Dear Land of Guyana, of Rivers and Plains

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dear Land of Guyana, of Rivers and Plains ("Rakas Guyana, virtojen ja tasankojen maa") on Guyanan kansallislaulu. Laulun on sanoittanut Archibald Leonard Luker ja säveltänyt Robert Cyril Gladstone Potter. Se valittiin Guyanan kansallislauluksi kuukausi ennen maan itsenäistymistä vuonna 1966.

Englanninkieliset sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dear land of Guyana, of rivers and plains;
Made rich by the sunshine, and lush by the rains,
Set gem like and fair, between mountains and sea,
Your children salute you, dear land of the free.
Green land of Guyana, our heroes of yore,
Both bondsmen and free, laid their bones on your shore.
This soil so they hallowed, and from them are we,
All sons of one Mother, Guyana the free.
Great land of Guyana, diverse though our strains,
We are born of their sacrifice, heirs of their pains,
And ours is the glory their eyes did not see,
One land of six peoples, united and free.
Dear land of Guyana, to you will we give,
Our homage, our service, each day that we live;
God guard you, great Mother, and make us to be
More worthy our heritage, land of the free.

Käännös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakas Guyana, virtojen ja tasankojen maa,
jonka auringonsäteet ja sateidem runsaus on tehnyt rikkaaksi,
jalokiven kaltainen ja kaunis, vuorten ja meren välissä,
sinun lapsesi tervehtivät sinua, vapaiden ihana maa.
Guyanan vihreä maa, meidän ikiaikojen sankarimme,
sekä orjat että vapaat, jättivät luunsa meidän rannoillemme.
Täten he pyhittivät tämän maan, ja me olemme heidän jälkeläisiään,
yhden äidin lapsia, vapaan Guyanan.
Guyanan suuri maa, moninainen ponnistustemme kautta,
me olemme syntyneet heidän uhrauksistaan, me olemme perineet heidän kipunsa,
meidän on myös se loisto, jota heidän silmänsä eivät saaneet nähdä,
Kuuden kansan yksi maa, yhdistynyt ja vapaa.
Rakas Guyana, sinulle me annamme,
kunnianosoituksemme ja palveluksemme, joka päivä, niin kauan kuin elämme.
Jumala varjelkoon sinua, rakas Äiti, ja tehköön meistä
enemmän perintömme, vapaiden maan, arvoisia.