David Adjaye
| David Frank Adjaye | |
|---|---|
.jpg) David Adjaye |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1966 Dar es Salaam, |
| Kansalaisuus | Iso-Britannia |
| Arkkitehti | |
| Koulutus | Royal College of Art ja London South Bank University |
| Merkittävät työt | Skolkovo Moscow School of Management, Rivington Place, National Museum of African American History and Culture |
| Palkinnot | |
|
Royal Gold Medal (2021) |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.adjaye.com | |
David Adjaye (s. 22. syyskuuta 1966 Dar es Salaam) on ghanalaissyntyinen brittiläinen arkkitehti, joka tunnetaan monimuotoisista suunnitelmistaan ja innovatiivisesta materiaalien ja valaistuksen käytöstä.[1]
Adjaye syntyi Tansaniassa ghanalaisille vanhemmille. Hänen isänsä on diplomaatti, jonka asemapaikka oli Adjayen syntyessä Tansania. Nuoruudessaan Adjaye asui useissa maissa Afrikassa ja Lähi-idässä. Lopulta perhe asettui Lontooseen. Kiinnostus taiteeseen sai Adjayen suorittaamaan Bachelor of Art -tutkinnon Lontoon South Bank Universityssa 1990 ja Master of Art -tutkinnon Royal College of Artissa vuonna 1993. Adjaye työskenteli jo opiskeluaikanaan useissa arkkitehtitoimistoissa kunnes muodosti William Russellin kanssa Adjaye and Russell -toimiston vuonna 1994. Vuonna 2000 hän perusti oman Adjaye Associates -arkkitehtitoimistonsa.[1]
Uransa alkuvaiheessa Adjaye suunnitteli liiketiloja, ravintoloita, työtiloja ja yksityisasuntoja. Hän alkoi vähitellen saada myös suuren mittakaavan tilauksia, joihin kuului isoja julkisia projekteja, kuten Lontoon kaupunginosiin vuosina 2004–2005 toteutetut Idea Stores -rakennukset. Hän suunnitteli lisäksi Osloon Nobel Peace Centren vuonna 2005, nykytaiteen museon Denveriin 2007 ja Skolkovo Moscow School of Managementin Moskovan lähelle vuonna 2010. Vuonna 2009 Adjaye valittiin Smithsonian-Instituuttiin kuuluvan National Museum of African American History and Culturen (NMAAHC) suunnittelijaksi. Museo valmistui vuonna 2016.[1]
Adjaye on kertonut, että asuessaan nuorena useissa maissa hän sai runsaasti vaikutteita niiden arkitehtuurin erilaisista tyyleistä. Tämä on hänen mukaansa muokannut vahvasti hänen suunnittelutapaansa. Myös nuorimman veljen joutuminen pyörätuolipotilaaksi on ollut tärkeä vaikutin, sillä se pakotti Adjayen pohtimaan arkkitehtuurin sosiaalista vastuuta. Vaikka Adjayen suunnitelmissa on joitain yhteisiä piirteitä, ne eroavat toisistaan niin laajuuden kuin tyylin suhteen. Tämä johtuu siitä, että kukin projekti saa innoituksensa sijaintipaikan erityisistä muuttujista sekä suunniteltavan rakennuksen käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi Adjayen suunnittelemat yksityisasunnot Elektra House ja Dirty House ovat karun modernistisia ja julkisivuiltaan tummia, kun taas Idea Stores -rakennukset ovat kevyitä ja ilmavia tiloja, jotka houkuttelevat yhteisölliseen toimintaan. Afroamerikkalaisen historian ja kulttuurin museon arkkitehtuuria taas innoitti jorubojen taide ja arkkitehtuuri.[1]
Adjaye työskentelee edelleen suurten tilauksien parissa, joihin kuuluvat muun muassa New Yorkiin suunniteltu Sugar Hillin asuntokokonaisuus ja 130 William -pilvenpiirtäjä, Aïshti Foundationin näyttelytila Beirutissa sekä Accran katedraali. Hän on myös suunnitellut huonekaluja Knollille ja Morosolle.[1][2]
Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Nobel Peace Center (2005) -
Idea Store Whitechapel (2005) -
Rivington Place -taidekeskus, Lontoo (2007) -
Skolkovo Moscow School of Management (2010) -
Francis A. Gregory Neighborhood Library, Washington DC (2012) -
NMAAHC (2016)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e David Adjaye Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Adjaye Associates — Practice profile Adjaye Associates. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
