Déodat Gratet de Dolomieu
| Déodat Gratet de Dolomieu | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. kesäkuuta 1750 Dolomieu, Isère, Ranska |
| Kuollut | 26. marraskuuta 1801 (51 vuotta) Châteauneuf, Saône-et-Loire, Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Oppilaat | Louis Depuch, Louis Cordier ja Jean-Baptiste Bory de Saint-Vincent |
| Tutkimusalue | Geologia |
|
|
|
Déodat Guy Silvain Tancrède Gratet de Dolomieu (24. kesäkuuta 1750 Dolomieu, Isère, Ranska – 26. marraskuuta 1801 Châteauneuf, Saône-et-Loire, Ranska) oli ranskalainen geologi ja mineralogi, jonka mukaan dolomiitti on nimetty.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dolomieu otettiin lapsena Johanniittain ritarikunnan jäseneksi. 19-vuotiaana hänet tuomittiin ritariveljensä tappamisesta kuolemaan, mutta hänen nuoruutensa vuoksi suurmestari myönsi hänelle armahduksen, jonka paavi Klemens XIII vahvisti, ja yhdeksän kuukauden vankeusrangaistuksen jälkeen hän pääsi vapaaksi. Vuonna 1775 hän julkaisi teoksensa Recherches sur la pesanteur des corps à differentes distances du centre de la terre sekä käännökset Axel Fredrik Cronstedtin ja Torbern Bergmanin mineralogisista tutkielmista. Näiden teosten ansiosta hänet valittiin Académie des Sciencesin jäseneksi.[1][2]
Vuonna 1777 hän lähti Portugaliin. Seuraavana vuonna hän vieraili Espanjassa ja vuosina 1780 ja 1781 Sisiliassa ja sen lähisaarilla. Vuonna 1782 hän tutki kaksi kuukautta Pyreneiden geologista rakennetta, ja vuonna 1783 Calabrian maanjäristys sai hänet lähtemään Italiaan. Näiden retkien tieteelliset tulokset on esitetty hänen teoksissaan Voyage aux îles de Lipari (1783), Mémoire sur le tremblement de terre de la Calabre (1784), Mémoire sur les îles Ponces, et catalogue raisonné des produits de l'Etna (1788) ja muissa teoksissa. Vuosina 1789 ja 1790 hän tutki Alppeja, ja hänen havaintonsa niistä julkaistiin Journal de physique -lehdessä. Dolomieu kuvasi vuonna 1791 hänen mukaansa nimetyn dolomiitin. Hän palasi samana vuonna Ranskaan ja toi mukanaan runsaat mineraalikokoelmat. Ranskan vallankumouksen aikana hän osallistui poliittiseen elämään. Vuonna 1795 hänestä tuli Institut de Francen jäsen sen perustamisen yhteydessä ja vuonna 1796 professori Pariisin kaivosakatemiassa. Vuonna 1798 hän oli Napoleon Bonaparten mukana Egyptin retkikunnassa, jossa hän teki geologis-maantieteellisen tutkimuksen Niilin suistossa. Kun hänen oli terveydentilansa vuoksi palattava Eurooppaan, hän lähti purjehtimaan Aleksandriasta ja rantautui Tarantoon, ja koska Napolin kuningaskunta oli tuolloin sodassa Ranskan kanssa, kaikki ranskalaiset matkustajat joutuivat vangeiksi. Vankeusaikana hän kirjoitti tärkeimmän tutkielmansa Sur la philosophie minéralogique et sur l'espèce minérale Raamatun marginaaliin. Dolomieu pääsi vapaaksi Ranskan voitettua Marengon taistelun ja sai vuonna 1801 Pariisin luonnontieteellisen museon mineralogian professuurin, johon hänet oli nimitetty vuonna 1800, mutta kuoli muutaman kuukauden kuluttua.[1][2]
Dolomieun tieteellisen toiminnan ja omaperäisten teorioiden pääpaino oli vulkanismin tutkimuksessa. Hänestä tuli siten edelläkävijä sille, mitä myöhemmin kutsuttiin plutonistiseksi geologian koulukunnaksi.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Dolomieu, Déodat Gratet de Encyclopædia Britannica. 1911. Viitattu 20.12.2022.
- ↑ a b c d Déodat Gratet de Dolomieu Nordisk familjebok. 1923. Viitattu 20.12.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Déodat Gratet de Dolomieu Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
