Claude de Forbin
| Claude de Forbin | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. elokuuta 1656 Gardanne |
| Kuollut | 4. maaliskuuta 1733 Saint-Marcel |
| Kansalaisuus |
Ranska |
| Ammatti | laivastoupseeri |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Ranska |
| Sotilasarvo | Amiraali |
Claude de Forbin (6. elokuuta 1656 Gardanne, Ranska – 4. maaliskuuta 1733 Saint-Marcel, Ranska) oli ranskalainen laivastoupseeri, joka tunnetaan ansioistaan Ludvig XIV:n armeijassa.[1]
Ennen sotilasuraansa de Forbin työskenteli merimiehenä. De Forbinin sotilasuran ensimmäinen merkittävä palvelus alkoi vuonna 1685, kun Ranska lähetti hänet Siamin (nykyisen Thaimaan) kuninkaan palvelukseen. Palattuaan Ranskaan vuonna 1687 de Forbinista tuli Dunkerqueen sijoitetun fregatin komendantti. Komendanttina ollessaan de Forbin jäi kerran Englannin armeijan vangiksi, mutta onnistui pakenemaan vangitsijoiltaan. Espanjan perimyssodassa (1701–1714) ansioitui yhdessä laivueensa kanssa, kun hän sodan alussa katkaisi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan huoltoreitin Italiaan. Myöhemmin de Forbin siirrettiin pohjoiseen, jossa hän vuoden 1706 aikana saavutti useita voittoja Alankomaiden laivoja vastaan. Vuonna 1708 de Forbin epäonnistui tehtävässään toimittaa Englannin kruunua tavoitellut James Stuart Skotlantiin. De Forbin erosi laivastosta pian tapahtuman jälkeen.[1]
Sotilasuransa jälkeen de Forbin kirjoitti muistelmateoksensa Mémoires, joka julkaistiin vuonna 1730. De Forbin kuoli Saint-Marcelissa vuonna 1733.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
