Del Dominio de los Reyes de España sobre de los Indios

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Del Dominio de los Reyes de España sobre de los Indios on Salamancan yliopiston teologian ja lainopin professorin, dominikaani Mátias de Pazin kirjoittama teksti, jonka tarkoituksena oli perustella Espanjan Amerikassa tekemien valloitusten oikeutusta. Teos syntyi Espanjan Ferdinand Katolisen toimeksiannosta vuonna 1513. Toimeksiannon syynä oli Santo Domingosta Espanjan hoviin vuonna 1511 saapuneen dominikaani Antonio de Montesinosin pitkä lista saaren intiaaneja kohdanneista julmuuksista ja sorrosta. Montesinosin toiminta hovissa pani alulle tutkimukset, joiden tuloksena oli vuonna 1512 syntynyt säädöskokoelma Burgosin lait.

Asian ajankohtaisuuden vuoksi Ferdinand antoi Mátias de Pazin ja neuvostonsa jäsenen, tohtori Juan López Palacios Rubiosin tehtäväksi kirjoittaa tutkielmat kuninkaan oikeudesta hallita, ja tarpeen niin vaatiessa, käydä oikeutettua sotaa siihen saakka tuntemattomia intiaanikansoja vastaan.

Matías de Paz aloittaa teoksensa paneutumalla ajankohtaa vaivaavan suuren epätietoisuuden ja epäilysten ytimeen:

Voiko kristitty kuningas hallita intiaaneja yksinvaltaisesti, ja onko kuningas korvausvelvollinen vahingoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Koskien Katolisen ja Voittamattoman Espanjan Kuninkaan intiaanien hallitsemiseen koskevaa oikeutta, jotka kyseiset intiaanit Korkein Jumala ja Kaikkivaltias on hänelle alistanut, ja josta on aiheutunut joitakin epäilyjä uskon miesten ja sääntökuntiin kuuluvien keskuudessa:

Ensiksi: Voiko Kristitty Kuninkaamme hallita yllä mainittuja intiaaneja despoottisen yksinvaltaisesti (despótico principado)?

Toiseksi: Onko luvallista pitää heidät hänen kuninkaallisen valtansa alla?

Kolmanneksi: Ovatko ne, jotka ovat saaneet intiaaneilta lukuisia palveluja, saatettuaan nämä raskaan rasituksen alaisiksi orjuuteen, pakolliset korvaamaan kaiken näiltä saamansa?

Mátias de Paz vastaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiseen kysymykseen liittyen ajattelemme näin: Vaikuttaa siltä, että Espanjan Kuningas voi yksinvaltaisesti pitää ja omistaa mainitut intiaanit, koska hän voi sodalla, jolla on alistanut jonkin maan, provinssin tai valtakunnan, saattaa orjuuteen myös kyseiset intiaanit, josta seuraa, että hän voi tehdä heistä ikuisia orjia, joka on samaa kuin despoottinen yksinvaltius (despótico principado).

Ehto toteutuu seuraavasti: Jos monarkkimme voi sodan avulla alistaa intiaaneja, ja myös tappaa heitä, olisi orjuuttaminen silloin pienempi paha...Ja on luonnon lakien mukaista, että hän, joka oman määräysvaltansa nojalla voi toteuttaa suuremman pahan, voi toteuttaa myös pienemmän pahan. Väittämä on toteutunut, koska orjuuteen saattaminen on pienempi paha kuin se, joka aiheutuu elämän pois ottamisesta ikuiseksi ajaksi, kuten Pedro Ancarano sanoo Sexto de las Decretalisia kommentoidessaan, ja että jos kyseessä on oikeutettu sota, sotasaalis siirtyy voittajan hallintaan, ja samalla myös sodassa vangiksi saatu, joka orjaksi muututtuaan tekee rikoksen paetessaan vangitsijaansa. Samassa yhteydessä hän Hostialaiseen vedoten sanoo, että kristitty, joka on sodassa saraseeneja vastaan joutunut vangiksi, ei voi nousta saraseenia vastaan, ei ryöstää mitään siltä, jolle on orjana, eikä paeta tämän vallasta, paitsi silloin kun isäntä haluaa houkutella hänet pois uskosta, jolloin vanki voi jättää vankeutensa ja tulla vapaaksi.”

Mátias de Paz kysyy Markuksen evankeliumiin vedoten[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä,” josta Matías de Paz jatkaa kysymällä:

”Miten silloin voitaisiin ylistää Herran nimeä koko maailmassa, jos uskottomilla olisi hallussaan maita ja valtakuntia? Tästä syystä on valoakin kirkkaampaa, että katoliset Ruhtinaat voivat hyökätä uskottomien kimppuun, ja että heidän on suorastaan pakko tehdä näin, jotta Pelastajamme sanat tulisivat täytetyiksi. Että intiaanit ovat noita uskottomia, joilla on hallussaan huomattava osa maan piiriä, jonka seikan tietävät ne, jotka ovat lähestyneet heidän rajojaan...Ja näin ei ole sopivaa, että henkilö, joka tulee kastetuksi, vapautuu orjuudesta, koska se on rangaistus synnistä... Tuollaista asiantilaa ei muuta kasteen saaminen, josta seuraa, että vaikka kyseiset intiaanit olisivat heti vangiksi jouduttuaan tulleet käännytetyiksi uskoon, eivät he sen perusteella ansaitse vapautta, vaan että Kuninkaamme voi hallita heitä yksinvaltaisesti samalla tavoin kuin muitakin alamaisiaan.”

Oikeutetun sodan jälkitila. Sorrettujen on saatava korvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matías de Paz on perusteellinen argumentoidessaan oikeutetun sodan jälkitilaa:

”Kuitenkin on olemassa totuus, joka sotii edellä mainittua vastaan, ja se on tämä: Ihmisiä kohtaan, sitten kun he ovat tietoisia Pelastajan nimestä ja ovat vapaita, ei tule käyttäytyä loukkaavasti, vaan heitä kohtaan on enimmältään oltava myötätuntoisia ja armeliaita, sillä on huomattava, että kääntymisensä jälkeen he eivät ole huonompia, vaan kunnoltaan parempia, jolloin olisi pahasti heitä kohtaan, jos heidät alistettaisiin orjuuteen tai pakkotyöhön...Näin siis intiaanit, jotka tietojen mukaan ottivat mielellään vastaan kasteen heti kun heidän keskuuteensa oli levinnyt tieto Herrasta, ovat osallisia siitä, ettei ole luvallista tehdä heistä orjia ja määrätä heitä despotian alle, ja että niiden, joita on sorrettu, on saatava siitä korvaus. Vielä enemmän: toisen epäilyn suhteen näyttää siltä, etteivät kyseiset intiaanit voi olla muun kuninkaallisen tai poliittisen Ruhtinaan alaisia kun sen, jonka alaisia he olivat aikaisemmin, vaikka nuo vallanpitäjät olisivatkin uskottomia...

Onko kristityille luvallista julistaa sota valtakunnissaan rauhassa eläviä vastaan?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

...Jos kysymys ulotetaan koskemaan uskottomia, jotka elävät rauhallisesti Kristittyjä häiritsemättä, meistä erillään sijaitsevissa valtakunnissaan omien lakiensa mukaisesti ja kaiken omistaen, onko silloin Kristityille luvallista, syntiin syyllistymättä, julistaa sota sellaisia vastaan, jotka haluavat elää rauhassa, ja ryöstää heidän omaisuutensa...

Järjelliset olennot eivät alussa olleet kenenkään omaisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

...On huomion arvoista, että kuuluisien kanonistien, kuten Hostialaisen ja Innocentin teoksissa, löytyy ristiriitaisia mielipiteitä siitä, voiko uskottomien kesken olla ilman syntiä hallitusvaltaa, omistamista ja oikeusjärjestystä. Tällä asialla on suuri merkitys, sillä vastauksen ollessa myönteisen, heitä ei voitaisi häiritä maillaan, ei valloittaa, eikä heikentää heitä virheeseen syyllistymättä...Tästä seuraa, että järjelliset olennot eivät alussa olleet kenenkään omaisuutta, vaan joutuivat vasta sitten sen omistamiksi, joka oli heidät ensin alistanut. Sen vuoksi Mooseksen 5. kirjan 11. luvun 24. jakeen ensimmäinen lause sanoo: ”Mihin paikkaan te jalkanne astutte, se on oleva teidän,” eli että kenellekään ei olisi sallittua omia kyseistä paikkaa sen jälkeen kun joku toinen on sen vallannut...Luonnon laki kieltää tekemästä toiselle sitä, mitä ei haluta itselleen tehtävän...Tästä käy selvästi ilmi, että Jumala määräsi luomilleen järjellisille olennoille kokonaisuudessaan kaiken, koska Jumala antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille...

Kuningas voi laillisesti vaatia oikeudenmukaisia palveluksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

..Mutta koska yllä mainitut intiaanit ovat ottaneet vastaan Kristuksen lain ja uskon, seuraa siitä selvästi, ettei heiltä voida riistää heidän omaisuuttaan, eikä hallita heitä kuninkaan despotismilla. Kuitenkin, koska kukaan ei voi käydä sotaa ilman päteviä sotilaita, ja koska vaikeudet noihin maihin pääsemiseksi ja intiaanien pitämiseksi Kristuksen uskossa, ovat olleet suuret, hyvin suuret, samaten kuin siitä aiheutuneet menetykset ja mittavat kulut, voi Kuningas laillisesti vaatia intiaaneilta joitakin palveluksia, aina kuitenkin oikeudenmukaisesti ja järkevästi, jotta Herran nimeä ei halvennettaisi...

...Lopuksi on vielä vastattava alussa esitettyihin kysymyksiin. Ensimmäisen suhteen on sanottava olevan totta, että jos tuo kansa ei voisi oikeudenmukaisesti puolustautua asiaan liittyvin ehdoin...heidät voitaisiin saattaa ikuiseen orjuuteen, jos he tultuaan tietoisiksi totuudesta, ryhtyisivät kapinoimaan ilman laillista syytä...

Intiaaneja ei voida orjuuttaa ylläkuvatulla tavalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

...Korvauksen saaminen menetyksistä on ehdoton, ja enemmänkin, sillä vaikka intiaaneja voidaan pitää orjina, ei heitä voida orjuuttaa yllä kerrotulla tavalla, sillä kokemus osoittaa meille, että palvelut, joita heiltä on vaadittu, ovat olleet syynä heidän luopumiseensa uskosta, kiroamiseen Herran nimeen, ja että naiset ennen synnyttämistä uhraavat sisimmän hedelmänsä, jotta eivät näkisi lastensa joutuvan tuon kaltaiseen orjuuteen, mikä on hyvin kauhistuttavaa ja inhottavaa. Sen vuoksi ehdotan, että armeliaisuuden nimissä, vaikka he oikeuden mukaan ansaitsisivat orjuuden, intiaaneille tulisi antaa vapaus, koska, kuten olen sanonut, sen sijaan, että usko vahvistuisi, se paremminkin heikkenee, mutta että vapaus heille annettuna, lisäisi heidän uskoaan...Asian kanssa tekemisissä olevat munkit tietävät kertoa lukemattomista intiaaneista, jotka ovat menettäneet henkensä pakkotöissä, samoin kuin tietävät kertoa ihmisistä jotka ovat vapaita; miten mielellään he palvoisivat Kristusta ja maksaisivat Kuninkaallemme veronsa paremmin kuin tällä hetkellä, ja että katolinen usko menestyisi, koska intiaanit nähdessään tulleensa oikein kohdelluiksi, vahvistaisivat sitä sanoillaan ja teoillaan...”

Isä Matías de Paz päättää tutkielmansa paavi Aleksanteri VI:n bullaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Aleksanteri, jne.... Halutessanne toteuttaa haluamanne toimenpiteen, annoitte tehtävän rakkaalle Cristóbal Colónille, hyvin kykenevälle ja sopivalle miehelle, niin monesti pätevälle, annoitte tuohon niin suureen hankkeeseen, sekä tuollaisiin tehtäviin sopivat laivat ja miehet, vaivoja, vaaroja ja kustannuksia kaihtamatta, jotta tarmolla etsittäisiin meritse kiinteitä maita ja kaukaisia saaria, jonne tähän mennessä ei vielä ole purjehdittu, ja joka suuren vaivannäön jälkeen jumalallisen suosion avulla ja omalla tarmollaan löysi tiettyjä kaukaisia saaria Valtamerta purjehtiessaan, ja myös kiinteitä maita, joita tähän mennessä toiset eivät olleet löytäneet, joissa asuu paljon rauhassa eläviä kansoja, jotka, kuten kerrotaan, kulkevat alastomina eivätkä syö lihaa. Ja minkä kyseiset tiedonantajamme voivat vahvistaa, on, että nuo samat kansat, jotka elävät mainituilla saarilla ja kiinteissä maissa, uskovat taivaassa olevaan yhteen ainoaan Jumalaan niin, että he näyttävät olevan hyvin valmiita ottamaan vastaan katolisen uskon, ja valmiita ohjattaviksi hyviin tapoihin; ja lienee mahdollista, että heidän saatuaan uskon opetusta, johdattuu Pelastajamme, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimi helposti kyseisiin maihin ja saariin.”

Kuninkaallisella määräyksellä tämän kirjoitelman laati kunnioitettu isä Matías de Paz, Salamancan Yliopiston Pyhän Teologian professori.”

Matías de Pazin ja Francisco de Vitorian, Salamancan yliopiston lakitieteen ja teologian professorin “Espanjan Sokratesin”, haudat ovat rinnatusten Salamancan San Estebanin luostarissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mátias de Paz, Del Dominio de los Reyes de España sobre de los Indios. (Helsingin yliopiston kirjastosta kaukolainana)

Casas, Bartolomé de las; Historia general de las Indias.