Detroitjoki
| Detroitjoki | |
|---|---|
 Ylhäältä: St. Clair joki laskee Lake St. Clair järveen josta Detroitjoki edelleen Eriejärveen. |
|
| Alkulähde | Lake St. Clair järvi |
| Laskupaikka | Eriejärvi |
| Maat |
 Kanada Yhdysvallat |
| Pituus | 51 km |
| Alkulähteen korkeus | 175 m |
| Virtaama | 5 324 m³/s |
| Valuma-alue | >2 000 km² |
Detroitjoki on 51 kilometriä pitkä joki, joka virtaa Kanadan Ontarion provinssin ja Yhdysvaltojen Michiganin osavaltion rajalla. Joki saa alkunsa Lake St. Clair -järvestä, kulkee noin 51 kilometriä etelään ja laskee lopulta Eriejärveen. Se on tärkeä osa vesitietä, joka mahdollistaa laivaliikenteen Isoillajärvillä.
Suurimmat kaupungit joen varrella ovat Detroit, Michiganissa ja Windsor, Ontariossa. Kaupungit yhdistää Ambassador Bridge -silta ja Detroit–Windsor-tunneli, jotka ovat vilkkaimmin liikennöidyt rajanylityspaikat maiden välillä.[1] Detroitjoki on määritelty ainoana jokena sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa kansallishistorialliseksi joeksi.[2]
Joen alkulähteen korkeus on noin 175 metriä merenpinnasta Lake St. Clair -järvellä. Detroitjoen virtaus on vuoden ympäri keskimäärin 5 324 m³/s. Harvoin tapahtuvan myrskyvuoksen aikana joen virtaus saattaa muutaman tunnin ajaksi jopa kääntyä päinvastaiseksi.[3] Detroitjoen valuma-alue käsittää yli 2 000 km² alueen. Siihen kuuluu muun muassa River Rouge, Ecorse River ja Marsh Creek Yhdysvaltojen puolella, sekä River Canard, Little Creek ja Turkey Creek Kanadassa.[4][5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Detroitin historia
Detroitjoki muodostui viimeisen jääkauden loppupuolella, noin 10 000 vuotta sitten. Joki on ollut intiaanien tärkeä kauppareitti ainakin viimeisen 6 000 vuoden ajan. Arkeologisissa kaivauksissa alueella tiedetään olleen pysyvää asutusta ainakin 400-luvun tienoilta saakka.[4]
1600-luvulle saakka alueella asui huron-, chippewa- ja ottawa-intiaaneja. Alun perin nykyisen New Yorkin alueella asuneet ja Uudessa-Alankomaissa asuneiden hollantilaisten kanssa kauppaa käyneet irokeesit olivat vuosisadan puoliväliin tullessa metsästäneet rannikon majavat lähes sukupuuttoon. Etsiessään parempia metsästysmaita he saapuivat Detroitjoen alueelle ja hävittivät alueella aikaisemmin asuneet heimot lähes kokonaan. Pian tämän jälkeen englantilaiset ja ranskalaiset turkiskauppiaat kulkivat kanooteillaan jokea pitkin ylemmille Isoille järville. Ensimmäisenä jokea pitkin laivalla purjehtinut eurooppalainen oli tutkimusmatkailija Robert Cavelier de La Salle. Tutkimusmatkallaan ylemmille Isoillejärville vuonna 1679 hän purjehti Detroitjokea pitkin Griffon-purjelaivalla.[6]
Vuonna 1701 ranskalainen Antoine de la Mothe Cadillac perusti Le Détroit -siirtokunnan nykyisen Detroitjoen varrelle. Se laajeni myöhemmin joen molemmille puolille, ja sen Yhdysvaltojen puoleisesta osasta muodostui nykyinen Detroitin kaupunki. Siirtokunta ja joki nimettiin yksinkertaisesti Le Detroitiksi, joka suomeksi tarkoittaa salmea, Lake St. Clairin ja Eriejärven välillä. Vielä nykyisinkin alueella on voimakas ranskankielinen vähemmistö.[7]
Monet Yhdysvalloista pakenevista orjista kulkivat maanalaista rautatietä pitkin, solmukohtana toimineen Detroitin kautta ja Detroitjoen yli Kanadaan.[4] Suurin osa entisistä orjista pakeni vuosien 1850–1860 välillä.
Michiganin päättäjät määrittelivät kieltolain osavaltioon vuonna 1917 ja maanlaajuinen kieltolaki säädettiin vuonna 1920. Kieltolain johdosta salakuljetus Kanadasta Yhdysvaltoihin oli erittäin vilkasta etenkin Detroitin ja Windsorin välillä lyhyen välimatkan johdosta.[8][9]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Detroitjoella on tavattu kaikkiaan noin 300 eri lintulajia ja säännöllisesti siellä pesii noin 150 lintulajia. Joessa elää myös yli 29 sorsalintulajia, 65 kalalajia. Detroitjoki sijaitsee muuttolintujen kahden tärkeän muuttokäytävän risteyksessä. Arvioiden mukaan alueen kautta kulkee vuosittain noin 3 miljoonaa muuttolintua. Alueen kautta kulkevia lintuja ovat muiden muassa sorsat, hanhet, joutsenet ja nokikanat. Vuonna 1960 Yhdysvaltain kongressi perusti Detroitjoen alajuoksulle 1,86 neliökilometrin suuruisen Wyandotte National Wildlife Refuge -luonnonsuojelualueen.[10]
1940–1950-luvuilla joki saastui useaan otteeseen öljy- ja fosfori-päästöjen vuoksi, ja vuonna 1965 yhdysvaltalainen Time-aikakauslehti nimesi Detroitjoen kuolleeksi joeksi. Vuonna 1970 kalastus joella kiellettiin korkeiden elohopeapitoisuuksien vuoksi. Yhdysvaltain ja Kanadan valtiot ovat 1970-luvulta lähtien osallistuneet joen suojelemiseen ja palauttamiseen alkuperäiseen tilaansa. Suojelutoimien ansiosta alueelle on palannut useita siellä aikaisemmin eläneitä lintu- ja kalalajeja. Näistä merkittävimpiä ovat valkopäämerikotka, muuttohaukka, järvisampi, sillisiika, valkosilmäkuha ja päivänkorennot.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Evaluation of Travel Time Methods to Support Mobility Performance Monitoring: Ambassador Bridge (Page 1 of 5) 2002. Washington, DC: U.S. Department of Transportation. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
- ↑ The Detroit River The Canadian Heritage Rivers System. Arkistoitu 3.2.2007. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi), (ranskaksi)
- ↑ Introduction to Lake St. Clair and the St. Clair River (PDF) (s. 6) 2004. US Army Corps of Engineers. Arkistoitu 10.1.2009. Viitattu 11.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c The Detroit River (Fact Sheet) The Canadian Heritage Rivers System. Arkistoitu 7.1.2011. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi), (ranskaksi)
- ↑ Detroit River Area of Concern United States Enviromental Protection Agency. Viitattu 11.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Jenny Nolan: How the Detroit River shaped lives and history 11.2.1997. The Detroit News. Arkistoitu 10.7.2012. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Who Are The Detroit River French? The Folklore of le Détroit. 2004. Windsor Public Library. Arkistoitu 11.4.2009. Viitattu 14.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Mark Gribben: The Purple Gang Tru TV. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Michael D. LaFaive, Patrick Fleenor ja Todd Nesbit, Ph.D.: Appendix B: Prohibition in Michigan and the Avenue de Booze 3.12.2008. Mackinac Center. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Conserving Detroit River Habitats International Association for Great Lakes Research. Viitattu 14.2.2011. (englanniksi)
- ↑ John Hartig: Return of the Detroit River’s Charismatic Megafauna 19.3.2009. Great Lakes News. Viitattu 15.2.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Detroit River Friends Of The Detroit River. Viitattu 14.2.2011. (englanniksi)
- N. M. Caswell, D. L. Peterson, B. A. Manny: Spawning by Lake Sturgeon (Acipenser fulvescens) in the Detroit River United States Enviromental Protection Agency. Viitattu 15.2.2011. (englanniksi)
- Jenny Nolan: How the Detroit River shaped lives and history 11.2.1997. The Detroit News. Arkistoitu 10.7.2012. Viitattu 15.2.2011. (englanniksi)