Danelagen
Danelagen (danelag tai Danelaw; muinaisenglanniksi Dena lagu) eli ”tanskalaisten laki” oli varhaisella keskiajalla voimassa niillä itäisen ja pohjoisen Englannin alueilla, jotka viikingit olivat valloittaneet. Näissä osissa Englantia noudatettiin lakeja ja perinteitä, jotka erosivat anglosaksien hallitsemien alueiden tavoista.[1]
Danelagen tarkoitti lain lisäksi myös tanskalaisten (normannien) valloittamia alueita. Viikinkipäällikkö Horik I perusti vuonna 835 Thamesjoen suulle tukikohdan. Aluksi viikingit tekivät ryöstöretkiä, mutta vähitellen siirryttiin alueiden asuttamiseen ja verottamiseen. Normannien ja vapaan Englannin välinen raja sovittiin Edingtonin taistelun jälkeen vuonna 878. Englannin luovuttamalla Danelagenin alueella sijaitsivat muun muassa Jorvik (nykyinen York) ja Norvic (nykyinen Norwich). Tanskan sotilaallinen voima alkoi kuitenkin ehtyä 800-luvun loppupuoliskolla ja samalla se siirsi painopisteen mantereen puolelle Seinejoen suulle. Osa Danelagenista menetettiin 900-luvun alussa ja loppuosa vuonna 939.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Danelaw (Käyttäjätunnuksella) Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Encyclopaedia Britannica Online Inc. Viitattu 15.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Heikki Kirkinen: Otavan suuri maailmanhistoria, osa 7. Euroopan synty, s. 196–202. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07689-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Danelagen Wikimedia Commonsissa
