Lyhythäntäpreerikko
| Lyhythäntäpreerikko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Suku: | Preerikot Cynomys |
| Laji: | gunnisoni |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cynomys gunnisoni |
|
 Levinneisyyskartta. |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Lyhythäntäpreerikko (Cynomys gunnisoni) on Yhdysvaltojen Arizonan, Coloradon, New Mexicon ja Utahin osavaltioissa tavattava preerikko. Preerikoista lyhythäntäpreerikko on pienikokoisin. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi ja joskus sitä pidetään elinympäristölleen tärkeänä avainlajina.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhythäntäpreerikko jaetaan kahteen alalajiin, C. g. gunnisoni sen esiintymisalueen itäosissa ja C. g. zuniensis länsiosissa. Läntinen alalaji on hieman itäistä suurempi ja tummempi.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhythäntäpreerikko on eri preerikkolajeist pienikokoisin. Urokset ovat naaraita kookkaampia. Uroksen koko pituus on 317–390 mm ja hännä pituus 40–60 mm. Painoa on 460–1 300 g. Naaraan vastaavat lukemat ovat 309–338 mm, 46–61 mm ja 465–750 g. Väritys on selkäpuolelta ruskeankeltainen tai vaaleankeltainen, sekä vatsapuolelta valkoinen tai kermanvalkoinen. Väritys puolten välillä muuttuu vähitellen. Pää on väritykseltään ylimalkaisesti samankaltainen, kuin muu selkäpuoli, mutta usein vaaleampi. Silmien ja kuonon sivujen välissä on vaalea musta laikku.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhythäntäpreerikkoa tavataan Yhdysvalloissa alueella, joka käsittää osia Arizonan, Coloradon, New Mexicon ja Utahin osavaltioista. Levinneisyysalue ulottuu Coloradon keskiosista Arizonan keskiosiin, New Mexicon luoteisosiin ja Utahin kaakkoisosiin. Esiintymisalueen koko on arviolta 406 222 km².[1]
Lajia esiintyy vuoristolaaksoilla ja ylängöillä 1 830–3 660 metrin korkeuksilla merenpinnasta. Sen elinympäristö on pääasiassa avointa tai hieman pusikkoista seutua satunnaisin katajoin tai männyin.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhythäntäpreerikko on päiväeläin.[2] Ne elävät yhteiskunnissa, joissa tyypillisesti on yksi aikuinen uros, yksi tai useampi aikuinen naaras sekä nuorempaa jälkikasvua.[1] Eri ryhmillä on oma alueensa, jotka eivät yleensä ole lainkaan päällekkäisiä. Ryhmän naaraat ovat usein sukua keskenään. Ryhmän jäsenet voivat sosialisoida keskenään leikkimällä, nuolemalla toisiaan tai haistelemalla. Aggressiivisemmat kohtaamisen voivat johtaa jahtaamiseen ja tappeluihin. Ne asuvat pesäkoloissa, jotka ovat tyypillisesti 2–3 metriä syviä ja 13 metriä pitkiä. Jokaiseen pesään kuuluu useita sisäänkäyntejä. Tavallisesti niitä on kolme.[2]
Suuressa osassa esiintymisaluettaan lyhythäntäpreerikot horrostavat jopa viiden kuukauden ajan. Horrostaminen tapahtuu yleensä lokakuusta helmikuuhun. Naaraat parittelevat yleensä muutama päivä horroksen jälkeen. Ne voivat saada yhden poikueen vuosittain.[2] Synnytyksen ajankohta vaihtelee jonkin verran esimerkiksi vuoden tai esiintymisalueen korkeuden mukaan. Tiineys kestää noin 30 päivää. Poikasia on kerrallaan keskimäärin kuusi. Kuitenkin niistä keskimäärin vain 3,77 naarasta kohden selviytyy tarpeeksi vanhaksi poistuakseen pesäkolosta noin kuukauden ikäisinä.[1] Poikasia imetetään vielä viikon tai kolme niiden tultua pesäkolosta. Poikaisaa voivat imettää emon ohella myös muut naaraat. Vain noin 50 % poikasista elää vuoden ikäiseksi ja 15 % selviää toisesta vuodestaan. Naaraat voivat paritella vuoden ikäisenä. Urokset parittelevat yleensä vasta kahden vuoden ikäisenä. Urokset voivat elää 5-vuotiaiksi ja naaraat 6-vuotiaiksi.[2]
Lajin ravinto koostuu heinistä, sarakasveista ja pensaista. Harvemmin ne saattavat syödä esimerkiksi hyönteisiä tai muuta eläinperäistä ravintoa. Lajin tärkeimpiä petoeläimiä ovat petolinnut, koiraeläimet, kissaeläimet ja näätäeläimet. Sen petoeläinten joukossa on esimerkiksi harvinainen mustajalkahilleri (Mustela nigripes). Lyhythäntäpreerikot osaavat tunnistaa useita eri uhkia ja ne antavat sellaisen havaitessaan tyypistä riippuen erilaisia hälytysääniä.[2]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt lyhythäntäpreerikon elinvoimaiseksi lajiksi. Sitä tavataan edelleen suurimmassa osassa sen historiallista levinneisyysaluetta. kuitenkin esimerkiksi kannan koko ja yhteiskuntien koko on laskenut. Paikoitellen se on menettänyt myös levinneisyysaluettaan.[1]
Lajin ehkä merkittävin uhkatekijä on rutto.[1] Rutto leviää kirppujenvälityksellä ja se saattaa paikoitellen johtaa kantojen romahdukseen. Lyhythäntäpreerikkoja on myrkytetty ja ammuttu tuhoeläiminä. Niitä pidetään joskus laiduntavan karjan kilpailijoina, minkä lisäksi niiden pesäkolot voivat vahingoittaa karjaa niiden astuessa vahingossa koloon. Lajia metsästetään myös urheiluna.[2]
Lyhythäntäpreerikkoa on joskus pidetty niin sanottuna avainlajina, jolla on suuri vaikutus omaan ympäristöönsä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Cassola, F.: Cynomys gunnisoni IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Richard W. Thorington, Jr., John L. Koprowski, Michael A. Steele ja James F. Whatton: Squirrels of the World, s. 260-261. Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0469-1. (englanniksi)
|