Cleveland-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cleveland-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma 11 931 t (standardi)
14 357 t (kuormattu)
Pituus 185,95 m (kokonaispituus)
182,88 m (vesisraja)
Leveys 20,22 m
Syväys 7,47 m
Koneteho 100 000 shp
Nopeus 32,5 solmua
Miehistöä 1 285
Panssarointi 3,5-5" panssarivyö
2" kansi
6" barbetit
tornit 6,5" kilvet ja 3" muuten
5" tulenjohtotorni
Toimintamatka 11 000 merimailia@15 solmua
Aseistus
Meritorjunta 12 × 6"
12 × 5"
Ilmatorjunta 20 ×1,1"

Cleveland-luokka oli Yhdysvaltain laivaston kevyt risteilijäluokka, jonka aluksia valmistui ja otettiin käyttöön toisen maailmansodan aikana kaikkiaan 27 kappaletta. Niitä suunniteltiin alun perin rakennettavaksi 52. Yhdeksästä rungosta rakennettiinkin Independence-luokan lentotukialuksia.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi 8 000 tonnin kahdeksalla tai yhdeksällä 6 tuuman DP -tykillä varustettua risteilijää oli suunnitteilla kesäkuussa 1938. Alukset piti sisällyttää vuoden 1940 budjettiin. Lisäksi parikymmentä vastaavaa alusta piti sisällyttää seuraavien kymmenen vuoden budjetteihin. Toukokuussa 1939 suunnitelma kehittyi kymmenellä 6 tuuman 47 pituuskaliiperin tykillä, jotka oli asennettu kaksoistorneihin, varustetuksi alukseksi. Alusten apuaseiksi oli suunniteltu viisi neliputkista 1,1 tuuman tykkiä. Aluksille piti asentaa yksi katapultti keskilaivan takaosaan ja kaksi kolmen putken torpedosarjaa. Ulkoisesti suunnitelma muistutti tulevaa Cleveland-luokkaa, mutta se ei mahtuisi laivastosopimuksen 8 000 tonnin rajaan.[1]

Presidentin vaatimukset aseistuksen vahvistamisesta sekä muista esitetyistä vaatimuksista aluksen uppouma nousi yli 8 200 tonnin ja edelleen 8 400 tonniin. Ainoa mahdollisuus uppouman pitämiseksi asetetun rajan alapuolella oli lähes kaiken panssaroinnin poistaminen. Euroopassa käyty sota poisti kuitenkin rajoitukset ja Yhdysvaltain laivaston kiinnostuksen loppuminen 6"/47 -tykkeihin päätti suunnitelman.[1]

Ajan kuluessa ja Yhdysvaltain laivaston risteilijä tarpeen kasvaessa tehtiin 2. lokakuuta 1939 päätös, jonka mukaan uusi risteilijä perustuisi USS Helenaan. Alukseen kuitenkin lisättäisiin kaksi kaksiputkista 5"/38 DP -tykkiä korvaamaan yksi kolmiputkinen 6" tykkitorni.[1]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli saman pituinen kuin Helena, mutta aluksen leveyttä kasvatettiin 1,4 mä vakavuuden parantamiseksi. Euroopasta saatujen sotakokemusten mukaan miinasuojan merkitys ja yleensäkin vedenalaisten vaurioiden sieto korostui. Ilmahyökkäysten tuhoisuus sotalaivoille otettiin myös huomioon. Ratkaisut esitettyihin tarpeisiin kasvattivat aluksen uppoumaa ja erityisesti tämä koski ilmatorjunta-aseistuksen vahvistamista, mikä samalla nosti aluksen painopistettä. Kaikesta ennakoinnista huolimatta alusten vakavuus aiheutti ongelmia, mikä oli todennäköisesti myös tärkein syy alusten lyhyeen sodan jälkeiseen palvelukseen.[1]

Suoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten suojana oli vesirajaan asennettu maksimissaan viiden tuuman paksuinen panssarivyö, joka oli yhdeksän jalkaa konehuoneiden alle asti. Lisäksi etummaisen ammusvaraston suojana oli kahden tuuman panssarointi. Sisäiset laipiot olivat 3-4,7 tuumaa suojaten samalla taaempia ammusvarastoja. Panssarikansi oli kaksituumainen. Loppujen lopuksi panssarointi ei muistuttanut Helenan vastaavaa. Panssaroinnin kokonaismassa oli 1 468 tonnia (13,18 %). Aluksissa oli kolminkertainen pohjarakenne, mikä jatkui kaksinkertaisena aina panssarikanteen asti.[1]

Propulsio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten propulsio koostui neljään akseliin kiinnitetyistä turbiinimoottoreista, jotka tuottivat 100 000 hevosvoimaa. Risteilymoottorit asennettiin vasta CL-57:stä alkaen, vaikka ne olivat jo alkuperäisessä suunnitelmassa. Alusten kattilat olivat korkeapainekattiloita, jolloin kattilahuoneiden pituus lyheni. Huoneiden koko oli kuitenkin suurempi kuin Brooklyn-luokan aluksilla, jotta ahtaus ei olisi niin suuri.[1]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten pääaseina olivat 12 kappaletta 6"/47 Mk 16 -tykkejä, jotka oli asennettu neljään kolmiputkiseen torniin, kaksi etu- ja kaksi takakannelle. Tykkien maksimi korotuskulma oli 60 astetta. Niiden käyttöä ilmatorjuntaan esti lataamisvaatimus, joka vaati alle 20 asteen korotuskulmaa. Apuaseina oli 12 kappaletta 5"/38 DP -tykkejä kuutena Mk 32 asennuksena, joista kaksi oli keskilinjassa ampuen yli tornien No. 2 ja No. 3. Loput neljä viisituumaista tornia oli aluksen kyljillä. Sijoittelu mahdollisti raskaan ilmatorjunnan ampumisen lähes kaikkiin suuntiin.[2]

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kevyt ilmatorjuta-aseistus koostui ainoastaan .50" konekivääreistä, jotka kuitenkin Euroopasta saatujen tietojen mukaan olivat tehottomia lentokoneita vastaan. Alukselle ei voinut asentaa raskaita 1.1" ilmatorjuntatykkejä vähentämättä 5" tykkejä. Ennen alusten valmistumista 1,1" tykit osoittautuivat tehottomiksi, joten ne korvattiin Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntatykein.[2]

Neliputkinen Boforsin 40 millimetrin tykki painoi kuitenkin noin 11 tonnia, kun taas neliputkinen 1,1" tykki vain 5-6 tonnia. Painon lisäystä ei voitu hyväksyä. Lopulta aluksille asennettiin kaksiputkiset 40 millimetrin tykit.[2]

Aluksilla oli Yhdysvaltain standardin mukaisesti neljä Curtiss SO3C Seamew -kellukekonetta. Aluksilla oli koneiden käyttämiseksi kaksi katapulttia, jotka oli sijoitettu puolikannen takaosaan. Katapulttien alla oli lentokonesuoja.[2]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cleveland-luokan risteilijät[1]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
USS Cleveland New York Shipbuilding 1. kesäkuuta 1940 1. marraskuuta 1941 15. kesäkuuta 1942 poistettu alusluettelosta 1. maaliskuuta 1959
USS Columbia New York Shipbuilding 19. elokuuta 1940 17. joulukuuta 1941 29. heinäkuuta 1942 myyty romutettavaksi 18. helmikuuta 1959
USS Montpelier New York Shipbuilding 2. joulukuuta 1940 12. helmikuuta 1942 9. syyskuuta 1942 poistettu alusluettelosta 1. maaliskuuta 1959
USS Denver New York Shipbuilding 26. joulukuuta 1940 4. huhtikuuta 1942 15. lokakuuta 1942 myyty romutettavaksi 29. helmikuuta 1960
USS Amsterdam New York Shipbuilding 1. toukokuuta 1941 valmistunut USS Independence CVL-22:na
USS Santa Fe New York Shipbuilding 7. kesäkuuta 1941 10. kesäkuuta 1942 24. marraskuuta 1942 poistettu alusluettelosta 1. maaliskuuta 1959
USS Tallahassee New York Shipbuilding 2. kesäkuuta 1941 valmistunut USS Princeton CVL-23:na
USS Birmingham Newport News 17. helmikuuta 1941 20. maaliskuuta 1942 29. tammikuuta 1943 poistettu alusluettelosta 1. maaliskuuta 1959
USS Mobile Newport News 14. huhtikuuta 1941 15. toukokuuta 1942 24. maaliskuuta 1943 poistettu alusluettelosta 1. maaliskuuta 1959
USS Vincennes Bethlehem, Quincy 7. maaliskuuta 1942 17. heinäkuuta 1943 21. tammikuuta 1944 poistettu alusluettelosta 1. huhtikuuta 1966
USS Pasadena Bethlehem, Quincy 6. helmikuuta 1943 28. joulukuuta 1943 8. kesäkuuta 1944 poistettu alusluettelosta 1. joulukuuta 1970
USS Springfield Bethlehem, Quincy 13. helmikuuta 1943 9. maaliskuuta 1944 9. syyskuuta 1944 muutettu 1960 ohjusristeilijäksi CLG-7[3]
poistettu alusluettelosta 30. heinäkuuta 1978
USS Topeka Bethlehem, Quincy 21. huhtikuuta 1943 19. elokuuta 1944 23. joulukuuta 1944 muutettu 1960 ohjusristeilijäksi CLG-8[3]
poistettu alusluettelosta 30. heinäkuuta 1978
USS New Haven New York Shipbuilding 11. elokuuta 1941 valmistunut USS Belleau Wood CVL-24:na
USS Huntington New York Shipbuilding 17. marraskuuta 1941 valmistunut USS Cowpens CVL-25:na
USS Dayton New York Shipbuilding 29. joulukuuta 1941 valmistunut USS Monterey CVL-26:na
USS Wilmington New York Shipbuilding 16. maaliskuuta 1942 valmistunut USS Cabot CVL-28:na
USS Biloxi Newport News 9. heinäkuuta 1941 23. helmikuuta 1943 31. elokuuta 1943 poistettu alusluettelosta 1. syyskuuta 1961
USS Houston Newport News 4. elokuuta 1941 19. kesäkuuta 1943 20. joulukuuta 1943 poistettu alusluettelosta 1. maaliskuuta 1959
USS Providence Bethlehem, Quincy 27. heinäkuuta 1943 28. joulukuuta 1944 15. toukokuuta 1945 muutettu 1959 ohjusristeilijäksi CLG-6[3]
poistettu alusluettelosta 30. syyskuuta 1978
USS Manchester Bethlehem, Quincy 25. syyskuuta 1944 5. maaliskuuta 1946 29. lokakuuta 1946 poistettu alusluettelosta 1. huhtikuuta 1960
USS Buffalo Federal, Kearny ei tilaus peruutettu 16. joulukuuta 1940
USS Fargo New York Shipbuilding 11. huhtikuuta 1942 valmistunut USS Langley CVL-27:na
USS Vicksburg Newport News 26. lokakuuta 1942 14. joulukuuta 1943 12. kesäkuuta 1944 poistettu alusluettelosta 1. lokakuuta 1962
USS Duluth Newport News 9. marraskuuta 1942 13. tammikuuta 1944 18. syyskuuta 1944 myyty romutettavaksi 14. marraskuuta 1960
CL-88 Federal, Kearny ei tilaus peruutettu 16. joulukuuta 1940
USS Miami Cramp 2. elokuuta 1941 8. joulukuuta 1942 28. joulukuuta 1943 poistettu alusluettelosta 1. syyskuuta 1961
USS Astoria Cramp 6. syyskuuta 1941 6. maaliskuuta 1943 17. toukokuuta 1944 poistettu alusluettelosta 1. marraskuuta 1969
USS Oklahoma City Cramp 8. joulukuuta 1942 20. helmikuuta 1944 22. joulukuuta 1944 muutettu 1960 ohjusristeilijäksi CLG-5[3]
poistettu alusluettelosta 15. joulukuuta 1979
USS Little Rock Cramp 6. maaliskuuta 1943 27. elokuuta 1944 17. kesäkuuta 1945 muutettu 1960 ohjusristeilijäksi CLG-4[3]
poistettu alusluettelosta 22. marraskuuta 1976
USS Galveston Cramp 20. helmikuuta 1944 22. huhtikuuta 1945 28. toukokuuta 1958 muutettu 1958 ohjusristeilijäksi CLG-3[3]
poistettu alusluettelosta 21. joulukuuta 1973
USS Youngstown Cramp 4. syyskuuta 1944 ei tilaus peruutettu 12. elokuuta 1945
USS Buffalo New York Shipbuilding valmistunut USS Bataan CVL-29:na
USS Newark New York Shipbuilding valmistunut USS San Jacinto CVL-30:na
USS Amsterdam Newport News 3. maaliskuuta 1943 25. huhtikuuta 1944 8. tammikuuta 1945 poistettu alusluettelosta 2. tammikuuta 1971
USS Portsmouth Newport News 28. kesäkuuta 1943 20. syyskuuta 1944 25. kesäkuuta 1945 poistettu alusluettelosta 1. joulukuuta 1970
USS Portsmouth New York Shipbuilding 14. joulukuuta 1942 24. joulukuuta 1943 1. heinäkuuta 1944 poistettu alusluettelosta 15. tammikuuta 1971
USS Atlanta New York Shipbuilding 25. tammikuuta 1943 6. helmikuuta 1944 3. joulukuuta 1944 miehistönsä upottama 1. lokakuuta 1970
USS Dayton New York Shipbuilding 8. maaliskuuta 1943 19. maaliskuuta 1944 7. tammikuuta 1945 poistettu alusluettelosta 1. syyskuuta 1961

Luokkaan tilatut alukset CL-106 - CL-118 siirrettiin parannusten jälkeen Fargo-luokkaan.[1]

Kuudesta aluksesta muunnettiin Galveston-luokan ja Providence-luokan ohjusristelijöitä, joissa käytettiin RIM-8 Talos tai RIM-2 Terrier -ilmatorjuntaohjusjärjestelmää.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h Whitley 1996 s. 261
  2. ↑ a b c d Whitley 1996 s. 263
  3. ↑ a b c d e f g Gardiner 1995 s. 577

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cleveland-luokka&oldid=19334837”