Dacrycarpus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dacrycarpus
Dacrycarpus dacrydioides
Dacrycarpus dacrydioides
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Havupuut Pinophyta
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Podokarpuskasvit Podocarpaceae
Suku: Dacrycarpus
(J.J. Bennett) de Laub., 1969[1]
Synonyymit
  • Bracteocarpus A.V. Bobrov & Melikyan, 1998[1]
  • Podocarpus sect. Dacrydioideae Bennett, 1838[2]
  • Podocarpus sect. Dacrycarpus Endl., 1847[2]
  • Podocarpus sect. Dacrydium Bertrand, 1874[2]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Dacrycarpus Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Dacrycarpus Commonsissa

Dacrycarpus on podokarpuskasvien heimoon (Podocarpaceae) kuuluva havupuusuku. Suvun yhdeksän lajia ovat Kaakkois-Aasian, Australaasian ja Tyynenmeren saarten trooppisten ja subtrooppisten alueiden puita ja pensaita. Suvun ominaispiirteitä ovat hyvin monimuotoiset lehdet ja hieman epäsymmetriset mehevät kävyt.[1]

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun tieteellinen nimi Dacrycarpus on johdettu kreikan kielen kyyneltä ja hedelmää tarkoittavista sanoista.[1]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin D. imbricatus oksan lehdet ovat johtoversoissa rangan myötäisiä, sivuversoissa kaksirivisesti siirottavia.

Suvun Dacrycarpus edustajat ovat ainavihantia puuvartisia kasveja.[1] Jotkin lajit jäävät yleensä pensasmaisiksi toisten voidessa kasvaa yli 40 metrin korkuisiksi puiksi.[2] Puumaisilla kasvait ovat suorarunkoisia. Suuret oksat ovat siirottavia tai riippuvia. Pienet, tiheässä kasvavat oksanhaarat saattavat olla riippuvia tai kohenevia.[3] Rungon kovassa kuoressa on korkkihuokosia. Aluksi tumman- tai mustanruskea kuori tulee myöhemmin harmahtavaksi ja halkeilee suomumaisiksi liuskoiksi.[1][2] Pihkatiehyitä on lehdissä ja kävyissä.[1]

Lehtien muoto vaihtelee suuresti lajin, versotyypin ja kasvin iän mukaan. Lehtiasento on kierteinen.[1] Lehdet voivat kasvaa rangan myötäisesti, siirottaa kaikkiin suuntiin tai sivuversoissa asettua kaksirivisesti.[1][2] Lehdet ovat johteisia ja usein kärjestään lyhytsuippuisia. Johtoversojen lehdet ovat litteitä ja muodoltaan usein kapean suikeita, sekä rangasta poispäin suuntautuneelta pinnaltaan kölillisiä.[2] Sivuversojen lehdet voivat olla litteän tasasoukkia tai sirppimäisiä, kapean neulasmaisia tai pieniä ja suomumaisia.[1][2] Erityisesti nuorten kasvien varhaislehdet ovat usein tasasoukkia tai sirppimäisiä, mutta tämän tyyppisiä lehtiä voi esiintyä myöhäislehtinäkin. Käpyjä tuottavien hedelmällisten versojen lehdet ovat yleensä neulasmaisia tai suomumaisia.[1][2] Ilmarakoja on tavallisesti lehtien kaikilla pinnoilla.[1]

Suvun kasvit ovat usein kaksikotisia, yksineuvoisten hede- ja emikukintojen kehittyessä eri kasviyksilöihin, mutta ne voivat olla yksikotisiakin. Kukinnot sijaitsevat lyhyissä, hankasilmuista kehittyvissä versoissa.[1]

Hedekävyiksi kutsutut hedekukinnot kasvavat yksittäin tai pareittain. Hedekäpy on aluksi muodoltaan lähes pallomainen ja laajenee kypsyessään lyhyen lieriömäiseksi. Se koostuu kapeaan rankaan kierteisesti kiinnittyneistä kolmiomaisista hedelehdistä.[1][2]

Kävyiksi kutsutut emikukinnot kasvavat yksittäin. Käpy koostuu useasta rankaan kierteisesti kiinnittyvästä käpysuomusta, joista vain kärjenpuoleisin on hedelmällinen. Hedelmällinen käpysuomu tuottaa yhden käänteisen siemenaiheen. Hedelmättömät käpysuomut kasvavat kävyn kypsyessä yhteen ja muodostavat heimolle tyypillisen mehevän pohjuksen. Pohjus on karheanystyinen ja kävyn kypsyttyä väriltään punainen tai purppurainen. Siementä ympäröi kokonaan emisuomusta muodostunut vaippa eli epimatium, joka on osittain kiinnikasvanut pohjukseen muodostaen luonteenomaisen harjanteen yhdelle puolelle kävyn pohjusta. Siemen on lähes pallomainen, sitä ympäröivä epimatium soikeampi ja hieman epäsymmetrinen.[1][2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun Dacrycarpus lajeja kasvaa luonnonvaraisena hajanaisella alueella kaakkoisesta Aasiasta Myanmarista läntisen Tyynenmeren saarille. Niitä esintyy luonnossa ainakin Myanmarin, eteläisen Kiinan, Vietnamin, Laosin, Filippiinien, Malesian, Indonesian ja Papua-Uuden-Guineanalueilla Aasiassa sekä Uuden-Kaledonian, Fidžin, Vanuatun ja Uuden-Seelannin alueilla Tyynellämerellä.[1][4] Suurin lajirunsaus on Uuden-Kaledonian saarella.[2]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun Dacrycarpus edustajat ovat podokarpuskavien heimoon kuuluvia havupuita. Niiden lähimmät sukulaiset ovat podokit (Falcatifolium) ja suku Dacrydium, joiden muodostama kladi on sisarryhmä suvulle Dacrycarpus.[5] Suurin osa suvun lajeista luokiteltiin yleisesti 1800-luvulta 1960-luvulle podokarpusten (Podocarpus) laajaan sukuun käpyjen ja siementen muodon perusteella, vaikka geneettisten tutkimusten perusteella ne eivät ole kovin läheistä sukua podokarpuksille.[1][5] Nykyisen suvun lajeja pidettiin omana sektionaan podokarpusten suvun sisällä jo vuodesta 1838 lähtien, jolloin John Joseph Bennett kuvasi ne podokarpusten suvun sektioksi Dacrydioideae. Myöhemmin vuonna 1847 Stephan Ladislaus Endlicher antoi tälle sektiolle nykyisinkin käytetyn nimen Dacrycarpus. Lopulta vuonna 1969 kasvitieteilijä David John de Laubenfels siirsi tämän podokarpusten suvun sektion omaksi nykyluokittelun mukaiseksi suvukseen.[1][2]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D. dacrydioidesin kävyissä on kypsänä punertava pohjus ja tumma siementä ympäröivä epimatium.

Sukuun katsotaan tavallisesti kuuluvaksi yhdeksän lajia.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 317–328. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Farjon 2010, s. 317
  2. a b c d e f g h i j k l m n Earle, Cristopher J.: Dacrycarpus The Gymnosperm Database. 23.11.2012. Viitattu 29.5.2016. (englanniksi)
  3. a b Fu, Liguo; Li, Nan ja Mill, Robert R.: Dacrycarpus Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 29.5.2016. (englanniksi)
  4. Earle, Cristopher J.: Dacrycarpus imbricatus The Gymnosperm Database. 26.3.2013. Viitattu 29.5.2016. (englanniksi)
  5. a b Earle, Cristopher J.: Podocarpaceae The Gymnosperm Database. 25.1.2015. Viitattu 29.5.2016. (englanniksi)