Coronelin meritaistelu
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Coronelin taistelu | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa ensimmäistä maailmansotaa | |||||||||||
 Saksan laivaston osasto lähtee Valparaisosta 3. marraskuuta 1914
| |||||||||||
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
| Komentajat | |||||||||||
| Vahvuudet | |||||||||||
|
2 panssariristeilijää |
2 panssariristeilijää | ||||||||||
| Tappiot | |||||||||||
|
2 panssariristeilijää |
3 haavoittunutta | ||||||||||
|
Taistelua seurasi Falklandsaarten taistelu. | |||||||||||
Coronelin taistelu käytiin 1. marraskuuta 1914 Saksan keisarikunnan laivaston ja Britannian kuninkaallisen laivaston osaston välillä Tyynellämerellä osana ensimmäistä maailmansotaa. Taistelu käytiin chileläisen Coronelin satamakaupungin edustalla ja se päättyi saksalaisten murskavoittoon. Taistelua seurasi 8. joulukuuta käyty Falklandsaarten taistelu, jonka britit voittivat.
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksalainen vara-amiraali Maximilian von Spee komensi Saksan Itä-Aasian laivuetta. Japanilaiset valtasivat laivueen tukikohdan Kiinan Tsingtaossa syyskuussa 1914. Von Spee oli sodan syttyessä merellä. Hänen Japanin ja Australian laivastoja taitavasti kartellut risteilijäosastonsa muodosti vakavan uhan ympärysvaltojen merenkululle Tyynellämerellä. Risteilijöitä etsimään lähetettiin myös brittiläinen Länsi-Intian laivastoasema kontra-amiraali Christopher Cradockin komennossa.
Von Speen osastoon kuuluivat modernit panssariristeilijät Scharnhorst ja Gneisenau sekä kevyet risteilijät Nürnberg, Leipzig ja Dresden. Cradockin osastoon kuuluivat vanhentuneet panssariristeilijät Good Hope ja Monmouth, moderni kevyt risteilijä Glasgow ja apuristeilijä Otranto. Brittien alukset olivat vanhentuneita ja niiden miehistö kokematonta Glasgow’ta lukuun ottamatta.[1] Taistelulaiva Canopus ja panssariristeilijä Kent olivat tulossa osastolle vahvistukseksi, mutta ne eivät ehtineet tavoittaa Cradockin osastoa ennen taistelua. Cradock tiesi osastonsa olevan alivoimainen ja aavisteli pahaa. Samaan aikaan von Spee oli päättänyt siirtyä Tyyneltämereltä Atlantille, kun ympärysvallat olivat vahvistaneet voimiaan Tyynellämerellä.
Von Spee ja Cradock kohtasivat yllättäen toisensa Chilen rannikon edustalla. Brittien alusten tulivoima ja panssarointi olivat heikkoja ja miehistö kokematonta, ja taistelu päättyi heidän kannaltaan surkeasti. Panssariristeilijät Good Hope ja Monmouth upposivat vieden mukanaan kaikki 1 600 miehistöjen jäsentä, Cradock heidän joukossaan. Molemmat muut brittien alukset pakenivat. Saksalaisten tappiot jäivät kolmeen haavoittuneeseen. Kyseessä oli Britannian kuninkaallisen laivaston ensimmäinen tappio suurten pinta-alusten taistelussa yli sataan vuoteen.[1]
Von Speen risteilijälaivaston takaa-ajoon lähettiin lisää joukkoja, ja se tuhoutui Falklandsaarten taistelussa 8. joulukuuta jouduttuaan taisteluun ylivoimaisia taisteluristeilijöitä vastaan. Von Spee kaatui, samoin hänen molemmat poikansa.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Coronelin meritaistelun muistoksi on nimetty Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa silloisen Royal Roads Military Collegen, nykyisen Royal Roads Universityn, kirjasto Coronel Memorial Library.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wragg, David: Royal Navy Handbook 1914-1918. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2006. ISBN 0-7509-4203-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Battle of Coronel World War 1 Naval History. Viitattu 6.2.2012. (englanniksi)tarvitaan parempi lähde
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Caresse, Philippe: The Odyssey of von Spee and the East Asiatic Squadron 1914. Warship, 2008, XXX. vsk, s. 67–84. London: Conway. (englanniksi)