Dörte Helm

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dörte Helm
Henkilötiedot

Dorothea "Dörte" Helm, myös Dörte Helm-Heise (3. joulukuuta 1898 Berliini – 24. helmikuuta 1941 Hampuri) oli saksalainen Bauhausin taiteilija, taidemaalari ja graafinen suunnittelija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dörte Helm oli klassisen filologin Rudolf Helmin (1872–1966) ja hänen juutalaisen vaimonsa Alice Caroline Bauerin (1873–1947) tytär. Päätettyään koulunkäyntinsä kaupungin tyttökoulussa Berliinin Steglitzissä, perhe seurasi isää Rostockiin vuonna 1910, missä hän oli hoitanut professuuria Rostockin yliopistossa vuodesta 1907. Dörte Helm opiskeli lyseossa Rostockissa vuoteen 1913 asti ja opiskeli sen jälkeen kahden vuoden ajan Taideteollisuuskoulussa. Sen jälkeen seurasivat opinnot Kunsthochschule Kasselissa kolmen vuoden ajan vuodesta 1915 vuoteen 1918, jossa hänen opettajiaan olivat muiden muassa plastisen muotoilun opettaja Carl Hans Bernewitz ja Ernst Odefey, jonka tyttärelle Dörte Helm antoi kotiopetusta.

Helm opiskeli vuosina 1918–1919 Weimarin Kuvataideakatemian grafiikan kurssilla Walther Klemmin kanssa. 1919 hän aloitti opiskelun Bauhausissa Weimarissa harjoittelijana seinämaalaus- ja tekstiilityöpajassa. Hänen opettajiaan olivat Johannes Itten, Lyonel Feininger, Oskar Schlemmer, Georg Muche ja Bauhausin perustaja Walter Gropius. Vuonna 1922 hän suoritti koristemaalarin kisällin tutkinnon Weimarin käsityökamarissa. Hän oli jo vuonna 1921 mukana Gropiuksen Sommerfeld-talo -hankkeessa, hän teki applikoidun verhon ja työskenteli neuvonantajana sisustussuunnitelmassa. Lukuvuonna 1922–23 hän työskenteli kudontatyöpajassa ja vuonna 1923 Bauhaus-näyttelyn näyttelytoimikunnassa. Häneltä oli näyttelyssä esillä seinävaate ja seinäkilpi.

Vuoteen 1924 asti hän jatkoi kisällinä Bauhausissa ja palasi sitten Rostockiin. Hän liittyi Rostockissa Rostockin taiteilijaseuraan (Vereinigung Rostocker Künstler) ja Kuvataiteilijoiden taloudelliseen yhdistykseen (Wirtschaftlicher Verband Bildender Künstler). Sitä seurasi oleskelu Ahrenshoopissa, jossa hän tutustui kustantaja Peter E. Erichsoniin.[1] Matkat veivät hänet Itävaltaan ja Sveitsiin (1928). Vuosina 1925–1931 hän osallistui säännöllisesti Rostockin taiteilijaseuran näyttelyihin. Hänellä oli ollut ensimmäinen näyttely Rostockissa jo vuonna 1920. Vuonna 1927 Ernst Barlachin ystävä Friedrich Schult järjesti näyttelyn Güstrowin museoon. Vuonna 1927/1928 arkkitehti Walter Butzek tilasi häneltä Kurhaus Warnemünden sisustussuunnittelun. Hänen sinne tekemänsä seinämaalaukset tuhottiin vuoden 1933 jälkeen.

Vuonna 1930 hän meni naimisiin toimittaja Heinrich Heisen (1899–1944) kanssa ja muutti Hampurin Fuhlsbütteliin vuonna 1932, koska hänen miehensä työskenteli vuodesta 1933 Hampurin ohjelmaoppaan Funkwachtin toimittajana. Vuodesta 1933 Valtakunnankulttuurikamari (Reichskulturkammer) asetti hänet toimintakieltoon "puolijuutalaisena" ammatinharjoittajana. Hänellä oli nyt mahdollisuus ilmaista itseään vain kirjallisesti (joskus salanimellä). Helmikuussa 1941 hän kuoli tartuntatautiin. Muistopuheen piti toimittaja Hugo Sieker, ja se julkaistiin muistokirjoituksena Hamburger Anzeigerissa 1./2. maaliskuuta 1941.[2][3]

Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen kuusiosainen Lars Kraumen ohjaama televisiosarja Bauhaus - uusi aika valmistui sata vuotta Bauhausin perustamisen jälkeen vuonna 2019. Siinä Anna Maria Mühen esittämän Dörte Helmin tarina nivoutuu useisiin kuvitteellisiin elementteihin. Sarja kuvaa myös intiimisuhdetta, joka Walter Gropiusilla ja Dörte Helmillä olisi ollut Weimarissa. Hänen tyttärensä Cornelia Heise sanoo kuitenkin haastattelussa, ettei tätä suhdetta ole osoitettu todeksi. [4][5]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Näkymä Rostockin Pyhän Marian kirkkoon (1916)
    Näkymä Rostockin Pyhän Marian kirkkoon (1916)
  • Sisätila (1916)
    Sisätila (1916)
  • Seisova mies (1919)
    Seisova mies (1919)
  • Istuva mies (1919)
    Istuva mies (1919)
  • Alaston mies (1919)
    Alaston mies (1919)
  • Bauhaus-näyttely, postikortti 14 (1923)
    Bauhaus-näyttely, postikortti 14 (1923)

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dörte Helmin teokset sisältävät piirroksia, puuleikkauksia, maalauksia, kuvakudoksia ja puutöitä.

  • Luonnokset Bauhausin osavaltion palvelumerkistä (allekirjoitus) (tarjouskilpailussa, jossa sai 3. palkinnon) [6]
  • Postikortti 14 Bauhaus-näyttelyyn 1923. MOMA [7] ja Harvard Art Museums, Cambridge [8]
  • Lasimaalaus Peter E. Erichsonin kesämökillä 10 Schifferbergissä, Ahrenshoopissa (Friedrich Wachenhusenin vuonna 1897 rakentama), 1926/1927.
  • G. D:n muotokuva pohjoisen maiseman edessä. (Bildnis GD vor nördlicher Landschaft) Ahrenshoopin taidemuseo [9]
  • Maalaistalot veden äärellä. (Bauernhäuser am Wasser) 1925, Kunstmuseum Ahrenshoop [10]
  • L. R:n muotokuva (Line Ristow). 1927, pastelli (Line Ristow oli Peter E. Erichsonin kumppani)
  • Omakuva. 1931
  • Keltaiset narsissit. (Gelbe Narzissen)
  • Kalaverkot. (Fischernetze)
  • Kielin nukketeatteri. (De Poppenspäler ut Kiel) otsikko alasaksiksi
  • Lentävä huone. (Das fliegende Zimmer)
  • Liukas huone. (Das abrutschende Zimmer)
  • Sadun valtakunnassa. (Im Märchenreich) (1921, lastenkirja hänen isänsä kirjoittamin säkein)
  • Kuningas Drosselbart. Keijupeli. (Listattu Stadttheater Rostockiin vuonna 1931 hänen omalla lavastussuunnitelmallaan)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Valokuva (noin vuodelta 1926), jossa esiintyvät Dörte Helm, Peter E. Erichson and hänen partnerinsa Line Ristow on nähtävissä Ahrenshoopin taidemuseon verkkosivustolla
  2. ↑ Palme, Peter, 1931-: Dörte Helm : eine Unvollendete zwischen Stilkunst, Bauhaus und Neuer Sachlichkeit. Berlin: MCM Art, 2007. 268783050. ISBN 978-3-9809969-8-3, 3-9809969-8-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.1.2020).
  3. ↑ Bauhaus - uusi aika (Die Neue Zeit). Lars Kraume (ohjaus).
  4. ↑ Lenore Lötsch: Dörte Helm, die übergangene Künstlerin ndr.de. 8.4.2019. Norddeutscher Rundfunk. Viitattu 7.11.2019. German
  5. ↑ Die Neue Zeit Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
  6. ↑ Luonnos Bauhausin virallisen leimaksi (sinetiksi) 3. sija tarjouskilpailussa Landesarchiv Thüringen – Hauptstaatsarchiv Weimar, Staatliches Bauhaus Weimar, Nr. 78: Ausschreibung, Entwürfe, Auswahl und Verwendung des Dienststempels (Signets) des Staatlichen Bauhauses. p. 21.
  7. ↑ Dörte Helm: Bauhaus Ausstellung Weimar Juli - Sept 1923, 1923, MoMA, New York
  8. ↑ Dörte Helm, Berlin, Germany 1898 - 1941 Hamburg, Germany, Harvard Art Museums, Cambridge
  9. ↑ Kuva Kunstmuseum Ahrenshoopissa
  10. ↑ Kuva Kunstmuseum Ahrenshoopissa

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hans Vollmer: Allgemeines Lexikon der bildenden Künstler des XX. Jahrhunderts., s. 414. Vol. 2. Leipzig: E. A. Seemann, 1955. (saksaksi)
  • Hans Vollmer: Allgemeines Lexikon der bildenden Künstler des XX. Jahrhunderts., s. 41. Vol. 6. Leipzig: E. A. Seemann, 1962. (saksaksi)
  • Schulz, Friedrich.: Ahrenshoop : Künstlerlexikon. Fischerhude: Verl. Atelier im Bauernhaus, 2001. 248430714. ISBN 3-88132-292-2, 978-3-88132-292-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.1.2020).
  • Petra Klara Gamke-Breitschopf: Allgemeines Künstlerlexikon. Die Bildenden Künstler aller Zeiten und Völker (AKL), s. 378–379. Vol. 71. Berlin: de Gruyter, 2011. ISBN 978-3-11-023176-2. (saksaksi)
  • Ruth Negendanck: Künstlerkolonie Ahrenshoop : eine Landschaft für Künstler, s. 176–183. Fischerhude: Verlag Atelier im Bauernhaus, 2011. ISBN 978-3-88132-294-2. (saksaksi)
  • Grewolls, Grete (2011). Wer War Wer Mecklenburg und Vorpommern. Das Personenlexikon. Rostock: Hinstorff Verlag. ISBN 9783356014051. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dörte_Helm&oldid=22318299”