Denys Šmyhal
| Denys Šmyhal | |
|---|---|
| Денис Шмигаль | |
.jpg) Šmyhal helmikuussa 2023 |
|
| Ukrainan 18. pääministeri | |
| Presidentti | Volodymyr Zelenskyi |
| Varapääministeri |
Oleksi Ljubtšenko Julija Svyrydenko |
| Edeltäjä | Oleksi Hontšaruk |
| Ukrainan aluekehitys-, rakennus- ja asunto- ja kunnallispalveluministeri | |
|
4. helmikuuta 2020 - 4. maaliskuuta 2020
|
|
| Pääministeri | Oleksi Hontšaruk |
| Edeltäjä | Alona Babak |
| Seuraaja | Oleksi Tšenyšov |
| Ivano-Frankivskin alueen kuvernööri | |
|
1. elokuuta 2019 - 5. helmikuuta 2020
|
|
| Presidentti | Volodomyr Zelenskyi |
| Pääministeri |
Volodomyr Hroisman Oleksi Hontšaruk |
| Edeltäjä | Oleh Hontšaruk |
| Seuraaja | Vitali Fedoriv |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. lokakuuta 1975 Lviv, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | ukrainalainen |
| Puoliso | Kateryna Šmyhal |
| Lapset | 2 |
| Tiedot | |
| Puolue | Puolueeton |
Denys Anatolijovytš Šmyhal (ukr. Денис Анатолійович Шмигаль, s. 15. lokakuuta 1975 Lviv) on ukrainalainen poliitikko, joka on toiminut Ukrainan pääministerinä 4. maaliskuuta 2020 alkaen.[1] Ennen pääministerin virkaa Šmyhal toimi Ivano-Frankivskin alueen kuvernöörinä.[2]
Tausta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Šmyhal valmistui vuonna 1997 Lvivin polyteknisestä valtionyliopistosta insinööriekonomistiksi pääaineenaan konetuotantojohtaminen. Vuonna 2003 hän väitteli taloustieteen tohtoriksi. Hän on opiskellut Belgiassa, Kanadassa, Georgiassa ja Suomessa.[3] Äidinkielensä lisäksi Šmyhal puhuu sujuvaa englantia ja puolaa.[4]
Vuosina 1995–2009 hän työskenteli esimiestehtävissä lviviläisessä busseja valmistavassa tehtaassa.[4]
Šmyhal on naimisissa Katerynan Šmyhalin kanssa, joka työskentelee yritystoiminnassa. Parilla on kaksi tytärtä.[3][4]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Šmyhal työskenteli vuosina 2009–2013 Lvivin alueen valtionhallinnossa. Vuonna 2014 hänet nimitettiin Ukrainan vero- ja tulliministeriön Lvivin alueen osaston varajohtajaksi. Vuosina 2015–2017 hän työskenteli Lvivh’olod-jälleenmyyntiyrityksessä ja vuosina 2017–2019 energiayhtiö Zah’idenerholla.[5]
Presidentti Volodymyr Zelenskyi nimitti Šmyhalin elokuussa 2019 Ivano-Frankivskin alueen kuvernööriksi.[6] Hän toimi virassa siihen saakka, kunnes hänet helmikuussa 2020 nimitettiin Oleksi Hontšarukin hallitukseen varapääministeriksi sekä yhteisö- ja aluekehitysministeriksi.[5]
Šmyhal nimitettiin pääministeriksi 4. maaliskuuta 2020, kun Hontšaruk ilmoitti erostaan. Šmyhalista tuli Ukrainan kolmas pääministeri puolen vuoden sisällä, ja hän oli tuolloin valtakunnan politiikassa vielä melko tuntematon.[7]
Venäjän hyökättyä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joulukuussa 2022 Šmyhal sanoi, että Ukraina tulee voittamaan sodan. Hänen mukaansa Ukrainan tarkoitus ei ole hyökätä Venäjälle vaan vapauttaa Venäjän valloittamat alueet Krimillä ja Itä-Ukrainassa.[8]
Šmyhalin hallitus on asettanut tavoitteekseen Ukrainan nopeutetun EU-jäsenyyden käsittelyn. Tammikuussa 2023 hän sanoi, että hallituksen tavoite on, että maa on unionin jäsen kahdessa vuodessa.[9]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gediminaksen ritarikunta (Liettua, 2023)[10]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Шмигаль Денис Анатолійович (ukrainaksi)
- ↑ Указ Президента України №574/2019 President.gov.ua. 1.8.2019. Ukrainan presidentinkanslia. Arkistoitu 15.3.2022. Viitattu 15.3.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b Шмыгаль Денис Liga. Viitattu 28.3.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Denys Shmyhal - profiles, relations, career, scandals, family The Page. Viitattu 28.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Шмигаль Денис Анатолійович Урядовий портал. Ukrainan hallitus. Arkistoitu 21.12.2022. Viitattu 21.12.2022. (ukrainaksi)
- ↑ Указ Президента України №574/2019 Офіс Президента України. 2019. Viitattu 28.3.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Ukraine's President Zelensky replaces his Prime Minister CNN. 4.3.2020. Viitattu 28.3.2023. (englanniksi)
- ↑ The Interview - Ukrainian Prime Minister Denys Shmyhal: 'We will win the war' France 24. 9.12.2022. Viitattu 28.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Ukraine wants to join EU within two years, PM says Politico. 30.1.2023. Viitattu 28.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Dekretas: Dėl apdovanojimo Lietuvos valstybės ordinais ir medaliais Seimas. 5.7.2023. Viitattu 21.2.2024. (liettuaksi)
Vitold Fokin 1991–1992 | Leonid Kutšma 1992–1993 | Vitali Masol 1994–1995 | Jevhen Martšuk 1995–1996 | Pavlo Lazarenko 1996–1997 | Valeri Pustovoitenko 1997–1999 | Viktor Juštšenko 1999–2001 | Anatoli Kinah’ 2001–2002 | Viktor Janukovytš 2002–2005 | Julija Tymošenko 2005 | Juri Jeh’anurov 2005–2006 | Viktor Janukovytš 2006–2007 | Julija Tymošenko 2007–2010 | Mykola Azarov 2010–2014 | Arseni Jatsenjuk 2014–2016 | Volodymyr Hroisman 2016–2019 | Oleksi Hontšaruk 2019–2020 | Denys Šmyhal 2020–
| ||||||||||
