Frans David Alopaeus
Frans David Alopeus[1] (30. joulukuuta 1769 Viipuri – 13. kesäkuuta 1831 Berliini) oli suomalais-venäläinen diplomaatti, kreivi ja todellinen salaneuvos.[2]
Viipurissa syntyneen Alopeuksen vanhemmat olivat Viipurin tuomiorovasti Magnus Alopaeus ja Maria Christina Tesche. Hän oli vanhempaa veljeään Maximilian Alopeusta 21 vuotta nuorempi ja sisarussarjasta lahjakkain[3]. Ennen diplomaattiuraansa hän opiskeli Stuttgartin sotilasakatemiassa Hohe Karlsschulessa 1781–1785 ja Göttingenin yliopistossa. Hänen vanhempi veljensä Magnus (Maximilian) Alopeus palveli niin ikään Venäjän diplomaattina. Veljensä tavoin David Alopeus osallistui 1800-luvun alussa moniin suurvaltojen välisiin neuvotteluihin ja niiden valmisteluun.
Alopeus toimi Venäjän lähettiläänä Tukholmassa vuosina 1803–1808. Suomen sodan puhjettua hänet pidätettiin, mutta hän kykeni vankeudestaankin käsin toimittamaan arvokkaita sotilaallisia tietoja Pietariin. Hän oli yksi rauhansopimuksen allekirjoittajista Haminassa vuonna 1809. Vuonna 1810 Alopeus kutsuttiin Aleksanteri I:n salaisen neuvoston jäseneksi. Neuvostossa käsiteltiin paitsi sotilas- ja ulkopoliittisia asioita, myös valtakunnan läntisten kuvernementtien hallintoa. Alopeus myötävaikutti muun muassa Vanhan Suomen liittämiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan ja edisti muutoinkin Suomen asemaa Venäjän alaisuudessa.
Haminan rauhan jälkeen Alopeuksen seuraava suuri diplomaattinen menestys liittyi Venäjän ja Turkin suhteisiin. Alopeus määrättiin lähettilääksi Napoliin, josta käsin hän pyrki luomaan suhteita Turkkiin. Turkin jättäytymisen sodan ulkopuolelle Napoleonin hyökättyä Venäjälle vuonna 1812 katsotaan olleen suurelta osin Alopeauksen diplomatian ansiota. Napoleonin vallan väistyessä Alopeus nimitettiin Lothringenin kenraalikuvernööriksi vuonna 1814. Nancyn kaupungista käsin hän johti nykyisin Ranskaan kuuluvia Mosellen, Meurthen, Meusen, Vosges'n ja Marnen departementteja. Hän osallistui myös Wienin kongressiin vuosina 1814–1815 Venäjän lähetystön jäsenenä.
Uransa loppuvaiheissa Alopeuksen diplomaattisiin tehtäviin kuului muun muassa suuriruhtinas Nikolai Pavlovitshin (myöh. keisari Nikolai I) ja Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm III:n tyttären Charlotten vuonna 1817 toteutuneen avioliiton järjestely, Venäjän ja Preussin välisen tärkeän kauppasopimuksen neuvotteleminen sekä kysymykset Puolan asemasta.
Alopeus korotettiin vapaaherraksi vuonna 1819 ja hän sai puolalaisen kreivin arvon 1820. Hän kuoli 62-vuotiaana Berliinissä.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alopaeus Magnus. Uppslagsverket Finland. Viitattu 13.6.2016.
- Alopaeus, David (1769 – 1831). Biografiakeskus
- Kotivuori, Yrjö: Frans David Alopeus. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Erik Tuomas Kettunen: Viipurista Euroopan huipulle. s. 7–8 "Hän käyttää elämänsä aikana vain jälkimmäistä nimeä ja veljensä [Maximilianin] tapaan kirjoittaa sukunimensä Alopeus..."
- ↑ David Alopaeus. Uppslagsverket Finland. Viitattu 13.6.2016.(ruotsiksi)
- ↑ Erik Tuomas Kettunen: Viipurista Euroopan huipulle. s. 7–8
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuomas-Kettunen, Erik 1986. Viipurista Euroopan huipulle: David Alopeuksen elämänuran kuvaus. Lappeenranta: Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, Karjalan kirjapaino/Karjalan lehti.
| ||||||||||||||
