Concrete Blonde
| Concrete Blonde | |
|---|---|
 Concrete Blonden johtaja, laulaja Johnette Napolitano |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1982–2006 |
| Tyylilaji | new wave, rock, pop, punk rock,vaihtoehto rock |
| Kotipaikka | Los Angeles, Yhdysvallat |
| Muut nimet | Dream 6 |
| Levy-yhtiö | I.R.S Records |
Concrete Blonde on yhdysvaltalainen, vuonna 1982 perustettu, rock -yhtye, jonka laulaja on Johnette Napolitanota. Concrete Blonde oli suosituimmillaan 1980- ja 1990-lukujen taitteessa[1] Concrete Blonde yhdisteli musiikissaan rockia, poppia, goottivaikutteita ja ajoittain myös post-punkia. Napolitanon syvä, karhea ääni ja introspektiiviset, usein synkät, henkilökohtaiset sanoitukset olivat yhtyeen tunnusmerkkejä. Yhtyeen uran menestynein kappale oli Napolitanon poikaystävän alkoholismia kuvaava kappale "Joey".[2][3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Concrete Blonde sai alkunsa Los Angelesin punk-klubiskenestä nimellä Dream 6. Yhtyeen perustivat laulaja, lauluntekijä ja basisti Johnette Napolitano ja kitaristi Jim Mankey. Heidän vaatimuksensa täydellisestä taiteellisesta kontrollista karkotti kuitenkin isot levy-yhtiöt, jotka olivat kiinnostuneita, ja vasta vuonna 1987 yhtye teki levytyssopimuksen I.R.S.-yhtiön kanssa ja vaihtoi nimensä Concrete Blondeksi levy-yhtiökumppani Michael Stipen ehdotuksesta.[1]
Concrete Blonden omaa nimeä kantava debyyttialbumi paljasti Pretendersin vaikutteita, kun taas vuoden 1989 Free oli tiiviimpi esitys Napolitanon kehittyvästä laulunkirjoituksesta ja tuotti college-radiossa hitin "God Is a Bullet". Synkkäsävyinen ja kerroksellinen Bloodletting oli molempia edeltäjiään kaupallisempi levy ja toi yhtyeelle laajemman yleisön yllätyshittinsä "Joey" ansiosta – kappale oli tositarina ja se kertoi laulajan rakkaussuhteesta, joka päättyi miehen alkoholismin vuoksi.[3][1] Albumilla vieraili R.E.M. - yhtyeen kitaristi Peter Buck.[4] Yhtyeen seuraava albumi Mexican Moon heijasteli Napolitanon kiinnostusta latinalaisamerikkalaiseen musiikkiin ja kulttuuriin, mutta Concrete Blonden kaupallinen suosio oli laskussa Bloodlettingin jälkeen, ja lopulta Napolitano hajotti yhtyeen. Tämän jälkeen hän siirtyi soolouralle ja työskenteli pitkään musiikkituottajana.[1]
Concrete Blonde kuitenkin palasi yhteen vuonna 2001 ja julkaisi tuolloin kaksi albumia: vuonna 2002 Group Therapy ja vuonna 2004 Mojave, jolla soitti uusi rumpali Gabriel Ramirez-Quezada. Napolitano ilmoitti Concrete Blonden toisesta ja ilmeisesti lopullisesta hajoamisesta kesäkuussa 2006[1] Vuonna 2010 ja vuonna 2012 yhtye teki kuitenkin reunion kiertueet Yhdysvalloissa, soittaen vanhoja hittejään.[5][6]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Concrete Blonde (1986)
- Free (1989)
- Bloodletting (1990)
- Walking in London (1992)
- Mexican Moon (1993)
- Concrete Blonde y Los Illegals (1997) – yhdessä Los Illegals-yhtyeen kanssa
- Group Therapy (2002)
- Mojave (2004)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Concrete Blonde Songs, Albums, Reviews, Bio & ... AllMusic. Viitattu 5.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Songfacts: Joey by Concrete Blonde - Songfacts www.songfacts.com. Arkistoitu 24.8.2022. Viitattu 6.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Concrete Blonde – Joey Rock Reflections. 13.5.2024. Viitattu 6.4.2025. (englanniksi)
- ↑ ”Bloodletting - Concrete Blonde | Album | AllMusic”. (englanniksi)
- ↑ Trey May 22, 2010 at 9:05 pm · Reply: Concrete Blonde unveils U.S. dates for ‘Bloodletting’ 20th anniversary tour – Slicing Up Eyeballs slicingupeyeballs.com. Viitattu 6.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Concrete Blonde announces December tour of U.S., may play New Year’s Eve in L.A. – Slicing Up Eyeballs slicingupeyeballs.com. Viitattu 6.4.2025. (englanniksi)