Deinogalerix
| Deinogalerix | |
|---|---|
 Deinogalerix verrattuna nykyiseen siiliin. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Erinaceomorpha |
| Heimo: | Siilit Erinaceidae |
| Alaheimo: | Rottasiilit Galericinae |
| Suku: |
†Deinogalerix Freudenthal, 1972 |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Deinogalerix on sukupuuttoon kuollut rottasiileihin kuulunut nisäkässuku.[2] Suvun suurin laji, D. koeningswaldi oli 60 senttiä pitkä ja sen kallo oli 20 senttiä.[1]
Deinogalerixin fossiilit on löydetty Garganon niemimaalta Italiasta. Varhaiselta oligoseenilta myöhäiselle mioseenille merenpinta oli paljon nykyistä korkeampi ja Gargano oli saari eristyksissä mantereelta. Se oli koti monille endeemisille, nykyään hävinneille eläimille.[1][2]
Jotkut niistä, Deinogalerix mukaan lukien, kasvoivat huomattavasti normaalia suuremmaksi, johtuen ilmiöstä jota englanniksi kutsutaan nimellä insular gigantism. Koska suuret pedot puuttuivat eristäytyneiltä saarilta, pienet eläimet kehittyivät ottamaan niiden paikan.[1][2]
Deinogalerix täytti keskikokoisten petoeläinten ekologisen lokeron. Ne pääsivät luultavasti varsin nopeasti ekosysteemin huipulle. Ne pystyivät syömään kaikenlasia pieniä eläimiä mutta myös joskus selkärangattomia.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Darren, Naish: Suuri dinosauruskirja, s. 231. , 2011. ISBN 978-952-220-416-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|