Compagnie Internationale des Wagons-Lits
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Alaotsikoita on ihan väärien yläotsikoiden alla ja alaotsikkoja voisi muutenkin yhdistää. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Compagnie Internationale des Wagons-Lits (suom. Kansainvälinen makuuvaunuyhtiö) tai CIWL, Compagnie des Wagons-Lits tai Wagons-Lits, on kansainvälinen rautatieyhtiö, joka omistaa kansainväliseen matkustamiseen käytettyjä junalinjoja Euroopassa.
Nykyään Compagnie Internationale des Wagons-Lits'n omistaa ranskalainen Accor Group. Compagnie Internationale des Wagons-Lits (et des Grands Express Européens) -yhtiön perusti belgialainen Georges Nagelmackers vuonna 1872.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monopoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ollessaan Yhdysvalloissa vuosina 1867–1868 Georges Nagelmackers sai idean Pullmanin kehittämistä makuuvaunuista. Palattuaan Belgiaan päätti Nagelmackers perustaa oman makuuvaunuyhtiön Eurooppaan. Hän ymmärsi, että junien pitäsi tarjota luksusluokan matkustamista ja olla helppo matkustustapa jopa valtioiden rajojen yli.
Vuonna 1874 Nagelmacker perusti Compagnie Internationale des Wagons-Lits'n. Lisäys et des Grands Express Européens (suomeksi: Euroopan Pikajunayhtiö) tuli yrityksen nimeen 10 vuotta myöhemmin. Vuonna 1886 yhtiö oli iso kansainvälinen kasvava yhtiö. Yhtiön logosta WL tuli pian tavaramerkki.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa CIWL:ä oli monopolin kansainvälisessä junaliikenteessä Euroopassa. Yhtiö omisti lukuisia kuuluisia junia kuten Idän pikajunan, Pohjolan pikajunan, Le Train Bleun sekä Sud Express'n. Yhtiö laajeni myös Euroopan ulkopuolelle, ja sillä oli mm. Siperian radan oikeudet.
Kansainvälinen makuuvaunuyhtiö Suomen rautateillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen makuuvaunuyhtiö aloitti Suomessa toimintansa toukokuussa 1912, joskin muutamia vaunuja oli ollut liikenteessä Suomessa jo loppuvuodesta 1911 alkaen. Yhtiöllä oli Suomen rautateillä kalustona kahdeksan ravintolavaunua ja seitsemän makuuvaunua. Ravintola- ja makuuvaunuja käytettiin aluksi Helsingin ja Pietarin välillä kulkeneissa pikajunissa. Makuuvaunuista luovuttiin 1919 mutta ravintolavaunuja oli myöhemmin liikenteessä Helsingin ja Turun välillä sekä Helsingin ja Seinäjoen välillä. Kansainvälinen makuuvaunuyhtiö lopetti toimintansa kannattamattomana Suomessa vuonna 1959. Yhtiön ravintolavaunuja oli kuitenkin liikenteessä Suomen ravintolavaunu Oy:n omistuksessa vielä vuoteen 1964 saakka, jolloin ne poistettiin vanhentuneina.[1]
Hotellit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1894 perustettiin Compagnie Internationale des Grands Hotels joka oli CIWL:n tytäryhtiö. Se omisti luksushotelleja suurkaupungeissa ympäri Eurooppaa. Kuuluisimpia niistä oli Hotel Terminus Bordeaux'ssa ja Marseillessa sekä Hotel Pera Palace Istanbulissa, Hotel de la Plage Ostendessa ja Grand Hotel des Wagons-Lits Pekingissä.
Kilpailija Mitropa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun ensimmäinen maailmansota alkoi oli CIWL:n junat sotilaskäytössä. Saksassa ja Itävalta-Unkarissa oltiin perustettu CIWL:n kilpaileva yhtiö nimeltään Mitropa (Mitteleuropäische Schlafwagen- und Speisewagen Aktiengesellschaft), joka sai liikennöidä vain Saksassa ja Itävallassa. Vuonna 1918 Venäjän kommunistihallinto takavarikoi CIWL:n omaisuuden. Maailmansodan jälkeen Euroopan reitit palautettiin siviilikäyttöön, ja CIWL sai ne kaikki paitsi Itävallan, Puolan, Tšekkoslovakian reitit joita hallitsi Reichsbahn ja Mitropa. Lopulta CIWL ja Mitropa allekirjoittivat sopimuksen 23. huhtikuuta vuonna 1925 jonka perustella CIWL saisi hoitaakseen Saksan ulkomaanliikenteen ja Mitropa sisäisen liikenteen. Mitropa sai myös Saksan ulkomaanliikenteestä Alankomaat, Danzigin vapaakaupungin sekä Skandinavian ja Itävallan. Niinpä CIWL kukoisti taas Euroopan junaliikenteessä. Yhtiön väriksi tuli sini-kulta. Vuoteen 1931 yhtiö omisti 2268 junanvaunua. Yhtiö omisti myös oikeuksia harjoittaa rautatieliikennettä Aleppoon, Bagdadiin, Kairoon sekä Teheraniin.
Alamäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Adolf Hitler tuli valtaan Saksassa vuonna 1933 hän sai purettua CIWL:n sopimukset ja antoi ne Mitropalle. Vuonna 1938 kun Itävalta miehitettiin (Anschluss) sai Mitropa kaikki rautatieoikeudet jotka palautettiin CIWL:lle vasta vuonna 1945. Toisen maailmansodan jälkeen CIWL menetti markkinoita kommunistisessa Itä-Euroopassa ja Keski-Euroopassa.
Sodan jälkeen CIWL keskittyi lähinnä matkatoimistoalaan. Yhtiön nimi muutettiin muotoon Compagnie Internationale des Wagons-Lits et du Tourisme (CIWLT) vuonna 1967 ja myöhemmin Wagons-Litsiksi.
Vuoteen 1971 CIWL oli myynyt kaikki vaunut ja oikeudet seuraaville Euroopan valtionomistamille rautatieyhtiöille kuten; Ranskan SNCF, Italian FS, Sveitsin SBB, Saksan DB, Itävallan ÖBB, Belgian NMBS/SNCB, Hollannin NS, Tanskan DSB sekä Espanjan RENFE. Kansainvälinen makuuvaunuyhtiö nimeltään TEN (Trans Euro Night) perustettiin joka valvoi lähinnä CIWL:n liikennettä sekä Mitropan seuraajaa DSG:tä vuoteen 1995.
Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wagons-Lits'n päämaja sijaitsee Pariisissa. CIWL järjestää yöjunayhteydet Itävallassa, Italiassa, Portugalissa, Espanjassa sekä ateriapalvelut päiväjuniin Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Eurostarissa Isossa-Britanniassa.
Yhteistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtiö teki jo yhteistyötä Itävallassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa,Espanjassa ja Isossa-Britanniassa jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Vuonna 1927 Thomas Cookin Thomas Cook plc -niminen matkatoimisto osti CIWL:n vaikean tuloksen aikana, mutta CIWL nousi myöhemmin taas itsenäiseksi yhtiöksi. Vuonna 1991 Wagon-Lits'stä tuli osa ranskalaista Accor-yhtiötä ja Leisure Groupia.
Kuuluisia Compagnie Internationale des Wagons-Lits'n liikennöimiä junia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idän pikajuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Idän pikajuna
Idän pikajuna aloitti toiminnan vuonna 1882 Pariisista Istanbuliin kolmella makuuvaunujunilla kolme kertaa viikossa molempiin suuntiin. Idän pikajuna oli ensimmäinen makuu- ja ravintolavaunulla varustettu juna, joka liikennöi ympäri Eurooppaa. Vuonna 2003 yhtiö lisäsi seitsemän makuuvaunuja, ja se onkin nykyään suosittu turistikohde. Vuodesta 2007 yöjuna liikenne tuli taas käyttöön uudella reitillä Pariisi-Strasbourg ja Strasbourg-Wien.
Pohjolan pikajuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Pohjolan pikajuna
Pohjolan pikajuna liikennöi Pariisista Pietariin Puolan ja Baltian ja Saksan kautta. Liikenne alkoi vuonna 1884, ja nyt DB NachtZug liikennöi Pariisista vain Hampuriin ja Kööpenhaminaan.
Sud Express[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Sud Express
Sud Express oli junayhteys Pariisi–Lissabon välillä vuodesta 1887, joka oli Pohjolan pikajunan liitännäis-linja Pietarista Pariisin kautta Portugaliin. Monet Venäjältä ja Itä-Euroopasta tulleet matkustajat matkustivat Sud Expressillä ensin Pariisista Lissaboniin, josta he lähtivät laivoilla kohti Pohjois-Amerikkaan.
Le Train Bleu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Le Train Bleu
Le Train Bleu eli Sininen juna oli junayhteys Pariisista Cannesiin. Vaikka junan omisti Chemins de fer de Paris à Lyon et à la Méditerranée -niminen ranskalainen yhtiö, se käytti CIWL:n makuuvaunuja vuoteen 1938 kun yhtiö lakkautettiin.
Transsibérien[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siperian rata oli CIWL:n ja Venäjän tsaarin välisen sopimuksen alaisena aina vuoteen 1917 vallankumoukseen asti. Linja alkoi Moskovasta ja päättyi Vladivostokiin ja Pekingiin.
Kanaalin yli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanaalijuna, joka liikennöi Lontoo-Pariisi välillä, oli myös Wagons-Lits'n liikennöimä vuodesta 1936 aina vuoteen 1994, kun Eurostar-yhteys valmistui Doverin ja Calaisin välillä.