Cinerama

Cinerama Dome, Hollywood, Los Angeles (2008).

Cinerama oli elokuvatekniikka, jossa kolme synkronoituvaa projektoria heijastivat kukin kolmasosan kuvasta leveälle, kaarevalle valkokankaalle.

Cinerama oli 1950-luvulla kehitetty esitysjärjestelmä, joka tarjosi katsojille uudenlaisen kokemuksen verrattuna perinteisiin elokuvateatterinäytöksiin. Sen tarkoituksena oli luoda vaikutelma todellisuudentunteesta, jota tavallinen tasokuva ei tarjonnut. Yleisölle tarjottiin laajakuvainen näkymä, joka jäljitteli ihmisen näkökenttää, sekä monikanavainen äänentoisto, joka vahvisti kokemuksen vaikuttavuutta.

Kehitys ja leviäminen

Tekniikan kehitti newyorkilainen valokuvaaja Fred Waller. Mukana kehitystyössä olivat myös toimittaja Lowell Thomas, tuottaja Mike Todd ja elokuvaohjaaja Merian C. Cooper. Ensimmäinen Cinerama-elokuva This Is Cinerama esitettiin New Yorkissa vuonna 1952. Esityksen menestyksen myötä järjestelmää alettiin käyttää myös muualla Yhdysvalloissa teattereissa, jotka vuokrasivat laitteiston Cinerama-yhtiöltä.

Ensimmäisten kymmenen vuoden ajan Cinerama-elokuvat olivat pääasiassa matkakuvauksia, joissa esiteltiin luonnonmaisemia ja kulttuureja eri puolilta maailmaa. Vuonna 1962 julkaistiin ensimmäinen tarinallinen elokuva How the West Was Won, jossa hyödynnettiin Cineraman teknologiaa fiktiivisessä kertomuksessa.

Cinerama-esityksiä järjestettiin laajasti eri puolilla maailmaa. Erikoisteattereita rakennettiin suurkaupunkeihin kuten New Yorkiin, Lontooseen, Pariisiin ja Tokioon sekä pienempiin kaupunkeihin eri maanosissa. Näin järjestelmä saavutti laajan kansainvälisen yleisön.

Teknologia ja esitykseen liittyvät haasteet

Cinerama-projektion kaavio:
1 – oikean kuvan osan projektori
2 – keskimmäisen kuvan osan projektori
3 – vasemman kuvan osan projektori
A, B, C, D, E – valkokankaan takana olevat kaiuttimet
F – vasemman puolen surround-äänikaiutin
G – oikean puolen surround-äänikaiutin
H – takimmainen surround-äänikaiutin

Cinerama-järjestelmä käytti kolmea rinnakkaista 35 mm:n kameraa, jotka kuvasivat kohtaukset eri kulmista muodostaen yhteensä 146 asteen näkökentän. Näytöksissä käytettiin kolmea synkronoitua projektoria, jotka heijastivat kuvan kaarevalle valkokankaalle. Lisäksi esityksissä käytettiin seitsemän kaiuttimen äänentoistojärjestelmää.

Vaikka tekniikka oli innovatiivinen, sen toteuttaminen vaati tarkkaa suunnittelua ja suuria investointeja. Projektorien ja kuvien piti pysyä täydellisessä synkronissa, ja kuvien saumakohtien oli oltava huomaamattomia, jotta katselukokemus ei kärsinyt. Erikoisrakenteisten teatterisalien rakentaminen oli kallista, ja kolmen elokuvakelan yhtäaikainen käyttö vaikeutti esitysten hallintaa. Näiden syiden vuoksi Cinerama ei yleistynyt laajasti. Enimmillään vain 288 teatteria kykeni esittämään elokuvia alkuperäisessä Cinerama-muodossa.

Elokuvan How the West Was Won tuotanto toi esiin järjestelmän rajoituksia. Lähikuvien käyttö ei ollut mahdollista, ja näyttelijöiden asettelussa jouduttiin tekemään kompromisseja, jotta kohtaukset näyttivät luonnollisilta laajakuvaformaatissa.

Cineraman vaikutus nykypäivään

1960-luvulla alettiin kehittää 70 mm:n elokuvatekniikoita, jotka mahdollistivat laajakuvan tuottamisen yhdellä kameralla ja projektorilla. Tällaisia elokuvia olivat muun muassa 2001: Avaruusseikkailu, joita esitettiin edelleen Cinerama-teattereissa, mutta ilman alkuperäisen järjestelmän monimutkaisuutta.

Nykyään vain neljä teatteria maailmassa on teknisesti varustettu esittämään Cineramaa alkuperäisessä muodossaan. Cineraman perintö kuitenkin näkyy yhä nykyisissä suurkuvaformaatissa, kuten Imaxissa, jonka kehityskaari muistuttaa monin tavoin Cineraman historiaa. Vaikka itse teknologia jäi lopulta lyhytikäiseksi, sen vaikutus elokuvateatterikokemuksen kehitykseen oli merkittävä.