Dalmatian kuvernoraatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Governatorato della Dalmazia
1941–1943
Flag of Italy (1861–1946).svg Coat of arms of the Kingdom of Italy (1870).svg
lippu vaakuna

GovernateOfDalmatia1941 43.png
Tarkempi kuva Dalmatian kuvernoraatista.

Pääkaupunki Zara
Pinta-ala
– yhteensä 4831 km² 
Väkiluku (1942) 380 100
– väestötiheys 76 / km²
Viralliset kielet italia
Valuutta Italian liira
Edeltäjä(t) Flag of Italy (1861–1946).svg Italian kuningaskunta
Flag of Yugoslavia (1918–1941).svg Jugoslavian kuningaskunta
Seuraaja(t) Flag of Yugoslavia (1946-1992).svg Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta

Dalmatian kuvernoraatti (ital. Governatorato di Dalmazia), oli kolmesta erillisestä provinssista muodostettu Italian Kuningaskunnan osa Adrianmeren itärannikolla. Alue muodostettin huhtikuussa 1941 jo aiemmin Italialle kuuluneesta Zaran eli Zadarin alueesta sekä aiemmin Jugoslavialle kuuluneista Spalaton eli Splitin ja Cattaron eli Kotorin alueista. Italian Dalmatian alueen valloitukset sinetöitiin akselivaltojen tekemän Jugoslavian valtauksen jälkeen toukokuussa Roomassa tehdyssä Italian ja akselivaltojen muodostaman nukkevaltion Itsenäisen Kroatian valtion kesken tehdyillä sopimuksilla.[1]

Dalmatialainen Zaran alue I maailmansodan jälkeen Italialle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartassa punaisella Italialle Lontoon sopimuksessa luvattu raja Adrianmeren rannikolla, vihreällä lopulta toteutunut raja.

Italia oli saanut ensimmäiset maa-alueet Dalmatiasta Ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ympärysvaltoihin kuuluneet Ranska, Iso-Britannia ja Venäjä olivat alun perin ensimmäisen maailmansodan aikana luvanneet Italialle laajempia alueita Dalmatiasta ns. vuoden 1915 Lontoon sopimuksen perusteella, kun Italia liittyi sotaan Britannian ja Ranskan liittolaiseksi.[2]

I maailmansodan päättyessä marraskuussa 1918 italialainen amiraali Enrico Millo julisti itsensä italialaisten miehittämän Dalmatian kuvernööriksi.[3] Aikakauden kuuluisa italialaisnationalisti ja -runoilija Gabriele d'Annunzio tuki Dalmatian italialaismiehitystä ja saapui joulukuussa 1918 henkilökohtaisesti italialaisella sotalaivalla italialaisten miehittämään Zadariin.[4]

Dalmatian aluetta koskenut Saint-Germainin rauhansopimus syyskuussa 1919 antoi kuitenkin alueen vastoin Italian vaatimuksia uudelle eteläslaavien valtiolle Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnalle (myöh. Jugoslavia).[5] Dalmatian kiista ratkaistiin lopullisesti Italian ja Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan välillä lokakuussa 1920 Rapallon sopimuksella.[6] Italia sai haltuunsa ainoastaan Zaran kaupungin alueen Dalmatiasta. Zaran kaupungin väestöstä vuoteen 1941 mennessä 70 % oli italialaisia, loput pääosin kroaatteja.

Dalmatian kuvernoraatin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialaisen Dalmatian kuvernoraatin synty liittyi toisen maailmansodan aikana akselivaltojen Jugoslavian valtauksen jälkeisiin aluejärjestelyihin. Tällöin syntyi Balkanille Kroatian kuningaskunta ja sotaretken voittajiin kuuluneen Italian Dalmatian kuvernoraatti. Zaran alueen lisäksi sen eteläpuolinen Spalaton alue ja kauempana etelässä oleva Cattaron alue muodostivat Dalmatian kuvernoraatin. Dalmatian kuvernoraatin ensimmäinen kuvernööri oli tammikuuhun 1943 asti Giuseppe Bastianini ja hänen jälkeensä Francesco Giunta.[1]

Sotilaallisesti Italia hallitsi Dalmatian rannikkoa. Niinpä se miehitti syyskuussa 1941 Kroatian kuningaskuntaan kuuluvat saaret ja Ragusan eli Dubrovnikin alueet. Mussolinin johtama Italia olisi halunnut liittää valtaamansa lisäalueet Italian Dalmatian kuvernoraattiin, mutta Kroatian kuningaskunnan johtaja Ante Pavelić ei hyväksynyt ratkaisua. Niinpä italialaisten sotavoimien miehittämät lisäalueet jäivät muodollisesti Kroatian hallintaan.[1]

Kuvernoraatin aika päättyi elokuussa 1943 Mussolinin johtaman fascistihallinnon kaaduttua ja marsalkka Pietro Badoglion otettua Italian pääministeriyden ja solmittua aselevon liittoutuneiden kanssa. Sen jälkeen Dalmatian kuvernoraattia hallittiin suoralla kolmen alueen eli Zaran, Spalaton ja Cattaron omalla hallinnolla, joka alistetiin muodollisesti Kroatian kuningaskunnan hallintaan. Sotilaallisesti alueen otti haltuun Natsi-Saksan sotavoimat. Zaran alue joutui sodan loppuvaiheessa ankarien ilmapommitusten kohteeksi.[1]

Italialaisten aika Dalmatiassa päättyi 30. lokakuuta 1944 italialaisten luovuttua Zaran alueesta. Samalla italialaisväestö jätti myös Dalmatian. Tämä vaihe italialaisessa historiassa on saanut nimen Istrian exodus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Dalmazia - L'Italia in Guerra e il Governatorato di Dalmazia CDM - Storia & Arte. 22.3.2009. Viitattu 31.10.2016(italiaksi).
  2. Treaty of London (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.10.2016.
  3. Paul O'Brien. Mussolini in the First World War: the Journalist, the Soldier, the Fascist. Oxford, England, UK; New York, New York, USA: Berg, 2005. Pp. 17.
  4. A. Rossi. The Rise of Italian Fascism: 1918-1922. New York, New York, USA: Routledge, 2010. Pp. 47.(englanniksi)
  5. Treaty of Saint-Germain, (1919) (englanniksi)
  6. A Low Dishonest Decade by Paul N. Hehn; Chapter 2, Italy the Powers and Eastern Europe, 1918-1939. Mussolini, Prisoner of the Mediterranean (englanniksi)