Frans de Waal

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta De Waal)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frans de Waal.

Franciscus Bernardus Maria ”Frans” de Waal[1] (29. lokakuuta 1948 ’s-Hertogenbosch, Alankomaat[2]14. maaliskuuta 2024[1]) oli alankomaalais-yhdysvaltalainen[2] psykologi, etologi ja kädellisten tutkija. Hän oli kädellisten käyttäytymisen professori Emoryn yliopistossa Atlantassa Yhdysvalloissa. De Waal kirjoitti lukuisia kirjoja kädellisten käyttäytymisestä, joista on suomennettu ainakin Hyväluontoinen : oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä (alkuteos Good natured : the origins of right and wrong in humans and other animals). Hänen tutkimuksensa keskittyi kädellisten sosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten ristiriitojen ratkaisuun, yhteistyöhön ja ruuan jakamiseen.

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Waal oli jo nuorena kiinnostunut eläimistä, ja hän muun muassa kasvatti naakkoja ja kokosi pienen vesieläintarhan, jossa oli ämpäreissä ankeriaita ja muita kaloja. De Waalin lukion biologian opettaja oli varsin epäinnostava, joten hän oli jo valitsemassa matematiikkan tai fysiikan alan. Hänen äitinsä kuitenkin ohjasi hänet takaisin biologian pariin.[3]

De Waal aloitti 1966 biologian opinnot Nijmegenin katolisessa yliopistossa. Monet koulutyöt liittyivät eläinten anatomian kuvaamiseen, ja ainoat eläinkontaktit olivat niiden aukileikkaamista. De Waal työskenteli opintojensa ohessa psykologian laboratoriossa, jossa hän teki kognitivisia testejä kahdelle nuorelle simpanssille. Hän tajusi laboratoriossa haluavansa työskennellä eläinten parissa.[3]

De Waal valmistui 1970 biologian kandidaatiksi Nijmegenin yliopistosta, ja seuraavan tason hän suoritti Groningenin yliopistosta 1973.[2] De Waal valmistui 1977 tohtoriksi Utrechtin yliopistosta. Väitöskirjaansa varten hän tutki makakien aggressiivista käytöstä ja liittoumia.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Waal oli väitöskirjansa aineistoa varten tutkinut makakeja Arnhemin eläintarhassa, missä oli myös poikkeuksellisen iso 25 simpanssin yhteisö. De Waalia ennen kukaan ei ollut tutkinut vankeudessa elävää suurta simapanssiryhmää.[3] Hän kirjoitti tutkimusesta teoksen Chimpanzee Politics (1982), jossa hän vertasi ihmisten politiikkaa simpanssien jutusteluun ja juonitteluun.[1] De Waal irrottautui teoksessa pitkästä perinteestä, jossa ihmisten ominaisuuksia ei voitu käsitellä eläimillä.[3]

De Waal suostui 1981 muuttamaan Yhdysvaltoihin ja aloittamaan työskentelyn Wisconsin-Madisonin yliopiston kansallisessa kädellistutkimuksen keskuksessa.[3] Hän oli siellä alkujaan vierailevana tutkijana, mutta sai sittemmin virallisen paikan ja työskenteli keskuksessa vuoteen 1991.[2]

De Waal siirtyi 1991 Emory-yliopistoon, missä hän työskenteli alkujaan psykologian laitoksen associate professorina ja Yerkesin kansallisen kädellistutkimuksen keskuksen tutkimusprofesorina. Psykologian laitoksen professoriksi hän nousi 1993, kädellisten käyttäytymisen professoriksi 1996 ja Yerkesin kädellistutkimuksen keskuksen johtajaksi 1997.[2]

De Waal muutti Emory-yliopistossa tutkimustapaansa, sillä aiemmin hän oli tehnyt lähinnä havintotutkimusta mutta Yerkesin keskuksessa hän aloitti kokeellisen tutkimuksen. Hän pystytti laboratorion, jossa hän keskittyi kapusiiniapinoiden tutkimiseen. De Waal kiinnostui samalla myös apinoiden empatiakykyyn ja kirjoitti siitä vuonna 1996 julkaistun teoksen Hyväluontoinen.[3] Siinä hän tuli johtopäätökseen, että ihmisapinat ja ihmiset ovat vain erityyppisiä apinoita ja että lajien välillä on vain pieniä eroja.

Kirjassaan Our Inner Ape (2005) De Waal kirjoitti ihmisten käyttäytymisestä kädellistutkijan näkökulmasta ja käytti simpanssien ja kääpiösimpanssien käyttäytymistä vertauskuvana ihmisen psykologialle.[1] Aikakauslehti Time nimesi hänet yhdeksi vuoden 2007 sadasta vaikutusvaltaisimmasta ihmisestä.

De Waal työskenteli myös sosiaalipsykologian parissa ja kirjoitti artikkeleita Kalifornian yliopiston Greater Good Science Centerin julkaisemassa Greater Good -aikakauslehdessä. Hän kirjoitti myös kolumneja suosittuun alankomaalaiseen Psychologie-aikakauslehteen.

De Waalin teos Olemmeko riittävän älykkäät tunnistamaan, kuinka älykkäitä eläimet ovat? julkaistiin 2016 ja Mama’s Last Hug: Animal Emotions and What They Tell Us About Ourselves 2019. Samana vuonna hän myös eläköityi Emory-yliopistosta. De Waal jatkoi kuitenkin aktiivisena kirjoittamista ja piti puheita erilaisissa konferensseissa. Hän myös jatkoi kirjoittamista ja julkaisi 2022 teoksen Different: Gender Through the Eyes of a Primatologist.[1]

De Waal oli yli 40 vuoden ajan naimisissa Catherine Marinin kanssa. He asuivat Georgian Stone Mountainissa, mutta heillä oli myös asunto Alankomaissa. De Waal kuoli maaliskuussa 2024 mahasyöpään.[1]

Bibliografiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Waal, Frans de: Hyväluontoinen. Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä. (Good Natured. The Origins of Right and Wrong in Humans and Other Animals, 1996.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 1998. ISBN 952-5202-10-0.
  • Waal, Frans de: Olemmeko riittävän älykkäät tunnistamaan, kuinka älykkäitä eläimet ovat?. (Are We Smart Enough to Know How Smart Animals Are?, 2016.) Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2018. ISBN 978-952-5697-87-2.

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Different: Gender Through the Eyes of a Primatologist, 2022.  ISBN 9781324007104
  • Mama's Last Hug: Animal Emotions and What They Tell Us about Ourselves. New York: W.W. Norton, 2019. ISBN 978-0-393-63506-5.
  • Are We Smart Enough to Know How Smart Animals Are?, 2016.  ISBN 978-0-393-24618-6
  • The Bonobo and the Atheist. In Search of Humanism Among the Primates. New York: W. W. Norton, 2013. ISBN 978-0-393-07377-5.
  • Primates and Philosophers, How Morality Evolved, 2006.
  • Our Inner Ape. New York: Riverhead Books, 2005. ISBN 1-57322-312-3
  • The Complete Capuchin 2004.
  • Animal Social Complexity: Intelligence, Culture, and Individualized Societies (toimittanut yhdessä Peter L. Tyackin kanssa). Cambridge: Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-00929-0.
  • My Family Album, Thirty Years of Primate Photography 2003.
  • The Ape and the Sushi Master, Cultural reflections by a primatologist. New York: Basic Books, 2001. ISBN 0-465-04175-2
  • Chimpanzee Politics: Power and Sex among Apes. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2000. ISBN 0-8018-6336-8.
  • Natural Conflict Resolution. 2000 (yhdessä Filippo Aurelin kanssa)
  • Bonobo: The Forgotten Ape. Berkeley: University of California Press, 1997. ISBN 0-520-20535-9 (yhdessä Frans Lantingin kanssa)
  • Good Natured: The Origins of Right and Wrong in Humans and Other Animals. Cambridge: Harvard University Press, 1996. ISBN 0-674-35660-8
  • Peacemaking Among Primates. Cambridge: Harvard University Press, 1989. ISBN 0-674-65920-1
  • Chimpanzee Politics. Jonathan Cape, London 1982. ISBN 0-224-01874-4.

Merkittäviä artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Carol Clark: Emory primatologist Frans de Waal remembered for bringing apes ‘a little closer to humans’ 16.3.2024. Emory University. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  2. a b c d e Curriculum Vitae 5.5.2014. Emory University. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  3. a b c d e f Regina Nuzzo: Profile of Frans B. M. de Waal. Proceedings of the National Academy of Sciences, 1.8.2005, 102. vsk, nro 32, s. 11137–11139. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  4. Prof.dr. F.B.M. de Waal Catalogus Professorum. Universiteit Utrecht. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.