Vähämadonlakit

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Deconica)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vähämadonlakit
Tummamadonlakki (Deconica montana)
Tummamadonlakki (Deconica montana)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Agaricales
Heimo: Strophariaceae
Suku: Vähämadonlakit
Deconica
(W.G.Sm.) P.Karst.[1]
Katso myös

  Vähämadonlakit Wikispeciesissä
  Vähämadonlakit Commonsissa

Vähämadonlakit (Deconica) on Strophariaceae-heimoon kuuluva sienisuku. Se sisältää aiemmin madonlakkeihin (Psilocybe) luokiteltuja lajeja, jotka nykytiedon valossa ovat kuitenkin kaukaista sukua varsinaisille madonlakeille. Madonlakeista poiketen vähämadonlakeissa ei ole hallusinogeenisiä yhdisteitä.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähämadonlakit ja madonlakit ovat sekä makro- että mikroskooppiselta rakenteeltaan hyvin samanlaisia.[2] Merkittävin ero sukujen välillä on se, että vähämadonlakit eivät sisällä psilosybiiniä, psilosiinia tai baeokystiiniä, jotka ovat madonlakeissa esiintyviä hallusinogeenisiä yhdisteitä.[2][3] Myös madonlakkien kolhiintuessa tapahtuva sinertyminen, joka todennäköisesti johtuu psilosiinin hapettumisesta, puuttuu vähämadonlakeilta. Jotkin vähämadonlakit kuitenkin mustuvat niitä kolhittaessa, minkä voi sekoittaa madonlakkien sinertymiseen.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähämadonlakkeja tavataan ympäri maailman.[4] Lantamadonlakki (Deconica coprophila) on kosmopoliitti laji,[5] jota tavataan trooppisessa, subtrooppisessa ja lauhkeassa vyöhykkeessä.[6] Toinen laajalle levinnyt laji on tummamadonlakki (Deconica montana), joka on lähes kosmopoliitti.[7] Vähämadonlakkien itiöemiä tavataan kasvijäämien, ruohon ja sammalen seassa sekä lahopuussa, puunrungoilla ja lannassa.[2]

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähämadonlakit luokiteltiin pitkään madonlakkien sukuun (Psilocybe) yhdessä psykoaktiivisia yhdisteitä sisältävien lajien kanssa. Molekyylianalyysit ovat kuitenkin vuodesta 2002 lähtien viitanneet siihen, että Psilocybe on tällä tavalla määriteltynä polyfyleettinen. Psykoaktiiviset ja ei-psykoaktiiviset madonlakit muodostavat nimittäin kaksi kladia, jotka ovat kaukaista sukua toisilleen. Ei-psykoaktiiviset lajit ovat ilmeisesti läheisintä sukua kantosienille (Kuehneromyces).[2][3]

Koska Psilocybe-suvun alkuperäinen tyyppilaji on ei-psykoaktiivinen tummamadonlakki, muutkin ei-psykoaktiiviset madonlakit pitäisi nimistösääntöjen mukaan luokitella Psilocybe-sukuun. Samalla psykoaktiiviset madonlakit pitäisi siirtää toiseen sukuun, jolle keksittäisiin uusi nimi. Tämä ei kuitenkaan ole mielekästä, koska Psilocybe-nimi yhdistetään vahvasti psilosybiinisieniin ja itse psilosybiini on saanut nimensä Psilocybe-suvusta.[8] Vuonna 2011 kansainvälisessä kasvitieteen kongressissa hyväksyttiin, että Psilocybe-nimi säilytetään poikkeuksellisesti psykoaktiivisten madonlakkien nimenä.[9] Ei-psykoaktiivisille lajeille vapaa nimi on Deconica, jonka Worthington George Smith kuvasi Agaricus-suvun alasukuna vuonna 1870.[2] Deconica-suvun suomenkieliseksi nimeksi on annettu vähämadonlakit.[1]

Madonlakkien ja vähämadonlakkien luokittelusta heimoihin on vielä erilaisia näkemyksiä. Strophariaceae ahtaassa merkityksessä sisältää vähämadonlakit mutta ei madonlakkeja, kun taas Hymenogastraceae laajassa merkityksessä sisältää molemmat suvut.[2][3] Vähämadonlakkien lajimäärästä ei ole selvyyttä, eikä kaikkia lajeja ei ole vielä siirretty oikeaan sukuun.[2][10] Vuonna 2005 madonlakkeihin, jotka silloin sisälsivät myös vähämadonlakit, luettiin arviolta 277 lajia. Näistä sinertäviä, oletettavasti psykoaktiivisia lajeja oli 144, joten vähämadonlakkeja olivat mahdollisesti loput 133 lajia.[2]

Aiemmin Melanotus-sukuun luokiteltu Deconica horizontalis on lyhytvartinen tai varreton laji.[3]

Molekyylitutkimukset ovat osoittaneet, että vähämadonlakkien kladiin kuuluvia lajeja on myös Melanotus-suvussa.[3] Melanotus on vinokasmaisia sieniä sisältävä suku, johon luokiteltiin noin 33 lajia vuonna 2000.[11] Jotkut ovat alkaneet pitää koko Melanotus-sukua vähämadonlakkien sektiona tai synonyyminä, mutta suvun tyyppilaji, Melanotus bambusinus, on vielä sekvensoimatta.[2][3][12] Suomessakin tavattava saravinokas (Deconica phillipsii) on jo siirretty Melanotus-suvusta vähämadonlakkeihin.[13]

Suomessa tavatut lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta tunnetaan kymmenen lajia vähämadonlakkeja:[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Noordeloos, Machiel E.: Strophariaceae Sing. & Smith. Teoksessa Bas, C. et al.: Flora Agaricina Neerlandica 4, s. 27–107. Rotterdam: Balkema, 1999. ISBN 90 5410 4929. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Vähämadonlakit – Deconica Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 3.6.2022.
  2. ↑ a b c d e f g h i Ramírez-Cruz, Virginia et al.: Two new species of Deconica (Agaricales, Basidiomycota) from Australia and Mexico. Mycological Progress, 9.11.2020, 19. vsk, nro 11, s. 1317–1328. doi:10.1007/s11557-020-01629-w. ISSN 1861-8952. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Ramírez-Cruz, Virginia et al.: Phylogenetic inference and trait evolution of the psychedelic mushroom genus Psilocybe sensu lato (Agaricales). Botany, 6.8.2013, 91. vsk, nro 9, s. 573–591. doi:10.1139/cjb-2013-0070. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 3.6.2022. (englanniksi)
  4. ↑ He, Mao-Qiang et al.: Notes, outline and divergence times of Basidiomycota. Fungal Diversity, 27.11.2019, 99. vsk, nro 1, s. 105–367. doi:10.1007/s13225-019-00435-4. ISSN 1878-9129. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.6.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Noordeloos 1999, s. 44
  6. ↑ da Silva, Paula Santos & da Silveira, Rosa Mara Borges & Cortez, Vagner G.: Notes on Deconica and Psilocybe (Agaricales) from the southern border of Atlantic forest and Pampa biomes of Brazil. Sydowia. An international Journal of Mycology, 19.12.2014, 66. vsk, nro 2, s. 217–228. doi:10.12905/0380.sydowia66(2)2014-0217. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.6.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Noordeloos 1999, s. 34
  8. ↑ Redhead, Scott A. et al.: (1757) Proposal to Conserve the Name Psilocybe (Basidiomycota) with a Conserved Type. Taxon, helmikuu 2007, 56. vsk, nro 1, s. 255-257. International Association for Plant Taxonomy (IAPT). doi:10.2307/25065762. ISSN 0040-0262. (englanniksi)
  9. ↑ Guzmán, Gastón et al.: Psilocybe s.s. in Thailand: four new species and a review of previously recorded species. Mycotaxon, 2012, 119. vsk, nro 1, s. 65–81. doi:10.5248/119.65. ISSN 2154-8889. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Van Court, R.C. et al.: Diversity, biology, and history of psilocybin-containing fungi: Suggestions for research and technological development. Fungal Biology, huhtikuu 2022, 126. vsk, nro 4, s. 308–319. doi:10.1016/j.funbio.2022.01.003. ISSN 1878-6146. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Sime, A. David.: Systematic studies with selected members of the genus Melanotus (Strophariaceae, Agaricales), s. 6. Väitöskirja. Knoxville: The University of Tennessee, 2000. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.6.2022). (englanniksi)
  12. ↑ Melanotus Pat. 1900 New Zealand Fungi Names Databases. Manaaki Whenua - Landcare Research. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Saravinokas – Deconica phillipsii Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 5.6.2022.
Taksonitunnisteet
Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vähämadonlakit&oldid=20980700”