Dettmar Cramer
.jpg)
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Dettmar Cramer | |
| Syntymäaika | 4. huhtikuuta 1925 | |
| Syntymäpaikka | Dortmund, Weimarin tasavalta | |
| Kuolinaika | 17. syyskuuta 2015 (90 vuotta) | |
| Pituus | 161 cm | |
| Lempinimi | Napoleon, Laufender Meter, Fussball-Professor | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
 Viktoria Dortmund Germania Wiesbaden
|
||
| Valmennusura | ||
| 1964 1974 1975–1977 1977–1978 1978–1981 1981–1982 1982–1985 1991–1992 1997 |
Teutonia Lippstadt VfL Geseke SC Paderborn 07 TuS Eving-Lindenhorst Japanin maajoukkue Yhdysvaltain maajoukkue FC Bayern München Eintracht Frankfurt Al-Ittihad Aris FC Bayer 04 Leverkusen Korean tsv:n U23-maajoukkue Thaimaan maajoukkue
| |
Dettmar Cramer (4. huhtikuuta 1925 – 17. syyskuuta 2015[1]) oli saksalainen jalkapallovalmentaja ja pelaaja. Hän voitti pitkällä urallaan muun muassa kahdesti Euroopan Cupin mestaruuden ja häntä pidetään Japanin modernin jalkapallon isänä. Hän oli japanilaisen Zuihōshō-ritarikunnan kolmannen luokan jäsen.
Pienen kokonsa vuoksi Crameria on kutsuttu muun muassa lempinimillä Napoleon ja Laufender Meter (Juokseva metri).
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cramerin oma pelaajaura jäi vaatimattomaksi. Hän edusti Viktoria Dortmundia ja Germania Wiesbadenia, kunnes siirtyi pelaajavalmentajaksi. Tässä ominaisuudessa hän työskenteli 1950- ja 1960-luvuilla Teutonia Lippstadtissa, VfL Gesekessä, FC Paderbornissa ja TuS Eving-Lindenhorstissa. Uransa alkuvaiheessa Cramer toimi myös toimittajana Saksan yleisradiossa.
Kesäkuussa 1963 Cramerista tuli Länsi-Saksan jalkapalloliiton WFV:n päävalmentaja ja tammikuussa 1964 hän siirtyi Saksan jalkapalloliiton palvelukseen toimien muun muassa Helmut Schönin apuvalmentajana maajoukkueessa MM-kisoissa 1966. Toimensa ohella Cramer valmensi Japania Tokion olympialaisissa 1964 ja johdatti maajoukkueen yllätysvoittoon Argentiinasta. Puolivälierissä Tšekkoslovakia oli kuitenkin selkeästi vahvempi maalein 4–0.
Cramer toimi Saksan maajoukkueen apuvalmentajana kesään 1974 saakka. Samaan aikaan hän työskenteli FIFAn palveluksessa valmentajakouluttajana muun muassa Japanissa, jossa hän organisoi maan valmennuskoulutuksen uudelleen. Elokuussa 1974 hän nousi Yhdysvaltain maajoukkueen peräsimeen, mutta jätti pestinsä jo tammikuussa 1975 siirtyen FC Bayern Münchenin päävalmentajaksi. Cramer sai osakseen rajua kritiikkiä muun muassa passiivisesta valmennustyylistään, mutta pelaajista erityisesti Franz Beckenbauer seisoi päävalmentajan takana. Cramer antoi menestyksen puhua puolestaan johdattamalla Bayernin kahteen peräkkäiseen Euroopan Cupin voittoon 1975 ja 1976. Tämän lisäksi Bayern juhli Intercontinental Cupin voittoa 1976. Kotimaan kentillä menestys jäi kuitenkin kauas toivotusta eikä Bundesliigan mestaruutta tullut. Kaudeksi 1977/78 Cramer siirtyi Eintracht Frankfurtin peräsimeen ja Gyula Lóránt tuli vastaavasti Bayernin päävalmentajaksi. Cramer johdatti Eintrachtin viidenneksi, kun Bayern romahti sijalle 12, mikä on seuran huonoin sijoitus Bundesliigassa.
Syksyllä 1978 Cramer jatkoi valmennusuraansa Al-Ittihadin päävalmentajana Saudi-Arabiassa. Hän valmensi seuraa joulukuuhun 1981 saakka. [2] Al-Ittihadista hän siirtyi kreikkalaiseen Aris Salonikiin, jota valmensi toukokuuhun 1982. Kaudeksi 1982/83 Cramer palasi Saksaan Bayer 04 Leverkusenin päävalmentajaksi kolmevuotisella sopimuksella. Cramerin johdolla Bayer sijoittui Bundesliigassa parhaimmillaan seitsemänneksi. Menestys ei tyydyttänyt seurajohtoa, joka ei jatkanut valmentajan sopimusta enää kesällä 1985.
Bayer pestinsä jälkeen Cramer ei enää palannut valmentajaksi Saksaan. Hän toimi 1991–1992 Korean alle 23-vuotiaiden maajoukkueen valmentajana sekä 1997 Thaimaan maajoukkuevalmentajana. Vuonna 2002 hän ilmoitti virallisesti lopettavansa valmentamisen ja kolme vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Japanin jalkapallon Hall of Fameen.
Meriitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan Cup (2): 1975, 1976
Siviilielämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cramer palveli toisessa maailmansodassa Wehrmachtin yliluutnanttina (Oberleutnant) laskuvarjojoukoissa. Hän oli naimisissa toista kertaa ja vietti eläkepäiviään Reit im Winklissä Baijerissa. Cramer kuoli 90-vuotiaana 17. syyskuuta 2015.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.espnfc.com/german-bundesliga/story/2618710/bayern-munich-lead-tributes-after-coach-dettmar-cramer-dies
- ↑ [Dietrich Schulze-Marmeling: Strategen des Spiels, Verlag Die Werkstatt, 2005, Seite 360, ISBN 3-89533-475-8]
- ↑ FORMER BAYERN COACH CRAMER DIES
| Edeltäjä: Udo Lattek |
Euroopan Cupin voittanut valmentaja 1975, 1976 |
Seuraaja: Bob Paisley |
| Edeltäjä: Udo Lattek |
Bayern Münchenin päävalmentaja 1/1975–1977 |
Seuraaja: Gyula Lóránt |
| Edeltäjä: Gyula Lóránt |
Eintracht Frankfurtin päävalmentaja 1977–1978 |
Seuraaja: Otto Knefler |
| Edeltäjä: Gerhard Kentschke |
Bayer 04 Leverkusenin päävalmentaja 1982–1985 |
Seuraaja: Erich Ribbeck |
| ||||||||||||||||||
