Daiki Hashimoto
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Daiki Hashimoto | |||
Maa:  Japani | |||
| Miesten telinevoimistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa | Tokio 2020 | moniottelu | |
| Kultaa | Tokio 2020 | rekki | |
| Kultaa | Pariisi 2024 | joukkue | |
 Hopeaa | Tokio 2020 | joukkue | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Liverpool 2022 | moniottelu | |
| Kultaa | Antwerpen 2023 | joukkue | |
| Kultaa | Antwerpen 2023 | moniottelu | |
| Kultaa | Antwerpen 2023 | rekki | |
| Kultaa | Jakarta 2025 | moniottelu | |
| Hopeaa | Kita-Kyūshū 2021 | moniottelu | |
| Hopeaa | Kita-Kyūshū 2021 | rekki | |
| Hopeaa | Liverpool 2022 | joukkue | |
| Hopeaa | Liverpool 2022 | permanto | |
| Hopeaa | Liverpool 2022 | rekki | |
| Hopeaa | Jakarta 2025 | rekki | |
 Pronssia | Stuttgart 2019 | joukkue | |
Daiki Hashimoto (jap. 橋本 大輝, Hashimoto Daiki; s. 7. elokuuta 2001) on japanilainen telinevoimistelija.[1] Hän on kolminkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen maailmanmestari.[2][3]
Hashimoto saavutti ensimmäisen aikuisten arvokisamitalinsa, pronssia joukkuekilpailuissa, Stuttgartin MM-kilpailuissa 2019. Tokion kesäolympialaisissa 2021 hän voitti kultaa moniottelussa ja rekillä sekä saavutti hopeaa joukkuekilpailussa. Yksittäisten telineiden karsinnoissa hän sijoittui hevosella kahdeksanneksi, nojapuilla ja permannolla kymmenenneksi sekä renkailla 27:nneksi.[1][2] Kita-Kyūshūn MM-kilpailuissa 2021 hän saavutti hopeaa moniottelussa ja rekillä sekä sijoittui nojapuilla neljänneksi. Hän sijoittui karsinnoissa hevosella neljänneksi ja permannolla viidenneksi mutta ei osallistunut näiden telineiden loppukilpailuihin.[2]
Hashimoto voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Liverpoolissa 2022, kun hän oli moniottelun ykkönen. Hän saavutti Liverpoolissa MM-hopeaa joukkuekilpailussa, permannolla ja rekillä. Antwerpenin MM-kilpailuissa 2023 hän voitti kultaa joukkuekilpailussa, moniottelussa ja rekillä sekä sijoittui permannolla seitsemänneksi. Pariisin kesäolympialaisissa 2024 hän voitti kultaa joukkuekilpailussa ja sijoittui kuudenneksi moniottelussa.[3][4] Hän ei selviytynyt telinekohtaisiin loppukilpailuihin. Jakartan MM-kilpailuissa 2025 hän saavutti kultaa moniottelussa ja hopeaa rekillä. Nojapuiden karsinnassa hän sijoittui seitsemänneksi, muttei osallistunut loppukilpailuun.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Daiki Hashimoto Olympedia. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Hashimoto Daiki Gymnastics.sport. FIG. Viitattu 30.10.2025. (englanniksi)
- 1 2 Daffunchio Picazo, Raúl: Japan snatch gold from China in men's gymnastics final Inside the Games. 29.7.2024. Viitattu 4.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Kim Chang-ran: I'm not done, Hashimoto says after conceding all around title 1.8.2024. Reuters. Viitattu 4.8.2024. (englanniksi)
|
1896: Hermann Weingärtner | 1900: ei kilpailtu | 1904: Anton Heida / Edward Hennig | 1908–1920: ei kilpailtu | 1924: Leon Štukelj | 1928: Georges Miez | 1932: Dallas Bixler | 1936: Aleksanteri Saarvala | 1948: Josef Stalder | 1952: Jack Günthard | 1956: Takashi Ono | 1960: Takashi Ono | 1964: Boris Šahlin | 1968: Akinori Nakayama / Mihail Voronin | 1972: Mitsuo Tsukahara | 1976: Mitsuo Tsukahara | 1980: Stojan Deltšev | 1984: Shinji Morisue | 1988: Vladimir Artjomov / Valeri Ljukin | 1992: Trent Dimas | 1996: Andreas Wecker | 2000: Aleksei Nemov | 2004: Igor Cassina | 2008: Zou Kai | 2012: Epke Zonderland | 2016: Fabian Hambüchen | 2020: Daiki Hashimoto | 2024: Shinnosuke Oka |