Daniele Ganser

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Daniele Ganser (s. 1972, Lugano, Ticino, Sveitsi) on sveitsiläinen historioitsija, joka on erikoistunut kansainvälisiin suhteisiin ja niiden historiaan vuodesta 1945. Hänen tutkimusalueisiinsa kuuluvat geopolitiikka, salainen sodankäynti, sodat luonnonvaroista, globalisaatio ja ihmisoikeudet.

Hän opettaa Sveitsin yliopistoissa, muun muassa Baselin yliopiston historianlaitoksella. Hänen viimeisin tutkimuksensa keskittyy "terrorismin vastaisen sodan" ja öljyn hinnan suhteeseen. Ganser myös kyseenalaistaa syyskuun 11. päivän terrori-iskujen virallisen selityksen.[1]

Lyhyt elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ganser syntyi Sveitsin italiankielisessä osassa Luganossa ja kasvoi saksankielisellä alueella Baselissa. Vuodesta 1992 hän opiskeli antiikin ja modernin ajan historiaa, filosofiaa sekä Englannin kirjallisuutta ja kansainvälisiä suhteita Baselin yliopistossa, Amsterdamin yliopistossa Hollannissa ja London School of Economics and Political Sciencessa (LSE) Englannissa. Hän kirjoitti historian maisteriksi vuonna 1998 ja historian tohtoriksi vuonna 2001.

Myöhemmin hän on toiminut eri ajatushautomoissa ja toimi muun muassa ryhmässä, joka vaikutti kansanäänestykseen, jossa päätettiin vuonna 2002 Sveitsin liittymisestä YK:hon.

Lisäksi hän on tominut tutkinut muun muassa globalisaatiota yhteistyössä Sveitsin ulkoministeriön kanssa. Tutkimuksen kohteena oli sveitsiläisten yhtiöiden hyötyminen sodista ja toisaalta toisten yhtiöiden rauhan edistäminen sosiaalisesta näkökulmasta toimittaessa.[2]

Naton salaiset armeijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ganserin tunnetuin teos lienee Naton salaiset armeijat (Nato's Secret Armies), jossa Ganser käy läpi Naton Euroopassa ylläpitämiä parlamentarisen valvonnan ulkopuolella olleita salaisia armeijoita kylmän sodan aikana ja niiden väitettyä osuutta terroritekoihin, joilla Ganserin mukaan ohjailtiin maiden poliittista tilannetta. Yksi tällainen tapaus on Operaatio Gladio Italiassa.[3] Vaikka Ganser suhtautuu kriittisesti salaisiin armeijoihin, hän myöntää asiakirjojen ja todistajalausuntojen osoittavan, että "stay behind" -verkostojen luonti oli "järkevä varotomi" Neuvostoliiton muodostamaa sotilaallista uhkaa vastaan.[4]

Kritiikkiä kirjaa kohtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2006 alussa Yhdysvaltojen ulkomninisteriö myönsi salaisten armeijoiden olleen olemassa, mutta kiisti jyrkästi niiden yhteyden terrorismiin. Ministeriön mukaan Ganser, ja muut tutkijat, olivat ottaneet Neuvostoliiton 1970-luvulla väärentämän asiakirjan todesta. "Dokumentin" oli määrä tarjota "todisteita" USA:n tuesta terrori-iskuille muissa maissa ja mustamaalata maata. Ulkoministeriön mukaan väärennetty dokumentti on ollut tutkijoiden lähteenä, kun on pyritty todistamaan yhteys salaisten armeijoiden ja terrorismin välillä.[5]

Journal of Intelligence History puolestaan kutsui Ganserin kirjaa osaksi "uuden allon" salaliittoteorioita, jotka nousivat esiin syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen. Lehti huomauttaa, että syyskuun iskut mainitaan kirjassa, ja "stay behind" -verkostot esitetään salaliittoteorioiden hengessä. Julkaisun mukaan ongelma on se, että ihmiset, joilla ei ole käsitystä salaisesta tiedustelutoiminnasta, uskovat Ganserin vakuuttavalta kuulostavat teoriat. Lehti kritisoi lisäksi sitä, että Ganser myös sekoittaa kirjassaan disinformaation vakavasti otettaviin lähteisiin.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietoa muualta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]