Dania-vaihe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Paleogeenikauden jako
kausi epookki vaihe Ikä (mvs)
Neogeeni mioseeni Akvitania nuorempi
Paleogeeni oligoseeni Khatt 23,03–28,1
Rupel 28,1–33,9
eoseeni Priabona 33,9–38,0
Barton 38,0–41,3
Lutetia 41,3–47,8
Ypres 47,8–56,0
paleoseeni Thanet 56,0–59,2
Selandia 59,2–61,6
Dania 61,6–66,0
Liitu myöhäis Maastricht vanhempi
Paleogeenikauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.[1]
Tältä on saattanut näyttää varhaisen paleoseenikauden puupäästäisiä tai oravia ehkä muistuttanut Purgatorius.

Dania-vaihe (engl. Danian), varhaispaleoseeni oli geologinen ajanjakso noin 65,5–61,7 miljoonaa vuotta sitten. Aivan kauden alussa dinosaurukset hävisivät ilmeisesti suuren asteroiditörmäyksen takia. Vain pienet eläimet selvisivät. Pienet rotan kokoiset nisäkkäät alkoivat kasvaa Danian-kaudella. Kaudella oli hyvin lämmintä. Kauden alussa kasvoi saniaisia, myöhemmin paljon palmuja.

Dania-vaiheen määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se on niin paleoseenin, paleogeenin, kenotsooisen maailmankauden kuin tertiäärin varhaisin vaihe. Sen alku vastaa nk. K/T-rajaa liitu- ja tertiäärikausien taitteessa.

Dania-vaihe oli paeoseenin (65,5–55,8 Mvs) ensimmäinen vaihe. Sen nimi viittaa viittaa Tanskan latinalaiseen nimeen Dania; Tanskassa on esillä runsaasti tämän kauden liitukivikerrostumia.[2] Euroopassa on aiemmin käytetty myös nimeä Mons-vaihe (engl. Montian; Belgian Monsin mukaan). Kausi oli 65,5 ± 0,3 – 61,7 ± 0,2 miljoonaa vuotta sitten.[3] Dania-vaihetta vastaavat nisäkäsvaiheet MP 1–5. Amerikassa kausi on sama kuin Puerco-eläimistövaihe (Puercan) ja osin sama kuin Torrejon-eläimistövaihe.

Vaiheen erottaa sitä edeltäneestä liitukaudesta selvä K/T-raja, johon liittyy maailmanlaajuinen iridiumin ylimäärä ja asteroidin törmäyksessä syntyneitä lasipallosia. Tämän rajan stratotyyppi on määritelty tunisialaisen kerrostuman mukaan. Rajaan liittyy maailmanlaajuisesti dinosaurusten, kalkkikuoristen levien ja monien muiden eliöiden äkillinen kuolema.[3] Dania-kautta vastaavat Euroopan planktonvyöhyke P1 ja kalkkinanofossiilien vyöhykkeet NP1, NP2, NP3 ja osin NP4, ja merenpohjan huokoseläinten vyöhyke Sb1 ja osin SB2.

Kauden alun katastrofi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskotaan, että tuhoisa törmäys tappoi monia eläimiä heti ja viimeisetkin dinosaurukset jonkin ajan päästä, kun jättimäisen törmäysräjähdyksen nostama heite oli noussut valtavaksi Maata pimentäväksi ja kylmentäväksi pilveksi. Kasvit, jotka olivat monen eläimen ravintoa, kuolivat. Tämä tappoi monia kasvin- ja lihansyöjiä. Suuret matelijat kuolivat, samoin meren mikroskooppisen pieni kalkkikuorinen eliöstö. Kun pilvi väistyi, jäljelle oli jäänyt lähinnä kaloja, lintuja, pieniä matelijoita ja pieniä nisäkkäitä, jotka muistuttivat päästäistä tai muita koiraa pienempiä eläimiä.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dania-vaihe oli huomattavasti nykyistä lämpimämpi. Napameri oli 8–9 astetta nykyistä lämpimämpi.lähde?

Kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivan kauden alussa saniaiset olivat yleisiä. Sen jälkeen oli palmujen valtakausi. Papukasvit ilmaantuivat samoihin aikoihin kuin suurehkot maanisäkkäät, noin 0,8 miljoonan vuoden kuluttua katastrofista.[4]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen kavioeläinten edeltäjä Ectoconus eli Amerikassa varhaisella paleoseenilla.[5]

Kaudella eli enimmäkseen liitukauden lopun joukkotuhosta selvinneitä nisäkkäitä ja lintuja. Joitain uusia lajeja ilmaantui. Nisäkkäät ja muut maaeläimet olivat korkeintaan kotikissan kokoisia. Lajisto alkoi kasvaa ajan mukana, noin miljoonassa vuodessa kehittyi 6 kg painavista melkein 50-kiloisia nisäkkäitä.[4] Jo 100 000 vuoden sisään nisäkkäiden koko kasvoi lähelle liitukautisia, ja nisäkäslajisto kaksinkertaistui. noin 300000 vuoden kuluttua oli ylitety liitukautisten nisäkkäiden koko, nisäkkäät olivat jopa 20 kg painavia. Suurehkot nisäkkäät, joista yksi oli 48-kiloinen Econodon, ilmaantuivat 0,7 miljoonassa vuodessa.

Nisäkkäät olivat pieniä istukallisia nisäkkäitä, pussieläimiä tai multituberkulaatteja.

Euroopan vanhin paleoseenikautinen nisäkäs oli vuoden 2000 tietojen mukaan Espanjasta löydetty Hainina[6]-multituberkulaatti Hainina pyrenaica[7].

Pohjois-Amerikassa varhaisimpia paleoseenikauden petoja oli Protungulatum noin puoli miljoonaa vuotta kauden alun jälkeen. Samoihin aikoihin eli multituberkulaatti Catopsalis. Hieman myöhemmin Puerco 2/3-vaiheessa yleistyi puupäästäismäinen Purgatorius, jonka hampaita on löydetty runsaasti, ja Periptychus[8]. Vielä myöhemmin Amerikkaan luultavasti saapui Aasiasta jo liitukaudella kehittynyt päästäismäinen pussinisäkäs Deltatheriduim. Pohjois-Amerikassa eli kavioeläinten esi-isiin, Condylarthra-ryhmään kuuluva Periptychus[9] ja Euroopassa muita saman ryhmän eläimiä ja pieniä kädellisten edeltäjiä[10]. Amerikassa kehittyi noin 0,5 miljoonaa vuotta kauden alun jälkeen taeniodontteja, jotka olivat oravan ja koiran sulautuman näköisiä kärsäkkäitä, kädellisiä eläimiä. Wortmania oli noin 20 kg painava kehittynyt taeniodontti.

Linnut lajiutuivat nopeasti.[11] Kaudelta tunnetaan muun muassa varhainen hiirilintuTsidiiyazhi abini, joka eli noin 62,5-62,2 miljoonaa vuotta sitten New Mexicossa.[12][13] Kaudella eli Scaniornis-lintuja.[14] Varhainen pingviini Kupoupou eli kauden lopuilla[15].

Jotkut tutkijat väittävät löytäneensä dinosaurusten jäänteitä vielä paleoseenikaudelta. Monet paleoseenikauden dinosauruslöydät selittyvän kerrostumien sekoittumisella mullistuksissa. Jos dinosauruksia eli vielä tällöin, ne olivat joka tapauksessa hyvin harvinaisia. Vuonna 2009 amerikkalainen James Fasset julkaisi tulokset, joiden mukaan hadrosauruksia olisi elänyt vielä paleoseenin alussa Amerikassa nykyisen New Mexicon osavaltion pohjoisosissa.[16].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Desor, P.J.É.; 1847: Sur le terrain Danien, nouvel étage de la craie, Bulletin de la Societé Géologique de France, série 2, 3, p. 179–181, ISSN 0037-9409. (ranskaksi)
  • Gradstein, F.M.; Ogg, J.G. & Smith, A.G.; 2004 : A Geologic Time Scale 2004, Cambridge University Press. (englanniksi)
  • Molina, E.; Alegret, L.; Arenillas, I.; Arz, J.A.; Gallala, N.; Hardenbol, J.; Salis, K. von; Steurbaut, E.; Vandenberghe, N. & Zaghbib-Turki, D.; 2006 : The Global Boundary Stratotype Section and Point for the base of the Danian Stage (Paleocene, Paleogene, "Tertiary", Cenozoic) at El Kef, Tunisia: original definition and revision, Episodes 29(4), 263–273. ISSN 0705-3797. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. K.M. Cohen, S. Finney, P.L. Gibbard: International Chronostratigraphic Chart 2020. International Commission on Stratigraphy.
  2. Danian Encyclopedia Britannica
  3. a b Robert A. Rohde: GeoWhen database
  4. a b Did the dinosaur extinction lead to the evolution of larger mammals? Science in the Classroom. Viitattu 8.12.2021. (englanniksi)
  5. Mindat.org www.mindat.org. Viitattu 8.12.2021.
  6. norges.uio.no/timescale/Paleogene.pdf
  7. http://www.psjournals.org/paleoonline/?request=get-abstract&issn=0022-3360&volume=074&issue=04&page=0701
  8. http://norges.uio.no/timescale/Fig19.4_Paleog_terrcolB.pdf
  9. http://www.palaeos.com/Cenozoic/Paleocene/Paleocene.htm
  10. http://www.paleocene-mammals.de/pal-eu.htm
  11. Alexander Suh, Linnéa Smeds, Hans Ellegren: The Dynamics of Incomplete Lineage Sorting across the Ancient Adaptive Radiation of Neoavian Birds. PLoS Biology, 18.8.2015, nro 13, s. e1002224. PubMed:26284513. doi:10.1371/journal.pbio.1002224. ISSN 1544-9173. Artikkelin verkkoversio.
  12. Daniel T. Ksepka, Thomas A. Stidham, Thomas E. Williamson: Early Paleocene landbird supports rapid phylogenetic and morphological diversification of crown birds after the K–Pg mass extinction. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 25.7.2017, nro 114, s. 8047–8052. PubMed:28696285. doi:10.1073/pnas.1700188114. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  13. Tiny fossil reveals what happened to birds after dinosaurs went extinct www.science.org. Viitattu 9.12.2021. (englanniksi)
  14. Scaniornis Dinopedia. Viitattu 9.12.2021. (englanniksi)
  15. Jacob C. Blokland, Catherine M. Reid, Trevor H. Worthy, Alan J. D. Tennyson, Julia A. Clarke, R. Paul Scofield: Chatham Island Paleocene fossils provide insight into the palaeobiology, evolution, and diversity of early penguins (Aves, Sphenisciformes). Palaeontologia Electronica, 8.12.2019, nro 22, s. 1–92. doi:10.2687/1009. ISSN 1094-8074. Artikkelin verkkoversio. English
  16. NEW GEOCHRONOLOGIC AND STRATIGRAPHIC EVIDENCE CONFIRMS THE PALEOCENE AGE OF THE DINOSAUR-BEARING OJO ALAMO SANDSTONE AND ANIMAS FORMATION IN THE SAN JUAN BASIN, NEW MEXICO AND COLORADO, James E. Fassett

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]