Cynthia Ann Parker

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cynthia Ann Parker leikkasi hiuksensa lyhyeksi palattuaan valkoisten pariin. Comanchien parissa se osoitti surua.

Cynthia Ann Parker (1827 Illinois1870) oli viimeisen Comanche-päällikkö Quanah Parkerin äiti. Hän oli uudisasukkaiden Silas ja Lucy Parkerin tytär.[1]

Vuonna 1836 intiaanit hyökkäsivät Cynthian perheen kimppuun uudisasukkaiden uloimmassa tukikohdassa Fort Parkerissa ja kaappasivat muutamia ihmisiä, muun muassa 9-vuotiaan Cynthian, hänen 7-vuotiaan veljensä John Parkerin ja heidän 15-vuotiaan serkkunsa Rachel Plummerin. Rachel Plummer joutui orjaksi, mutta sekä Cynthia että John kasvoivat intiaaniperheessä. Molemmat viihtyivät uudessa ympäristössä ja unohtivat entisen elämänsä. Intiaaneille oli tyypillistä, että kaapattuja lapsia kohdeltiin aivan samoin kuin intiaanilapsia, mutta kaapattuja aikuisia kohdeltiin armottomasti.[1]

Parkerin hautakivi

Cynthia, joka kutsuttiin Naduah’ksi (”löydetty”), meni naimisiin päällikkö Peta Noconan (”vaeltaja”) kanssa ja sai kolme lasta. Quanah oli heidän vanhin poikansa. Valkoiset etsivät Cynthia Annia jatkuvasti, ja kauppiaat näkivät hänet 24 vankeusvuoden aikana kahdesti.[1]

Intiaanien ja valkoisten suhteet kiristyivät voimakkaasti 1850-luvulla. Vuonna 1860 Lawrence Sullivan ”Sul” Rossin sotilaat hyökkäsivät intiaanien kimppuun ja kaappasivat 33-vuotiaan Cynthian, josta oli tullut intiaani – hän ei enää osannut englantia eikä halunnut palata biologisen perheensä luo. Hän ei koskaan kotiutunut sukulaistensa luo ja yritti turhaan paeta monta kertaa.[1]

Vuonna 1870 Cynthia Ann Parker kuoli 43-vuotiaana sukulaistensa kodissa. Hän ei koskaan saanut tietää poikiensa Quanahin ja Pecosin kohtaloa, mutta itki heitä usein ajatellen heidän saaneen surmansa Rossin tekemässä iskussa.[1]

Cynthia Ann Parkerin kohtalo tuli tunnetuksi vuonna 1982 kun Lucia St. Clairin romaani Ride the Wind – The Story of Cynthia Ann Parker and The Last Days of the Comanche ilmestyi. Myös John Waynen tähdittämä elokuva The Seachers perustuu samaan tarinaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Buhl, Ida: Comanchien vaalea vanki. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 4, s. 24–27. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]