Claude Berri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Claude Berri (oik. Claude Berel Langmann, 1. heinäkuuta 1934 Pariisi12. tammikuuta 2009 Pariisi) oli ranskalainen elokuvatuottaja ja -ohjaaja, alun perin näyttelijä.

Puolalais-romanialaiseen juutalaisperheeseen Pariisissa syntynyt Berri aloitti 16-vuotiaana opinnot René Simonin draamakoulussa, muttei pienen kokonsa takia koskaan saanut merkittäviä rooleja. Armeijan jälkeen ja vaihtelevia töitä tehdessään hän sai lehtijutusta idean lyhytelokuvaan Le Poulet, joka palkittiin Oscarilla 1966. Berri perusti oman elokuvayhtiön ja alkoi kirjoittaa, tuottaa ja ohjata omaelämäkerrallisia elokuvia kuten Me kaksi (Le Vieil homme et l’enfant, 1966), Le Pistonne (1970) ja Le Cinéma de papa (1971). Sen jälkeen Berri teki kevyitä komedioita kuten vuoden 1972 Sex Shop ja vuoden 1976 Ensimmäinen kerta. Vähitellen Berri siirtyi yhä enemmän tuottajan rooliin, kuten Roman Polańskin elokuvassa Tess – viattomuuden tarina 1979.[1]

Parhaiten Berri ehkä tunnetaan vuonna 1986 ohjaamastaan, monia palkintoja saaneesta kahden elokuvan kokonaisuudesta, Marcel Pagnolin romaaniin perustuvista elokuvista Jean de Florette ja Rakkauden lähde.[1]

Berri oli 12 kertaa César-palkintoehdokkaana. Berrin tuottama Tess – viattomuuden tarina oli Oscar-ehdokkaana 1979.[2]

Ohjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Claude Berri – Producer and director who brilliantly applied Hollywood methods to resolutely French themes The Telegraph. 23.1.2009. Viitattu 11.3.2014. (englanniksi)
  2. Ranskalaistuottaja Claude Berri kuollut Yle Uutiset. 12.1.2009. Viitattu 11.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]