David Grossman
| David Grossman | |
|---|---|
 David Grossman vuonna 2015 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. tammikuuta 1954 Jerusalem, Israel |
| Kansalaisuus | Israel |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
David Grossman ( s. 25. tammikuuta 1954 Jerusalem[1]) on israelilainen kirjailija. Hänen isänsä Yizhak Grossman muutti Itä-Euroopasta Palestiinaan 1930-luvulla, äiti Michaela oli puolestaan syntyperäinen jerusalemilainen. Varhaiskypsä David Grossman esiintyi radion lastenohjelmissa. Suoritettuaan asevelvollisuutensa Israelin armeijan tiedustelupalvelussa 1971–1975 hän opiskeli Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa filosofiaa ja teatteria. Samanaikaisesti hän jatkoi radiouraansa juontajana ja uutisankkurina. Grossman erotettiin radiosta 1988 hänen jouduttuaan poliittisten mielipiteidensä vuoksi erimielisyyksiin johdon kanssa. Sittemmin hän on toiminut täysipäiväisenä kirjailijana.[2]
Grossman solmi vuonna 1976 avioliiton Michal Eshelin kanssa. Heillä on kaksi poikaa, Jonathan ja Uri, sekä tytär Ruti. Grossman asuu Jerusalemin lähistöllä Mevasseret Zionin asuinalueella.[2]
Grossmania pidetään oman sukupolvensa parhaimpiin kuuluvana israelilaisena kirjailijana. Hän on kirjoittanut useita romaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja ja poliittisia kirjoitelmia, joista osa on koottu kirjoiksi. Hänen kirjojaan on käännetty useille kielille. Hän on saanut monia arvostettuja kirjallisuuspalkintoja[3] ja ollut muun muassa Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.[4]
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grossmanin esikoisromaani The Smile of the Lamb kuvaa elämää Israelin miehittämällä Länsirannalla ja Gazan alueella. Kirjan kertojina on neljä eri henkilöä, joista jokainen kantaa harteillaan raskasta poliittisten, filosofisten ja henkilökohtaisten ongelmien taakkaa. Grossman pohtii romaanissa miehityksen turmelevaa vaikutusta sekä miehitettyihin että miehittäjiin.[2]
Hakusana: rakkaus (ilmestynyt suomeksi 2000) on Grossmanin toinen romaani. Se kuvaa pientä poikaa nimeltä Momi Neumann, jonka vanhemmat ovat holokaustista eloon jääneitä uhreja. Momik yrittää ymmärtää ja kuvitella mielessään vanhempiensa kokemuksia. Grossman itse muistaa lapsuudestaan sukulaisia ja naapureita, jotka olivat kokeneet keskitysleirien kauhut, mutta eivät koskaan puhuneet niistä. ”Tuntui kuin he olisivat kärsineet jostakin salaperäisestä sairaudesta, jota ei saanut mainita ääneen”, Grossman kertoo, ”ja se oli meistä lapsista pelottavaa.” Nuoressa Israelin valtiossa pidettiin holokaustia tavallaan tabuna, ja eloon jääneet tunsivat syyllisyyttä siitä, että heidät oli kuljetettu keskitysleireihin ilman vastarintaa, kuin karja teuraaksi. Vasta Adolf Eichmannin vuoden 1961 oikeudenkäynnin jälkeen asenne eloon jääneitä kohtaan muuttui ymmärtävämmäksi ja avoimempi keskustelu tuli mahdolliseksi. Ison osan kirjaa muodostaa fantastinen kertomus holokaustissa surmatusta puolanjuutalaisesta kirjailijasta Bruno Schulzista.[2]
Grossmanin seuraava teos Sydämen kielioppi (suomennettu 1994) on tavallaan kirjailijan omakuva nuoruusvuosilta. Romaanin päähenkilö on nuori Aaron, yksinäinen, herkkä ja unelmoiva nuorukainen, joka kokee murrosikänsä myrskyt kuuden päivän sodan roihutessa taka-alalla. Aaron pelkää aikuisten maailmaa, sen karvaisia kainaloita, seksiä ja monimutkaisuutta. Grossman kuvaa Aaronin tuskaista sisäistä monologia tajunnanvirtatekniikalla. Edellisen romaanin tavoin myös Sydämen kielioppi on vakuuttava ja psykologisesti realistinen kuvaus lapsen kehityksestä.[2]
Grossmanin tuotantoon kuuluu myös Itamar-pojan seikkailuista kertova viehättävä kuvakirjasarja esikouluikäisille sekä pari lasten ja nuorten romaania, The Zigzag Kid ja Someone to run with, joita myös aikuiset lukevat ja arvostavat. Ensin mainittu on satuaiheinen seikkailuromaani ja jälkimmäinen teini-ikäisten rakkaustarina, joka sijoittuu Jerusalemin katulasten maailmaan.[2]
Grossmanin tuotannossa poliittiset kirjat vuorottelevat puhtaasti kaunokirjallisten teosten kanssa. Romaani Be my knife vuodelta 2002 on epäpoliittinen, kirjemuotoon rakennettu rakkauskertomus. Sen päähenkilö Yair Einhorn on ujo, neuroottinen kirjakauppias, joka yksinäisyydessään lähestyy kirjeitse kaunista tuntematonta naista. Romaanin modernistinen tyyli on saanut vaikutteita Joycelta ja Beckettiltä.
Death as a way of life ilmestyi 2003, ja se vuorostaan on kokoelma poliittisia artikkeleita kymmenen vuoden ajalta. Se alkaa optimistisesti Rabinin ja Arafatin Oslon rauhansopimuksen ajalta ja päättyy lähes epätoivoiseen selostukseen al-Aqsa Intifadan syistä. Poliittisesti liberaali Grossman on kirjallisen uransa alusta alkaen ollut rauhanaatteen kannattaja ja sen puolesta taistelija, kuten myös muut merkittävät israelilaiset kirjailijat, esimerkiksi Amos Oz ja A. B. Yehoshua.[5]
Vuonna 2017 Grossman sai kansainvälisen Booker-palkinnon englanniksi käännetystä romaanistaan A Horse Walks Into a Bar.[3]
Grossmanin uusin suomennettu teos on vuonna 2020 ilmestynyt romaani Kun Nina sai tietää.[6]
Teosluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hakusana rakkaus. (Ayyen erekh ’ahava: Roman, 1986.) Suom. Kristiina Lampola. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 978-951-1-14308-6.
- Sydämen kielioppi. (Sefer ha-dikduk ha-penima, 1994.) Suom. Kristiina Lampola. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13294-6.
- Leijonahunaja: Simsonin myytti. (Devaš arayyot: Sippur Šimšon, 2006.) Suom. Kristiina Lampola. Myytti-sarja. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 978-951-31-2329-1.
- Sinne missä maa päättyy. (Iša borakhat mi-besora, 2008.) Suom. Markku Päkkilä. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24798-2.
- Hevonen meni baariin. (Sus echad nichnas lebar, 2014) Suom. Arto Schroderus. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32097-5.
- Kun Nina sai tietää. (Itti ha-hayyim mesahek harbe, 2019.) Suom. Minna Tuovinen. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-35628-8.
Hepreankieliset, englanniksi käännetyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Jogger (1983)
- The Smile of the Lamb (1983)
- See under:Love (1986)
- The Yellow Wind (1987)
- The Book of Intimate Grammar (1991)
- Sleeping on a Wire : Conversations with Palestinians in Israel (1993)
- The Zigzag Kid (1994)
- Be my knife (2002)
- Someone to Run With (2002)
- Death as a Way of Life: Israel Ten Years After Oslo (2003)
- In Another Life (2003)
- To the End of the Land (2010)
- Falling Out of Time (2014)
- A Horse Walks Into a Bar (2017)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://www.goodreads.com/author/show/34031.David_Grossman
- ↑ a b c d e f Grossman, David: Tunnelling to the enemy The Guardian. 29.3.2003. Viitattu 4.2.2018.
- ↑ a b Cain, Sian: Israeli author David Grossman wins Man Booker International prize The Guardian. 27.11.2017. Viitattu 4.2.2018.
- ↑ Nobel Literature Prize to be announced later this week The Local. 2.10.2017. Viitattu 4.2.2018.
- ↑ Jonathan Freedland: David Grossman: ‘You have to act against the gravity of grief – to decide you won’t fall’ The Guardian. 29.11.2017. Viitattu 4.2.2018.
- ↑ Titon gulag ja ylisukupolviset traumat. Kiiltomato 3.11.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kajava, Marie: David Grossman: Sinne missä maa päättyy Maailman kuvalehti. 6.2.2012.
- Länsirannalta ei mitään uutta, Turun Sanomat
- Petri Liukkonen, David Grossman (b. 1954) Authors Calendar (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
