Cornwallin ja Länsi-Devonin kaivosmaisema

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cornwallin ja Länsi-Devonin kaivosmaisema
Crowns Engine Houses Botallackin kylän lähistöllä Länsi-Cornwallissa on osa St Justin kaivosaluetta.
Crowns Engine Houses Botallackin kylän lähistöllä Länsi-Cornwallissa on osa St Justin kaivosaluetta.
Maailmanperintökohde
Sijainti Cornwall ja Devon, Englanti
50°8′10″N, 5°23′1″W
Tyyppi kulttuuri
Kriteerit II, III, IV
Tunnusnumero 1215
Valintahistoria
Valintavuosi 2006

Kaivosmaisema

Cornwallin ja Länsi-Devonin kaivosmaisema on Unescon maailmanperintökohde Cornwallin ja Länsi-Devonin alueilla Lounais-Englannissa. Se käsittää kymmenen erillistä hylättyä kaivosaluetta, joiden yhteispinta-ala on yli 200 neliökilometriä.[1][2]

Cornwalliin ja Länsi-Devoniin perustettiin 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa useita uraauurtavia kupari- ja tinakaivoksia, joihin kuului syvälle maan alle ulottuvia käytäviä, konehalleja ja valimoita. Kaivokset tuottivat 1800-luvun alussa kaksi kolmasosaa maailman kuparista, ja niiden ympäristöön syntyi kokonaisia kaupunkeja, pientiloja, satamia ja liitännäisteollisuutta. Myöhemmin seudulta alettiin louhia myös arseenia.[1]

Kaivoksista on säilynyt nykypäiviin huomattava määrä rakennelmia. Tärkein kriteeri niiden lisäämisessä maailmanperintöluetteloon oli kaivosten merkitys Ison-Britannian teolliselle vallankumoukselle ja maailman kaivosteollisuudelle. Cornwallissa kehitettyjä koneita, konehalleja ja kaivostekniikkaa otettiin käyttöön kaikkialla maailmassa.[1]

Maailmanperintökohde käsittää seuraavat kymmenen osa-aluetta:[2]

Alue Kuvaus Kuva
Camborne ja Redruth sekä Portreathin satama Camborne ja Redruth olivat Cornwallin kaivosteollisuuden keskuspaikkoja. Niiden alueilta louhittiin tinaa, joka kuljetettiin junalla Portreathin satamaan.[3] Harriets.jpg
Caradonin kaivosalue Syrjäiseltä kaivosalueelta Bodminin nummella louhittiin kuparia viidenkymmenen vuoden ajan.[4] Houseman's Engine House South Phoenix Mine - geograph.org.uk - 955966.jpg
Gwennap, Kennall Vale ja Perranin valimo Kuparin louhinnasta vaurautensa saanut Gwennap oli jossain vaiheessa Cornwallin rikkain kaivosalue, ja sitä kutsuttiin maailman vauraimmaksi neliömailiksi. Sen alueella sijaitsee suuri ulkoilmakirkko, Gwennap Pit, jossa metodistisaarnaajat pitivät jumalanpalveluksia kaivosmiehille. Kennal Valessa oli ruutitehdas, joka oli aikanaan yksi Ison-Britannian suurimmista.[5] Redruth, Gwennap Pit, Busveal - geograph.org.uk - 91928.jpg
Luxulyan Valley ja Charlestown Luxulyan Valleyssä oli kuparikaivos, jonka koneita käytettiin vesi- ja höyryvoimalla. Laakson poikki rakennettiin graniittinen Treffryn viadukti, jota pitkin kulki vesikouru ja raitiotie. Charlestownin sataman kautta vietiin maailmalle posliinisavea ja kuparimalmia.[6] Charlestown harbour.jpg
Haylen satamakaupunki 1800-luvun alussa Haylessä sijaitsi merkittävä malmisatama, höyrykoneteollisuutta ja kaksi suurta valimoa. Kaupungissa rakennettiin maailman suurimmat höyrypumput.[7] Hayle, Loggans Mill - geograph.org.uk - 91932.jpg
St Agnesin kaivosalue Cornwallin pohjoisrannikolla, korkeilla rantakallioilla sijaitsevasta St Agnesista louhittiin tinaa ja graniittia.[8] Mine working on N Cornwall coast 041.jpg
St Justin kaivosalue Lähellä Land’s Endiä sijaitsevasta St Justista louhittiin tinaa ja graniittia – myös merenpohjasta – ja siellä on Cornwallin vanhin (1840) Newcomenin periaatteella toimiva höyrypumppu. Alueen viimeinen kaivos suljettiin vasta vuonna 1990.[9] Lelant Engine.jpg
Tamarin jokilaakso ja Tavistock Cornwallin ja Devonin rajalta, Tamarjoen laaksosta louhittiin tinaa, kuparia, hopeapitoista lyijymalmia ja arseenia. Keskiaikainen Tavistockin kaupunki rakennettiin lähes kokonaan uudelleen kaivoksista saatavilla tuloilla 1800-luvun puolessavälissä, jolloin sinne asutettiin kaivosten työntekijöitä perheineen.[10] Tavistock roofscape (1) - geograph.org.uk - 1021040.jpg
Tregonningin ja Gwinearin kaivosalue Cornwallin lounaisrannikolla sijaitseva Tregonningin ja Gwinearin kaivosalue on suurin maailmanperintökohteeseen kuuluvista alueista. Siihen sisältyy kaksi merenpohjassa sijaitsevaa kaivosta, Wheal Trewavas ja Wheal Prosper.[11] Trewavas Tin Mine - geograph.org.uk - 288214.jpg
Wendronin kaivosalue Cornwallin nummilla sijaitsevasta Wendronista louhittiin tinaa jo 1500-luvulla. Carnmenelliksen ympäristössä on säilynyt useita kaivostyöläisten pientiloja.[12] Poldark Mine (6027).jpg

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Cornwall and West Devon Mining Landscape Unesco. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  2. a b World Heritage Site Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  3. Camborne and Redruth with Portreath Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  4. Caradon Mining District Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  5. Gwennap, Kennall Vale and Perran Foundry Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  6. Luxulyan Valley and Charlestown Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  7. Port of Hayle Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  8. St Agnes Mining District Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  9. St Just Mining District Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  10. Tamar Valley & Tavistock Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  11. Tregonning and Gwinear Mining District Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  12. Wendron Mining District Cornwall Council. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)