Conakryn–Nigerin rautatie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Guinean rautatiet.
Conakryn rautatieasema vuonna 2010.

Conakryn–Nigerin rautatie oli Guinean pääkaupungista Conakrysta Nigerin yläjuoksulle Kouroussaan ja Kankaniin johtanut rautatie[1]. 662 kilometrin pituinen rata rakennettiin vuosina 1900–1914[2] ja purettiin 2000-luvun alussa[3]. Sen raideleveys oli yksi metri[1].

Rautatien tarkoituksena oli Ranskan siirtomaan luonnonvarojen kuljettaminen Conakryn vientisatamaan[4]. Osittain liikennöintikelpoisten Niger- ja Milojokien välityksellä se muodosti yhteyden nykyiseen Maliin[1]. Rautatien tavoitteet olivat myös strategisia ja hallinnollisia[5]. Sen avulla pyrittiin estämään kaupankäynnin suuntautuminen Britannian hallitsemaan Sierra Leoneen[6].

Rata valmistui neljässä vaiheessa. Yksityinen yritys aloitti Conakryn ja Kindian välisen osuuden rakentamisen vuonna 1900, mutta joutui luovuttamaan työn Eugène Salessesin johtamille viranomaisille vuonna 1902. 148,5 kilometrin pituinen osuus valmistui vuonna 1904. Fouta Djallonin 736 metrin korkeudella ylittänyt vaikea 154 kilometrin osuus Koumin solaan avattiin vuonna 1908 ja molemmista päistä rakennettu 285 kilometrin osuus Nigerjoelle Kouroussaan vuonna 1910.[1] Nigerin ja sen sivujoen Niandanin ylittänyt 74 kilometrin[1] osuus paremmin liikennöitävälle Milojoelle Kankaniin otettiin käyttöön vuonna 1914[7].

Rautatien rakentaminen maksoi 67,6 miljoonaa frangia, mutta sen taloudellinen kannattavuus osoittautui kyseenalaiseksi. Rakentajina toimivat etupäässä pakolla värvätyt mandinkat, bambarat ja susut,[5] joista kuoli 620 henkeä[3]. Vuonna 1911 rataa päätettiin jatkaa Kankanista Beylaan, ja suunnitelmissa oli myös yhdistää se Abidjanin–Nigerin rautatiehen Dimbokrossa. Hankkeet esti ensimmäisen maailmansodan syttyminen.[8]

Conakryn–Nigerin rautatietä hyödynsi Ranskan Länsi-Afrikan rautatiehallinto vuoteen 1959 ja sen jälkeen itsenäisen Guinean rautatievirasto[1]. Presidentti Ahmed Sékou Tourén kuolemaa seuranneen vallanvaihdoksen jälkeen sen annettiin rappeutua[4]. Viimeinen juna Kankanista lähti vuonna 1995. Rautatiekiskot ja muut metallirakenteet purettiin ja myytiin ulkomaille vuoteen 2007 mennessä.[3]

Nykyään Guineassa on kolme rautatietä, jotka kuljettavat bauksiittia Conakryn ja Kamsarin satamiin. Kindian ja Conakryn välinen rata noudattaa entisen Conakryn–Nigerin rautatien linjausta. Suunnitteilla on uuden rautatien rakentaminen Simandoun rautamalmiesiintymästä joko Bentyn ja Conakryn välille rakennettavaan syväsatamaan tai Liberiaan. Myös Conakryn ja Kankanin välisen uuden radan rakentamista on harkittu.[1] Presidentti Alpha Condé kertoi tammikuussa 2018 Kiinan kanssa tehdystä sopimuksesta rakentaa rautatie Conakrysta Kankaniin sekä edelleen Mandianaan, Bamakoon ja Bobo Dioulassoon[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mangolte Jacques: Le chemin de fer de Konakry au Niger (1890–1914). Revue française d'histoire d'outre-mer, 1968, 55. vsk, nro 198, s. 37–105. Artikkelin verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Pilot, Georges: Ouvrages du génie civil français dans le monde. Lignes de chemin de fer: Afrique occidentale et Afrique équatoriale planete-tp.com. Viitattu 17.6.2018.
  2. Mangolte, s. 39, 84.
  3. a b c Synthese du rapport d’audit operationnel du chemin de fer Conakry-Niger cdrguinee.com. Viitattu 17.6.2018.
  4. a b Camara, Mohamed Saliou; O’Toole, Thomas; Baker, Janice E.: Historical Dictionary of Guinea, s. 77. Lanham: Scarecrow Press, 2014. ISBN 978-0-8108-7823-5.
  5. a b French West Africa. Volume II: the Colonies, s. 155–161. Naval Intelligence Division, 1944. Teoksen verkkoversio.
  6. Mangolte, s. 86–92.
  7. Mangolte, s. 81–83.
  8. Mangolte, s. 82–83.
  9. Alpha Condé annonce la construction d’un chemin de fer Conakry-Bamako-Bobo Dioulasso Vision Guinée. 13.1.2018. Viitattu 17.6.2018.