Claude Joseph Rouget de Lisle

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Claude Joseph Rouget de Lisle

Claude Joseph Rouget de Lisle (kirjoitetaan joskus de l’Isle; 10. toukokuuta 1760 Lons-le-Saunier26. kesäkuuta 1836 Choisy-le-Roi)[1] oli ranskalainen sotilas, harrastelijasäveltäjä ja runoilija. Hän on säveltänyt ja sanoittanut Ranskan kansallislaulun Marseljeesin. Hän sävelsi myös muita hymnejä.[2]

Elämä ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rouget de Lislen vanhemmat olivat Lons-le-Saulnierin voutikunnan (bailliage) kuninkaallinen lakimies Claude Ignace Rouget ja Jeanne Madeleine Gaillande. Perhe asui läheisessä Montaigun kylässä.[3] Rouget de Lisle soitti viulua jo lapsena. Hän lisäsi sukunimeensä sukunsa vanhan nimen de Lisle pyrkiessään 16-vuotiaana École du génie -sotilaskouluun.[4]

Isidore Pilsin historiamaalaus Rouget de Lisle laulaa Marseljeesia (1849).

Valmistuttuaan vuonna 1782 aliluutnantiksi Rouget de Lisle palveli insinööriupseerina Ranskan armeijassa, mutta harrasti myös säveltämistä. Keväällä 1791 hänet ylennettiin kapteeniksi ja sijoitettiin Ranskan Reinin-armeijan mukana Strasbourgiin. Hän saavutti siellä pientä mainetta sepittämällä ”vapauden hymnin” Ignaz Pleyelin sävellykseen. Marseljeesin Rouget de Lisle sävelsi ja sanoitti ensimmäisen vallankumoussodan puhjettua huhtikuussa 1792 ranskalaisten sotilaiden kannustuslauluksi, alkuaan Strasbourgin pormestarin Philippe Friedrich Dietrichin tilauksesta. Laulu syntyi tiettävästi yhdessä päivässä.[3][4] Sen alkuperäinen nimi oli Chant de guerre de l’armée du Rhin (”Reinin armeijan sotalaulu”) ja se oli omistettu kenraali Nicolas Lucknerille. Nykyisen, Marseillen kaupunkiin viittavan nimensä se sai hieman myöhemmin, kun marseillelaiset vapaaehtoisjoukot lauloivat sitä marssiessaan Pariisiin heinäkuussa 1792.[5][6][3] Toisinaan on väitetty, että Rouget de Lisle ei olisi todellisuudessa säveltänyt laulua itse, mutta muita säveltäjäksi ehdotettuja henkilöitä on pidetty epätodennäköisempinä vaihtoehtoina.[6]

Vaikka Marseljeesi yhdistettiin pian Ranskan vallankumoukseen ja tasavaltaan, Rouget de Lisle ei itse ollut vallankumouksellinen ja hän kieltäytyi vannomasta monarkiaa vastaan suunnattua uskollisuudenvalaa tasavallalle.[4] Hänet erotettiin armeijasta kertaalleen syksyllä 1792 hänen arvosteltuaan kuningas Ludvig XVI:n vangitsemista ja lopullisesti elokuussa 1793.[3] Rouget de Lisle vangittiin terrorin aikana, mahdollisesti koska hän oli arvostellut pormestari Dietrichin teloitusta, mutta hänet vapautettiin Robespierren kukistumisen jälkeen.[4][1] Hän soti tämän jälkeen kenraali Lazare Hochen armeijassa ja haavoittui vuoden 1795 Quiberonin taistelussa.[7] Rouget de Lisle jätti lopulta armeijan keväällä 1796 omistautuakseen musiikille ja runoudelle. Napoleon tilasi häneltä uuden sotalaulun, mutta ei pitänyt siitä, minkä vuoksi Rouget de Lisle pysyi syrjässä koko Napoleonin valtakauden ajan. Hän muutti vuonna 1812 vanhalle kotiseudulleen Montaiguun ja vuonna 1817 Pariisiin, jossa hän julkaisi vuonna 1825 laulukokoelman Chants français.[4] Hän eli vuosia köyhyydessä, mutta kun Marseljeesi vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen jälkeen palautettiin arvoonsa, kuningas Ludvig Filip I myönsi hänelle kruunun eläkkeen ja nimitti hänet Ranskan kunnialegioonan ritariksi. Marseljeesista tuli virallisesti Ranskan kansallislaulu kolmannen tasavallan aikana vuonna 1879.[4][1]

Muita Rouget de Lislen säveltämiä ajankohtaisiin tapahtumiin liittyviä lauluja ovat Hymne dithyrambique sur la conjuration de Robespierre (hymni Robespierren kukistamisesta, 1794), Chant des vengeances (1798) ja Chant du combat (taistelulaulu Egyptin-armeijalle, 1800).[1] Hän kirjoitti myös librettoja useisiin oopperoihin, kuten Jacquot (1798) ja Macbeth (1827).[7]

Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frédéric Auguste Bartholdin veistämä Rouget de Lislen patsas Lons-le-Saunierissa.

Kuoltuaan vuonna 1836 Roguet de Lisle haudattiin Choisy-le-Roin hautausmaalle. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915 hänen tuhkansa siirrettiin Pariisin Invalidikirkkoon.[4][1] Roguet de Lislen patsas pystytettiin vuonna 1881 hänen synnyinkaupunkiinsa Lons-le-Saunieriin.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Nicolas Slonimsky, Laura Kuhn & Dennis McIntire: Rouget de l’Isle or Lisle, Claude-Joseph (englanniksi) Baker’s Biographical Dictionary of Musicians (2001), Encyclopedia.com. Viitattu 23.10.2018.
  2. Media Musiikki. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5436-5.
  3. a b c d Claude Joseph Rouget de Lisle (ranskaksi) Ranskan kansalliskokous. Viitattu 23.10.2018.
  4. a b c d e f g Marie-Louise Jacotey: Claude-Joseph Rouget de Lisle (englanniksi) Chemins de mémoire. Viitattu 23.20.2018.
  5. Claude-Joseph Rouget de Lisle (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.10.2018.
  6. a b Marc Vignal: Rouget de Lisle Claude (ranskaksi) Encyclopædia Universalis. Viitattu 23.10.2018.
  7. a b c Nordisk familjebok (1916), s. 1026 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 23.10.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]