Deferoksamiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Deferoksamiini
Deferoksamiini
Deferoksamiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
N'-{5-[asetyyli(hydroksi)amino]pentyyli}-N-[5-({4-[(5-aminopentyyli)(hydroksi)amino]-4-oksobutanoyyl}amino)pentyyli]-N-hydroksimeripihka-amidi
Tunnisteet
CAS-numero 70-51-9
ATC-koodi V03AC01
PubChem 2973
DrugBank DB00746
Kemialliset tiedot
Kaava C25H48N6O8 
Moolimassa 560,69
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Synonyymit N'-[5-(Acetyl-hydroxy-amino)pentyl]-N-[5-[3-(5-aminopentyl-hydroxy-carbamoyl) propanoylamino]pentyl]-N-hydroxy-butane diamide
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 140 °C (284 °F) [1]
Liukoisuus veteen 1,2·104 mg/l[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 0 %[1]
Metabolia ?
Puoliintumisaika n. 6 h[1]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa parenteraalinen, oraalinen

Deferoksamiini (myös desferrioksamiini B, desferoksamiini B, DFO-B, DFOA, DFB) on bakteerin tuottama rautaa sitova orgaaninen yhdiste. Sitä tuottaa actinobacteria Streptomyces pilosus. Sitä käytetään lääketieteessä kelatoivana yhdisteenä poistamaan ylimääräistä rautaa elimistöstä, kuten esimerkiksi hemokromatoosin ja hemosideroosin hoidossa. Deferoksamiini ottaa rautaa ferritiinistä ja hemosideriinistä, mutta ei sytokromientsyymeistä, hemoglobiinista eikä transferriinista. Sitä käytetään akuutin rautamyrkytyksen hoidossa, varsinkin lapsilla. Sitomalla itseensä ylimääräistä rautaa, joka poistuu elimistöstä virtsan mukana, se suojaa elimiä kuten maksaa ja munuaisia. Deferoksamiinin anto akuuttiin myrkytykseen voi värjätä virtsan pinkin punertavaksi. Deferoksamiini imeytyy huonosti, ainoastaan n. 15-prosenttisesti suun kautta annettuna, joten parenteraalinen antotapa on suositeltavin.[1][2][3][4][5]

Deferoksamiinia voidaan myös käyttää alumiinimyrkytyksen hoitoon joillakin potilailla. Ainakaan USA:ssa terveysviranomainen FDA ei ole sitä kuitenkaan tällaiseen käyttöön hyväksynyt.

Deferoksamiini on WHO:n listalla yhteiskunnalle tärkeimmistä lääkkeistä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Deferoxamine DrugBank. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
  2. Klaus T. Olkkola, Pertti J. Neuvonen ja Erkki Elonen: Tärkeimmät lääkeainemyrkytykset: Rautalääkkeet (pdf) (s. 7) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
  3. Chelators for Iron Overload 8.10.1999. Harvardin yliopisto. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
  4. Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 117-119. 3. painos. Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2. (englanniksi)
  5. Jouko Tuomisto ja Matti K. Paasonen: Farmakologia, s. 713-714. Helsinki: Lääketieteen Opiskelijoiden Asuntola- ja Tukisäätiö, 1978. ISBN 951-99149-8-6.
  6. WHO Model List of Essential Medicines (pdf) lokakuu 2013. World Health Organization. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Deferoxamine