DNR-päätös

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

DNR-päätös (lyhenne sanoista Do Not Resuscitate = älkää elvyttäkö; päätös pidättäytyä elvyttämisestä) on lääkärin tekemä lääketieteellinen päätös pidättäytyä elvyttämisestä. DNR-päätös rajaa ainoastaan elvyttämistä ei muuta potilaan hoitoa. Potilaalle voidaan antaa päätöksen jälkeenkin tehohoitoa. [1]

DNR-päätöksen tekee lääkäri tilanteessa, jossa potilaalla on vaikea perussairaus [Vaikealla perussairaudella tarkoitetaan tässä yhteydessä akuuttia tilaa, joka suurella todennäköisyydellä johtaa kuolemaan muutamassa päivässä, pahanlaatuinen tauti joka on edennyt siihen vaiheeseen että parantavaa hoitoa ei ole, krooninen sairaus joka on edennyt siihen pisteeseen että elinaikaa on jäljellä viikkoja tai muutamia kuukausia ja ei elinsiirtoa (esimerkiksi tällaisesta on maksakirroosi ja vaikea sydänsairaus)[2]] ja onnistuneekin elvytyksen jälkeenkin olisi todennäköistä että potilaan tila ei palautuisi ennalleen. Päätös on sellainen potilaslaissa tarkoitettu tärkeä päätös, josta on keskusteltava potilaan kanssa. Mikäli DNR-päätös lääketieteellisesti asianmukainen ja perusteltu potilas ei voi tai hänen omaisensa vaatia sen kumoamista. Potilaan tilateen parantuessa DNR-päätös voidaan purkaa. Saattohoito päätös sisältää DNR-päätöksen.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikki Laine: DNR-päätös Duodecim – Terveyskirjasto. Viitattu 26.6.2019.
  2. Vesa Lund: DNR-päätös ja toiminta sen jälkeen (Vaatii sisässään kirjautumisen) 23.5.2018. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 26.6.2019.
  3. Elämän loppuvaiheen hoito – Valvira www.valvira.fi. Viitattu 26.6.2019.