Dendy
| Dendy | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Kehittäjä | Steepler |
| Sukupolvi | kolmas sukupolvi |
| Julkaisu | joulukuu 1992 |
| Valmistus lopetettu | 1998 |
| Valmistusmaa | Taiwan |
| Tallennusväline | pelimoduuli |
| Myydyt yksiköt | 1,5–6 miljoonaa[1][2] |
 |
|
Dendy (ven. Денди, Dendi) on Venäjän markkinoille suunnattu Taiwanissa valmistettu pelikonsoli, joka on Nintendon Famicom-konsolin piraattikopio. Sen julkaisi tietotekniikkayritys Steepler vuonna 1992. Edullinen Dendy saavutti Venäjällä vastaavan suosion kuin Nintendon konsolit länsimaissa. Sitä markkinoitiin televisio-ohjelmilla ja videopelilehdillä, ja siitä alettiin jopa tehdä piraattikopioita. Jakelusta vastanneen Steeplerin mentyä konkurssiin alkuperäisen Dendyn myynti loppui vuonna 1998. Dendyä myytiin eri arvioiden mukaan 1,5–6 miljoonaa kappaletta. Sen katsotaan luoneen Venäjälle markkinat videopeleille ja pelikonsoleille.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka maailmanlaajuisesti tunnettu Tetris oli lähtöisin Neuvostoliitosta, maan videopelikulttuuri ei ollut kehittynyttä.[1] Neuvostoliitossa tunnetut videopelit rajoittuivat lähinnä tietokonepeleihin, ja koska tietokoneita oli vain harvalla, videopelit olivat suurelle osalle kansaa vieraita.[3] Neuvostoliittoon tuotiin Atari 2600 -konsoleita sekä Game & Watch -elektroniikkapelien piraattikopioita, mutta muuten pelilaitteilla ei ollut maassa jalansijaa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkään suuret ulkomaiset valmistajat, kuten Nintendo, eivät tuoneet konsoleitaan Venäjän markkinoille maan heikon taloustilanteen vuoksi.[1]
Muualla maailmassa Nintendon konsolit saavuttivat sen sijaan suuren suosion. Vuonna 1983 Japanissa julkaistua 8-bittistä Famicom-konsolia ja sen kansainvälistä versiota Nintendo Entertainment Systemiä (NES) myytiin vuoteen 1990 mennessä yli 50 miljoonaa kappaletta. Sen myyntiluvut alkoivat 1990-luvulle tultaessa hiljalleen laskea, sillä uudemmat 16-bittiset konsolit, kuten Super Nintendo Entertainment System ja Sega Mega Drive, alkoivat syrjäyttää sitä pelikonsolimarkkinoilla.[2]
Vaikka Nintendo myi konsoleitaan monilla markkina-alueilla, kaikkialla niitä ei julkaistu virallisesti. Famicom-konsolista ja sen pelimoduuleista alettiin tällaisilla alueilla valmistaa laittomia kopioita, joita kutsuttiin nimellä ”famiclone”. Niiden järjestelmä vastasi toiminnaltaan Famicomia, ja usein ne olivat myös ulkonäöltään samanlaisia konsolin väriä ja logoa lukuun ottamatta. Nintendo yritti estää kopiointia rakentamalla konsoleihinsa erilaisia kopiointisuojauksia, mutta piraattikopioiden valmistajat saivat ne kierrettyä.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajatuksen Dendy-konsolin luomisesta sai ohjelmoija Viktor Savjuk. Hän piti 1980–1990-lukujen vaihteessa Moskovassa lapsille suunnattua tietokonekerhoa. Kerhon pitäjät suunnittelivat ja ohjelmoivat vapaa-ajallaan tietokonepelejä, joita Savjuk myi muun muassa ulkomaisille turisteille. Kerhossa Savjuk kuuli lännessä suurta suosiota saavuttaneesta Nintendosta. Vaikka Savjuk ei ollut koskaan nähnyt pelikonsolia, kuultuaan niiden suosiosta maailmalla hän päätti alkaa myydä konsoleita Venäjällä.[2]
Savjuk ehdotti konsoleiden myymistä ensin silloiselle työnantajalleen, tietotekniikkayritys Paragrafille, mutta ajatus konsoleista ei siellä saanut kannatusta. Neuvoteltuaan syksyllä 1992 muiden IT-yritysten kanssa Savjuk sai opiskeluaikaisten tuttujensa Maksim Selivanovin ja Vladislav Ulejenevin Steepler-yrityksen mukaan hankkeeseen. Steepler oli menestyksekäs ohjelmistokehittäjä ja virallinen HP:n jälleenmyyjä, jolla oli varaa ryhtyä riskialttiiseen hankkeeseen. Savjuk nimitettiin Steeplerin videopeliosaston johtajaksi,[2] vaikka hän olikin aluksi osaston ainoa työntekijä.[3] Hänelle annettiin työtuoli ja kannettava tietokone, joskaan ei omaa työpöytää, sillä Steeplerin toimistossa ei ollut sille riittävästi tilaa.[2]
Savjuk alkoi etsiä konsolille valmistajaa Kaakkois-Aasiasta, jossa Famicom- ja NES-kopioita jo myytiin. Uuden konsolin valmistajamaaksi valikoitui Taiwan, sillä teknologiabuumi oli vasta aluillaan, ja kiinalaiset kopiot tunnettiin huonosta laadustaan.[2] Savjukilla oli vaikeuksia sopia valmistajan kanssa konsolin teknisistä yksityiskohdista, sillä hän ei tiennyt pelikonsolien toiminnasta mitään. Yksityiskohdat saatiin kuitenkin lopulta sovittua, ja valmistaja lähetti Savjukille mallikappaleen lokakuussa 1992. Vaikka konsoli oli Famicomin luvaton kopio, sen myyminen Venäjällä oli laillista, sillä maan lainsäädännössä ei tuolloin ollut immateriaalioikeuksien suojaa.[3]
Uusi konsoli sai nimekseen Dendy. Animoija Ivan Maksimov suunnitteli sille tuhannen ruplan palkkiota vastaan tunnushahmoksi antropomorfisen elefantin.[2] Koska pelikonsoleita ei tunnettu Venäjällä, Dendyn mainostamiseen oli käytettävä paljon rahaa, ja mainoksissa oli selitettävä, mitä televisioon kytkettävät pelikonsolit olivat.[3] Aleksei Kortnevin yhtye äänitti TV-mainoskampanjaa varten mainosmusiikin, ja yhtyeen basisti Andrei Guvakov keksi Dendylle tunnuslauseen ”Kaikki pelaavat!” (ven. Играют все!).[2]
Menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen 10 000 kappaleen erä Dendyä tuli myyntiin suunnitellun aikataulun mukaisesti joulukuussa 1992. Ensimmäisenä myyntipäivänä TsUM-tavaratalossa Moskovassa Dendy tuotti miljoona ruplaa.[2] Laajasta mainoskampanjasta huolimatta Dendy ei kuitenkaan aluksi ollut varsinainen myyntimenestys, sillä sitä myytiin ensimmäisen puolen vuoden aikana vain noin 2 000–3 000 kappaletta kuussa.[3] Syy löytyi konsolissa käytetystä teknologiasta. Dendy käytti ranskalaista SECAM-värijärjestelmästandardia, joka oli entisen Neuvostoliiton alueella yleisempi kuin eurooppalainen PAL.[4] Tämä teki kuitenkin konsolista kalliimman kuin se olisi ollut PAL-standardilla, ja suuri osa Dendyn potentiaalisista asiakkaista oli jo ostanut uuden television, joka toimi sekä PAL- että SECAM-standardien kanssa.[3] Lisäksi kävi ilmi, että taiwanilainen valmistaja oli myynyt Steeplerille vanhentuneista komponenteista koottuja konsoleita.[2]
Dendyn ongelmat ratkaistiin suunnittelemalla konsolista uusi edullisempi versio, Dendy Junior, joka käytti PAL-standardia. Se tuli kauppoihin kesäkuussa 1993.[3] Alkuperäisen Dendyn valmistamisesta ei luovuttu, vaan sitä alettiin markkinoida premium-mallina nimellä Dendy Classic.[2] Uudistusten myötä myyntiluvut lähtivät nousuun. Elokuussa 1993 Steepler myi 70 000 Dendyä, ja konsolien kuukaudessa tuottama liikevaihto ylitti miljoonan dollarin rajan.[3] Myynnistä yli 30 prosenttia tuli Dendyn kolmesta omasta liikkeestä Moskovassa ja loput jälleenmyyjäverkoston kautta. Syksyllä 1993 yhtiön peliosastolla oli yli 70 työntekijää. Vuonna 1994 Steepler erotti Dendyn omaksi tytäryhtiökseen nimellä AOZT Dendy, jonka toimitusjohtajaksi Savjuk nimitettiin. Peliosaston työntekijät, joita oli jo 150, siirtyivät Steeplerin toimistolta omaan kaksikerroksiseen rakennukseensa.[2]
Savjuk sai keväällä 1994 kutsun tulla tapaamaan Nintendo of American toimitusjohtaja Minoru Arakawaa ja hallituksen puheenjohtaja Howard Lincolnia. Hän lensi Seattleen, jossa kaksipäiväisten neuvottelujen tuloksena Steepleristä tuli Super Nintendo Entertainment Systemin virallinen jakelija Venäjällä ja muissa entisen Neuvostoliiton maissa. Vastineeksi Nintendo lupasi, ettei sillä ole vaatimuksia Dendyn suhteen, ja salli jopa Steeplerin jatkaa sen myymistä, kunhan yhtiö ei myisi kilpailija Segan Mega Drive -konsoleita. Sopimus ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä Nintendon ehdoilla SNES:n myymisestä saatu voittomarginaali jäi olemattomaksi ja kysyntä oli suurempaa kuin mitä Nintendo pystyi toimittamaan. Niinpä Steepler alkoi myydä myös Segan konsoleita.[2]
Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tultaessa 1990-luvun puoliväliin Dendyä uudemmat SNES ja Mega Drive alkoivat lännessä väistyä markkinoilta seuraavan sukupolven konsolien, kuten PlayStationin, tieltä. Myös Venäjällä 8-bittisten konsolien aika alkoi tulla tiensä päähän. Steeplerillä oli suunnitelmissa alkaa myydä Dendy-tuotenimellä elektroniikkaa, kuten DVD-soittimia. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat, kun Steepler ajautui kiistoihin, jotka liittyivät valtioduuman tietokoneistamiseen, jonka kilpailutuksen yhtiö oli voittanut. Steepler menetti kiistojen seurauksena hallituksen virastojen kanssa tehtyjä sopimuksia ja joutui vuonna 1996 konkurssiin.[2]
Steeplerin konkurssia seuranneen pääoman menetyksen myötä Dendy ajautui vaikeuksiin. Jonkin aikaa tavarantoimittajat myivät yhtiölle luotolla, mutta sen päätyttyä Dendy joutui kuukausien ajan myymään vain tuotteita, joita sillä oli jo valmiina varastossa. Dendyn myymälöissä oli saatavilla vähemmän ja vähemmän konsoleita ja enemmän leluja ja muita oheistuotteita, ja konsoleiden hinnat nousivat. Lopulta Dendy joutui lopettamaan toimintansa vuonna 1998.[2]
Pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska Dendy on Famicomin klooni, sillä on mahdollista pelata alun perin Famicomille tehtyjä pelejä. Lisäksi Dendylle julkaistiin suuri määrä NES-pelien piraattikopioita, kotitekoisia hakkeroituja versioita peleistä, uusia venäläisiä ja taiwanilaisia pelejä sekä heikkolaatuisina tunnettuja multicart-pelejä, joissa väitettiin olevan esimerkiksi 99 peliä samassa moduulissa. Usein multicart-moduulien peleistä suuri osa ei kuitenkaan toiminut, ja loput olivat lähinnä kopioita samasta pelistä pienin muunnelmin.[1] Monet Dendyn peleistä oli luotu yhdistelemällä elementtejä muista peleistä, ja ne nimettiin jonkin tunnetun pelisarjan mukaan, vaikka niillä ei todellisuudessa ollut mitään tekemistä kyseisen sarjan kanssa. Tällaisia pelejä olivat esimerkiksi Street Fighter V, Contra 6 ja Robocop IV.[5]
Kenties tunnetuin Dendylle julkaistuista piraattipeleistä on Taiwanissa ohjelmoitu Somari, joka pohjautuu 16-bittiseen Sonic the Hedgehog -peliin. Peliä on kuitenkin alkuperäiseen verrattuna hidastettu, siihen on tuotu joitakin elementtejä Sonic the Hedgehog 2:sta ja pelattava hahmo on Sonicin sijasta Mario, jolla on Tailsin kengät. Peliin on myös tuotu Mario-pelien tyylisiä piilotettuja alueita.[1]
Dendy mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dendyn menestyksen myötä Steepler alkoi heinäkuussa 1993 julkaista yhdessä Stolitsa-viikkolehden kanssa videopelilehteä Video-Ass Dendy (ven. Видео-Асс Dendy, ”Video-ässä Dendy”).[2] Se oli Venäjän ensimmäinen kokonaan videopeleihin keskittynyt aikakauslehti ja sisälsi muun muassa artikkeleita pelistrategiasta, peliarvosteluja ja videopeliaiheisia keräilykortteja. Lehdessä kerrottiin Dendyn lisäksi Sega Mega Driven, Game Boyn ja Super Nintendo Entertainment Systemin peleistä.[6] Video-Ass Dendy oli alun perin mustavalkoinen ja se painettiin Venäjällä, mutta kuudennesta numerosta lähtien vuonna 1994 sitä alettiin painaa värillisenä kiiltopaperille Suomessa, minkä jälkeen myös lehden laatu ja sisällön laajuus alkoivat parantua.[2][6]
Itse konsolin tavoin myös Video-Ass Dendy oli menestys, ja sen levikki oli 30 000 kappaletta.[2] Dendyä käsittelevät artikkelit erotettiin vuonna 1995 omaksi lehdekseen, ja muista peleistä kertovan lehden nimeksi tuli Veliki Drakon (ven. Великий Dракон). Dendy-lehden julkaiseminen lopetettiin vuonna 1996, mutta Veliki Drakonin julkaiseminen jatkui vuoteen 2004 saakka.[6]
Dendyn markkinoimiseksi luotiin myös televisio-ohjelma Dendy – Novaja realnost (ven. Dendy – Новая Реальность, ”Dendy – Uusi todellisuus”), jota juonsi suosittu lastenohjelmien juontaja Sergei Suponev. Sitä esitettiin ensin 2×2-kanavalla ja myöhemmin maan päätelevisiokanava ORT:llä.[2] Sisällöltään ohjelman puolituntiset jaksot olivat jotakin mainoksen ja videopelimakasiiniohjelman väliltä. Pelien pelaamisen lisäksi Suponev esimerkiksi haastatteli ohikulkijoita kadulla videopeleihin liittyen. Suponev ei ollut videopelien asiantuntija. Niinpä hän pelasi ohjelmassa myös piraattikopioita ja muunneltuja pelejä ja syytti välillä jopa myöhemmin pelaamiaan pelien alkuperäisiä versioita kopioiksi. Lisäksi hän puutteellisen kielitaitonsa vuoksi kehitti toisinaan pelatessaan pelille kokonaan uuden juonen, joka saattoi perustua esimerkiksi venäläisiin kansantaruihin tai ajankohtaisiin tapahtumiin. Ohjelman esittäminen lopetettiin kahden tuotantokauden jälkeen, eikä kokonaisia jaksoja ole säilynyt arkistoissa.[7]
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dendyä myytiin Venäjällä joidenkin arvioiden mukaan 1,5–2 miljoonaa, toisten mukaan jopa kuusi miljoonaa kappaletta.[1][2] Se saavutti 1990-luvun Venäjällä kasvaneiden keskuudessa samankaltaisen nostalgisen aseman kuin Nintendon ja Segan konsolit saman aikakauden Yhdysvalloissa, Japanissa ja Euroopassa. Dendystä tuli tuohon aikaan Venäjällä synonyymi televisioon kytkettäville pelikonsoleille, ja sen katsotaan luoneen Venäjälle markkinat videopeleille ja pelikonsoleille.[3] Suosionsa myötä Dendystä alettiin jopa valmistaa piraattikopioita.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Hill, Mark: The Secret History of Knockoff Consoles 22.11.2013. The Escapist. Arkistoitu 23.12.2018. Viitattu 6.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Hohlov, Oleg: Приставка Dendy: Как Виктор Савюк придумал первый в России поп-гаджет 9.8.2016. Sekret Firmy. Viitattu 6.8.2020. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g h i Calvin, Alex: How a counterfeit NES console opened up the Russian games market 17.12.2017. Eurogamer. Viitattu 6.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Altice, Nathan: Dendy: The Unofficial Official Famicom of Russia 15.6.2012. Metopal. Viitattu 6.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Plunkett, Luke: Street Fighter V? Contra 6? These Games Exist (In Russia). 13.12.2011. Kotaku. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Gifford, Kevin: COLUMN: 'Game Mag Weaseling': Where The Magazines Read You 29.6.2010. Game Set Watch. Arkistoitu 12.10.2012. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Muradov, Roman: Dendy’s Dream Debased 2.2.2015. Medium. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dendy Wikimedia Commonsissa
