David Rjazanov

David Rjazanov noin vuonna 1923.

David Borisovitš Rjazanov (ven. Давид Борисович Рязанов, synt. Goldendach; 10. maaliskuuta 1870 Odessa, Venäjän keisarikunta – 21. tammikuuta 1938 Neuvostoliitto) oli venäläinen vallankumouksellinen ja marxilainen teoreetikko sekä tutkija. Hänen johdollaan perustettiin Moskovan Marxismi-leninismin instituutti ja aloitettiin Karl Marxin ja Friedrich Engelsin koottujen teosten julkaiseminen. Rjazanov teloitettiin Stalinin puhdistuksissa.

Elämänvaiheet

Rjazanov ryhtyi jo kouluvuosinaan vallankumouksellisten narodnikkien kannattajaksi. Hänet erotettiin koulusta ja hän perusti 17-vuotiaana kotikaupungissaan Odessassa sosialistisen piirin, joka kytkeytyi Taisteluliittoon työväenluokan vapauttamiseksi. Hän joutui poliittisen toimintansa vuoksi vankilaan ja sen jälkeen useaksi vuodeksi karkotukseen Kišinjoviin Bessarabiaan. Vuonna 1900 Rjazanov asettui Berliiniin Saksaan, jossa hän johti Borba-nimistä sosialistien ryhmää. Hän kieltäytyi liittymästä Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen ja oli pitkään aatteellisissa riidoissa sen johtajien kanssa. Hän palasi Venäjälle vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen ja tuki työläisten järjestäytymistä, mutta joutui epäonnistuneen kansannousun jälkeen uudelleen vankeuteen. Paettuaan vankilasta vuonna 1907 Rjazanov muutti Lontooseen. Hän saavutti mainetta kirjoittamillaan artikkeleilla ja liittyi lopulta bolševikkien ja menševikkien välissä toimineeseen mežraiontsy-ryhmään. Rjazanov osallistui ensimmäisen maailmansodan aikana Zimmerwaldin kokoukseen.

Rjazanov palasi uudelleen Venäjälle helmikuun vallankumouksen jälkeen ja liittyi lopulta bolševikkeihin elokuussa 1917. Hän osallistui rautatieläisten ammattiliiton perustamiseen ja kirjoitti Naše Slovo -lehteen. Hän toivoi bolševikkien muodostavan sosialististen puolueiden yhteishallituksen. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän toimi komissaarina Odessassa ja hänet valittiin Odessan edustajana Venäjän perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen. Hän oli myös Yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean jäsen, ja uskalsi arvostella neuvostohallinnon toimia. Rjazanov vastusti Brest-Litovskin rauhansopimuksen hyväksymistä vuonna 1918 ja erosi joksikin aikaa puolueesta. Hän vaati myös muun muassa kuolemanrangaistuksen lakkauttamista ja Venäjän ammattiliitoille itsenäisyyttä suhteessa kommunistiseen puolueeseen. Riitauduttuaan vuonna 1921 ammattiliittokysymyksessä Josif Stalinin kanssa Rjazanov syrjäytettiin ammattiyhdistystoiminnasta ja hän omistautui sen jälkeen kokonaan tieteelliselle työlleen.

Rjazanov alkoi vuonna 1918 järjestää Neuvosto-Venäjällä olleita marxilaisten tekstien arkistoja. Hänen johdollaan perustettiin vuonna 1920 K. Marxin ja F. Engelsin instituutti, jonka nimeksi vaihtui vuonna 1931 Marx–Engels–Lenin-instituutti. Rjazanov osallistui myös sosialistisen akatemian (myöh. kommunistinen akatemia) perustamiseen ja toimi Sverdlovin yliopiston professorina. Hänet valittiin Venäjän tiedeakatemian jäseneksi. Vielä vuonna 1924 hän julisti rohkeasti olevansa pelkästään marxilainen ja kommunisti, mutta ei bolševikki, menševikki eikä leninisti.

Rjazanov erotettiin instituuttinsa johdosta helmikuussa 1931 ja samalla myös kommunistisesta puolueesta. Edellisenä vuonna vangittu ja niin sanotussa ”menševikkien yleisliittolaisen toimiston” näytösoikeudenkäynnissä syytettynä ollut taloustieteilijä Isaak Rubin pakotettiin tekemään valheellinen tunnustus, jonka mukaan Rjazanov olisi ollut osa samaa kuviteltua salaliittoa. Rjazanov vangittiin, mutta häntä ei asetettu oikeuden eteen vaan ainoastaan karkotettiin Saratoviin. Hän sai myöhemmin palata Moskovaan, mutta karkotus uusittiin Sergei Kirovin murhan jälkeen vuonna 1934. Rjazanov vangittiin uudelleen suurten puhdistusten aikana vuonna 1937. Tällä kertaa hänet tuomittiin kuolemaan trotskilaiseen salaliittoon kuulumisesta ja teloitettiin tammikuussa 1938.

Rjazanov rehabilitoitiin Neuvostoliitossa vuonna 1958.

Työ

Rjazanov ryhtyi jo ennen ensimmäistä maailmansotaa julkaisemaan uusia laitoksia Karl Marxin unohduksiin vaipuneista teoksista. Marx–Engels-instituutin perustamisen jälkeen Rjazanov pyrki kokoamaan kaikki Marxin ja Engelsin säilyneet alkuperäiskäsikirjoitukset ja kirjeet tai vähintään niiden kopiot instituutin kokoelmiin ja lähetti asiamiehiään ostamaan niitä eri maista. Vuoteen 1930 mennessä instituutilla oli hallussaan satoja alkuperäisdokumentteja ja 55 000 kappaletta asiakirjojen valokuvakopioita. Joukossa oli muun muassa tärkeitä julkaisemattomia Marxin käsikirjoituksia, kuten niin sanottu Grundrisse. Rjazanovin johdolla alettiin 1920-luvulla puuhata ensimmäistä kokonaisjulkaisua kaikista Marxin ja Engelsin teoksista. Hanke sai nimen Marx-Engels-Gesamtausgabe (MEGA). Lisäksi siitä pois jätettyjä tekstejä julkaistiin erillisessä Marx–Engels Archiv -julkaisusarjassa. Rjazanovin pidätys viivästytti MEGA:n toimitustyötä ja sen saksankielisen laitoksen julkaisu keskeytyi kokonaan, mutta venäjänkielisten käännösten julkaisua jatkettiin.

Rjazanov julkaisi myös omia tutkimuksia Marxista ja ensimmäisen internationaalin historiasta. Marxin ja Engelsin ohella hänen instituuttinsa toimitti muun muassa Karl Kautskyn, Georgi Plehanovin ja Paul Lafarguen koottuja teoksia sekä monien historiallisten filosofien ja tieteilijöiden valittuja teoksia.

Rjazanov esitti 1900-luvun alussa kiistanalaisen näkemyksen, jonka mukaan takapajuinen Venäjä voisi siirtyä jatkuvan vallankumouksen avulla suoraan sosialismiin ohittaen kehittyneen kapitalismin vaiheen. Muun muassa Vladimir Lenin vastusti alkuaan tätä näkemystä, mutta omaksui sen myöhemmin itsekin.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta David Rjazanov Wikimedia Commonsissa

• Давид Борисович Рязанов и коллекции (venäjäksi)