Citroën Ami

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Citroën Ami
Citroen Ami - Flickr - exfordy.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska, Jugoslavia
Valmistaja Citroën
Valmistusvuodet 1961–1978
Tuotantomäärä 1 840 396 kpl
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen farmari
Luokka C-segmentti
Muotoilija Flaminio Bertoni[1]
Seuraaja Citroën Visa
Teknisesti samankaltaisia Citroën 2CV
Vetotapa etuveto

Citroën Ami (ransk. ”ystävä”) on Citroënin vuosina 1961–1978 valmistama pieni automalli. Amin ja sen sisarmallin Citroën Dyanen korvasi Citroën Visa. Ami oli muutaman vuoden ajan Ranskan eniten myyty automalli. Mallia valmistettiin 1 840 396 kappaletta.

Ami kehitettiin kilpailemaan esimerkiksi Renault 4:n kanssa. Se oli hieman isompi ja ylellisempi kuin Citroën 2CV. Ami oli periaatteessa 2CV uudella korilla. Autoon tehtiin myös muutamia mekaanisia muutoksia kasvaneen painon vuoksi. Useimmat Ami-versiot varustettiin kaksisylinterisellä bokserimoottorilla. Ami ja vuoden 1961 Ford Taunus olivat ensimmäiset nelikulmaisilla ajovaloilla varustetut automallit.

Ami-malleja valmistettiin myös Jugoslavian Nova Goricaan vuonna 1972 perustetussa yhteisyrityksessä nimeltä Cimos, josta 49 prosenttia omisti Citroën ja 51 prosenttia sikäläinen yhtiö Tomos & Iskra.[2][3]

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ami 6:n sedan-mallin tunnistaa erikoisesta taaksepäin viistosta takalasista, joka tuli tunnetuksi Ford Angliasta. Samantyylinen muotoilu on myös esimerkiksi ensimmäisen sukupolven Citroën C4:n kolmiovisessa mallissa sekä toisen sukupolven Renault Méganessa.

Myöhemmän Ami 8 -mallin takalasi oli perinteisemmin muotoiltu. Auton muotoili ranskalainen korinvalmistaja Heuliez. Suurimmat muutokset olivat sedan-mallin perän lisäksi keulan ja konepellin muotoilussa. Farmarimalli oli melko samankaltainen kuin Ami 6.

Ami Super oli nelisylinterisellä, Citroën GS:stä peräisin olevalla bokserimoottorilla varustettu versio, jota valmistettiin vuosina 1973–1976.

Citroën M35

Pieni sarja coupé-mallisia Citroën M35 -prototyyppejä valmistettiin uskollisille asiakkaille. Prototyyppien tarkoituksena oli testata hydropneumaattista jousitusta erillisrunkoon asennettuna ja Comotor-wankelmoottoria. Tämä moottori oli lyhyen aikaa tuotannossa GS Birotor-mallin voimanlähteenä. Talousvaikeuksiin joutunut Citroën yhdistyi Peugeot’n kanssa ja yhtenä Peugeot’n vaatimuksista oli lopettaa erillisrunkoisen Citroënin kehittäminen. Kaikki M35:set määrättiin tuhottaviksi tästä syystä. Valmistuneet korit lähtivät välittömästi sulattamoon ja M35-omistajia pyydettiin palauttamaan autonsa. Osa testikuskeista kuitenkin kieltäytyi, vaikka Citroën tarjoutui ostamaan M35:n takaisin hyvään hintaan. Kieltäytymisen ansiosta erikoismalleja on edelleen tallella joitakin kappaleita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Citroen. Marketing, 1.2.2012. Artikkelin teksti Questia-palvelussa (vaatii tilauksen) Viitattu 3.12.2018. (englanniksi)
  2. Jugoslavia valmistaa Citroeneja. Helsingin Sanomat, 21.3.1972, s. 21. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. Corporate history Cimos. Viitattu 1.12.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]