Diablo (videopeli)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Diablo
Diablo1.jpg
Kehittäjä Blizzard North
Julkaisija Blizzard Entertainment
Julkaisuaika Flag of the United States.svg 30. joulukuuta 1996
Flag of Europe.svg 2. tammikuuta 1997
Lajityyppi toimintaroolipeli
Pelimuoto yksinpeli, moninpeli
Alusta Microsoft Windows, Mac OS, PlayStation
Jakelualusta CD
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Diablo on Blizzard Northin kehittämä ja Blizzard Entertainmentin alun perin 1996 Windowsille julkaisema Diablo-tietokoneroolipelisarjan videopeli. Sierra On-Linen pelille kehittämä lisäosa Hellfire julkaistiin vuonna 1997.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajan tehtävänä on käydä läpi hylätyn katedraalin alaisia, hirviöiden riivaamia sokkelotasoja yhä syvemmälle tunkeutuen, kunnes vastassa on itse Diablo, yksi kolmesta suuresta pahuuden mahdista.

Valittavana on kolme erilaista hahmoa: soturi, rosvo ja velho. Taisteleminen tapahtuu hiirellä vihollisia osoittamalla ja klikkaamalla.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pelin alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin alkaessa pelaajahahmo saapuu pitkän poissaolon jälkeen entiseen kotikyläänsä Tristramiin, jonka laidalla seisovaa ikivanhaa katedraalia kansoittavat nyt demoniset hirviöt.

Pelin tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin myötä – keskustelemalla Tristramin kyläläisten kanssa ja katedraalista löytyviä kirjoja lukemalla – paljastuu, että pahuuden taustalla on uudelleenherännyt Diablo, Kauhun herra (Lord of Terror) ja yksi pelimaailma Sanctuaryn kolmesta suuresta pahan mahdista (The Prime Evils), jotka päätyivät muinoin kuolevaisten maailmaan Helvetissä tapahtuneen kapinan seurauksena, kun vähäisemmät demonit kaappasivat vallan. Diablon ja hänen veljiensä, Mephiston ja Baalin, vastaiseen taisteluun järjestäytyi tuolloin Horadrimin salaseura, jonka onnistui vangita heidät maagisiin sielukiviin (Soulstone). Diablon sielukivi kätkettiin syvälle Tristramin katedraalin uumeniin.

Vuosisatojen kuluessa sielukivien voima kuitenkin heikkeni, ja lopulta Diablon onnistui herätä vankeudessaan. Vaikkakin yhä sielukiven kahlitsemana, hänen onnistui käännyttää arkkipiispa Lazarus alamaisekseen. Vapautuakseen täysin sielukivestään, hän tarvitsisi kuitenkin kehon johon asettua. Yritys vallata katedraalia ympäröiviä maita hallitsevan kuningas Leoricin ruumis kuitenkin epäonnistui, mutta tämä kuitenkin ajoi kuninkaan hulluuteen. Sen jälkeen Lazarus päätti kaapata Leoricin pojan, prinssi Albrechtin. Mielipuolinen Leoric surmasi monia omia alamaisiaan epäillen heitä kaikkia poikansa kaappaamisesta. Tähän tuli lopulta kuitenkin päätös, kun kuninkaan oma ritari Sir Lachdanan surmasi hänet nähtyään, mitä kuningas oli saanut hänen poissaollessaan aikaan. Mutta Diablon onnistui kuin onnistuikin vallata Albrechtin ruumis ja hän alkoi kerätä voimiaan samalla kun monet Helvetin hirviöt valtasivat katedraalin ja ryhtyivät piinaamaan lähiseutuja. Useimmat Tristramin ja tämän lähiseutujen asukkaat joko pakenivat tai kuolivat.

Pelin päätös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteltuaan läpi katedraalin alakerrosten, katakombien, luolastojen ja Helvetin tasojen, pelin sankari surmaa langenneen Lazaruksen ja käy itseään Diabloa vastaan. Taistelu päätyttyä sankarin voittoon, hän kaivaa veitsellään sielukiven Diablon otsasta, jolloin tämän ruumis muuttuu takaisin prinssi Albrechtin ruumiiksi. Muita vaihtoehtoja vailla, sankari iskee sielukiven omaan otsaansa toivoen (tai uskoen) olevansa kyllin vahva kammitsoimaan Diablon hengen sisäänsä.

Pian tämän jälkeen hän tuntee Diablon olevan nyt aisoissa, mutta ei ole varma kuinka pitkään. Pian hänen ajatuksensa siirtyvät kaukaisiin, itäisiin maihin. Hän päättää lähteä vaeltamaan kohti itää toiveenaan löytää vastauksia tai ehkäpä jopa pelastuksen...

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tristramin kylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelujen välillä pelaaja voi vierailla katedraalin ulkopuolella olevassa Tristramin kylässä. Kyläläisille voi muun muassa myydä löytämiään esineitä ja heiltä voi ostaa tarvikkeita taisteluja varten. Kyläläisiltä voi myös saada tehtäviä ja heidän kanssaan käytävät erilaiset keskustelut paljastavat pelin taustatarinaa sekä kyläläisten suhteita ja persoonallisuuksia.

Hahmoluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Warrior (Soturi)
    • Ääni: Paul Eiding
    • Soturin erityiskykynä on voimakkuus (Strength). Soturi on pelin voimakkain hahmo ja hyvä lähitaistelussa. Soturi on kuitenkin heikko taikavoimien käyttäjä.
  • Rogue (Rosvo)
    • Ääni: Glynnis Talken
    • Rosvon erityiskyky on ketteryys/näppäryys/taitavuus (Dexterity), mutta hän kykenee myös käyttämään taikavoimia soturia paremmin, joskin velhoa huonommin. Rosvo on jousen mestari, mutta lähitaistelussa heikohko.
  • Sorcerer (Velho)
    • Ääni: Michael Gough
    • Velhon erityiskyky on taikuus (Magic). Velho on taikuuden mestari ja kykenee oppimaan kaikki loitsut. Hänen heikkoutensa on vähäinen elinvoima.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]