De Havilland D.H.106 Comet
| De Havilland D.H.106 Comet | |
|---|---|
 de Havilland Comet 4B |
|
| Tyyppi | matkustajalentokone |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja | de Havilland |
| Ensilento | 27. heinäkuuta 1949 |
| Esitelty |
2. toukokuuta 1952 BOAC:n kanssa |
| Poistettu käytöstä | 14. maaliskuuta 1997 |
| Tila | valmistaminen lakkautettu |
| Valmistusmäärä |
114 (mukaan lukien prototyypit) |
| Valmistusvuodet | 1949–1964 |
| Muunnelmat | Hawker Siddeley Nimrod |
De Havilland Comet oli ensimmäinen kaupallinen suihkumatkustajalentokone. Konetyyppi kärsi paineistuksen ja korkealla lentämisen aiheuttamasta rungon väsymisestä, mikä johti useisiin onnettomuuksiin. Tämän seurauksena konetyyppi vedettiin pois liikenteestä ja suunniteltiin uudelleen.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Comet 1 ja sen onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koneen suunnittelu aloitettiin vuonna 1946 ja sen pääsuunnittelija oli Ronald Bishop (1903–1989). Suihkumoottorit olivat tuolloin uusia ja niitä olivat varsinkin saksalaiset ehtineet jonkin verran käyttää toisessa maailmansodassa. Koneeseen sijoitettiin neljä de Havilland Ghost -suihkumoottoria siipien tyveen asennettuna, jolloin ilmanvastus oli pienempi siipien alle ripustettuihin verrattuna. Moottorien ollessa korkealla niihin ei maassa liikuttaessa osunut helposti roskia. Toisaalta sijoitus oli vaarallinen moottorien syttyessä palamaan. Koneen rakenteissa käytetty alumiiniseos oli uusi. Konetyypin matkalentonopeus oli kaksinkertainen tuon ajan potkurikoneisiin verrattuna. Lyhyt toimintamatka ei mahdollistanut suoraa Atlantin ylitystä, joten nopeusetua menetettiin välilaskussa. Matkustusmukavuus oli potkurikoneisiin verrattuna hyvä. Penkit oli sijoitettu väljästi ja paineistettu matkustamo oli hiljaisempi. Koneessa oli keittiö ja ruoka tarjoiltiin posliiniastioista.[1]
Tarkoituksena oli saada kone kaupalliseen käyttöön vuonna 1952. D.H.106 Cometin ensilento lennettiin 27. heinäkuuta 1949. Comet 1:n liikennöinti alkoi 22. tammikuuta 1952. Ensimmäinen matkustajalento Lontoosta Johannesburgiin tapahtui 2. toukokuuta 1952. Edinburghin herttua Philip palasi Helsingin olympialaisista Comet 1 G-ALYS -koneella 4. elokuuta 1952.
Uudentyyppinen kone joutui useaan onnettomuuteen. Potkurikoneisiin tottuneet lentäjät tekivät virheitä ja huonolla säällä oli osuutensa. Kolmen selvittämättä jääneen onnettomuuden jälkeen konetyyppi asetettiin lentokieltoon tutkimusten ajaksi vuonna 1954. Näistä ensimmäinen oli 2. toukokuuta 1953, kun Comet G-ALYV putosi nopeasti lentoonlähdön jälkeen Kalkutassa ja kaksi seuraavaa olivat tammikuussa ja huhtikuussa 1954 G-ALYP ja G-ALYY Cometit putosivat ilman selvää syytä. Comet oli Englannissa merkittävä kansallinen symboli ja Winston Churchill päätti, että arvoituksen ratkaisemisessa ei säästellä rahaa eikä vaivaa. Syyksi paljastui metallin väsyminen, mikä aiheutui toistuvista paineistuksen muutoksista nousuissa ja laskuissa. Ohut metalli suurten ja nelikulmaisten ikkunoiden ympärillä alkoi halkeilla ja lopulta aiheutti räjähdysmäisen paineistuksen menetyksen ja rungon hajoamisen. Kaikki Cometit joko purettiin tai modifioitiin.[2]
Englannin lentokoneteollisuuden kannalta nämä onnettomuudet olivat tuhoisia. Toisaalta ensimmäisten suihkumatkustajakoneiden onnettomuudet eivät katkaisseet kehitystä kokonaan, kuten oli käynyt ilmalaivoille Hindenburgin onnettomuuden jälkeen vuonna 1937.[3]
Comet 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Comet 2 ja Comet 3 eivät päässeet tuotantoon asti.
Vuonna 1958 esiteltiin Comet 4, jossa oli huomattavia parannuksia alkuperäiseen Cometiin nähden. Siinä oli 5,64 metriä pidempi runko ja pyöreät ikkunat metallin väsymisen ehkäisemiseksi. Matkustajakapasiteetti oli melkein kaksinkertainen Comet 1:een verrattuna. Myös toimintamatka oli pitempi ja lentonopeus sekä enimmäislentoonlähtöpaino olivat suuremmat. Uusissa Rolls-Royce Avon -moottoreissa oli yli kaksinkertainen työntövoima aiempiin verrattuna. Comet 4:n ensilento oli 27. huhtikuuta 1958, liikennöinti aloitettiin samana vuonna. British Overseas Airways Corporationin (BOAC) Comet 4 ehti aloittaa ensimmäisenä säännölliset Atlantin ylityslennot Lontoosta New Yorkiin kolme viikkoa ennen Pan Amin Boeing 707:ää.
Comet 4:stä kehitettiin versio Comet 4B, jossa oli edelleen pidennetty runko ja lyhyemmät siivet. Malli oli tarkoitettu lyhyen matkan lennoille. Konetyyppi tuli liikenteeseen huhtikuussa 1960. Viimeinen versio Cometista oli Comet 4C, jossa oli pitempi toimintamatka ja suurempi kantavuus. Comet 4C:ssä oli Comet 4B:n runko ja Comet 4:n siivet. Comet 4C tuli liikenteeseen myös 1960. Comet 5:n oli tarkoitus kilpailla Douglas DC-8 ja Boeing 707:n kanssa, mutta sitä ei koskaan valmistettu.
Hawker Siddeley Nimrod on Comet 4:stä kehitetty meritiedustelukone, joka tuli sotilaskäyttöön 1967.
Yhteensä 76 Comet 4 -lentokonetta luovutettiin vuosina 1958–1964. Brittiläinen Dan-Air lensi konetyypilla matkustajalentoja vuoteen 1980 asti. Britannian hallituksen vuodesta 1963 omistama Comet 4C Canopus lensi vielä 1997.
Comet 1:lle sattuneet onnettomuudet heikensivät Cometien mainetta. Lisäksi 1950-luvun lopussa reittiliikenteen aloittaneet suihkukoneet DC-8 ja Boeing 707 olivat matkustajakapasiteetiltaan huomattavasti suurempia. Tämän vuoksi Comet ei koskaan saavuttanut suurta suosiota, vain 15 lentoyhtiötä käytti konetta, eikä sitä jatkokehitetty, ja Comet 4 -koneet poistuivat liikenteestä suhteellisen nopeasti.
Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljän henkilön ohjaamomiehistö (kapteeni, perämies, lentomekaanikko ja navigaattori/radisti).
Comet 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pituus: 28,61 m
- Kärkiväli: 34,98 m
- Korkeus: 8,7 m
- Siipien pinta-ala: 188,3 m²
- Suurin paino: 47 620 kg (1A 52 160 kg)
- Polttoainesäiliöiden tilavuus: 27 300 l[4]
- Matkustajakapasiteetti: 36–44 henkilöä
- Moottorit: 4 × de Havilland Ghost 50 turbojet -moottoria (22,2 kN)
- Suurin nopeus: 725 km/h
- Toimintamatka: 2 400 km
- Enimmäislentokorkeus: 12 800 metriä
Comet 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pituus: 33,98 m (4B ja 4C 35,97 m)
- Kärkiväli: 34,98 m (4B 32,83 m)
- Korkeus: 8,7 m
- Siipien pinta-ala: 197 m² (4B 191,3 m²)
- Paino tyhjänä: 34 210 kg (4B 35 540 kg, 4C 36 110 kg)
- Suurin paino: 73 480 kg (4B 71 670 kg)
- Matkustajakapasiteetti: 56–109 matkustajaa
- Moottorit: 4 × Rolls-Royce Avon Mk 524/525B turbojet -moottoria (46,7 kN)
- Suurin nopeus: 805 km/h (4B 853 km/h)
- Toimintamatka: 5 190 km (4B 4 023 km, 4C 6 900 km)
- Enimmäislentokorkeus: 12 200 m (4B 11 600 m, 4C 11 900 m)
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 324. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)
- Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi
