Christine Keeler
Christine Keeler (myöh. Christine Sloane; 22. helmikuuta 1942 Uxbridge, Middlesex, Britannia – 4. joulukuuta 2017 Locksbottom, Suur-Lontoo, Britannia)[1] oli brittiläinen malli ja showtanssija, jonka samanaikaiset suhteet Britannian sotaministeriin John Profumoon ja Neuvostoliiton laivastoattaseaan Jevgeni Ivanoviin aiheuttivat Profumo-skandaalina tunnetun poliittisen skandaalin ja ministeri Profumon eron vuonna 1963.[2] Skandaali paljastui toisen rikostapauksen yhteydessä, kun yksi Keelerin rakastajista ammuskeli Keelerin suojelijan Stephen Wardin kotiovella. Keeler tuomittiin myöhemmin samana vuonna yhdeksän kuukauden vankeuteen väärän valan antamisesta.
Nuoruus ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keeler syntyi vuonna 1942 Uxbridgessä; hänen isänsä oli sijoitettuna ilmavoimien Uxbridgen tukikohtaan. Isä lähti, kun Christine oli pieni. Hän eli äitinsä Julien ja tämän uuden kumppanin kanssa. He muuttivat asumaan Wraysburyyn.[3] Keelerin omaelämäkerran mukaan hänen isäpuolensa käytti häntä hyväkseen ja ehdotti jopa karkaamista yhdessä.[4]
Keeler tuli 17-vuotiaana raskaaksi. Lapsen isä oli amerikkalainen sotilas, joka palasi kuitenkin pian Yhdysvaltoihin. Keelerin äiti pakotti piilottamaan raskauden, ja Christine synnytti pojan kotona käytännössä ilman apuja. Peteriksi kutsuttu lapsi eli vain kuusi päivää.[3]
Keeler päätti kokemuksensa jälkeen karata kotoa lopullisesti, ja hän tutustui 1950-luvun lopulla ystävänsä Maureen O’Connorin kautta Sohon huonomaineiseen puoleen. Hän sai paikan Murray’s Cabaret Clubista, missä rikkaat ja aristokraattiset keski-ikäiset miehet kävivät tapaamassa naisia, jotka esiintyivät yläosattomissa asuissa. Keeler tutustui siellä muun muassa asuntokeinottelija Peter Rachmaniin ja tämän tyttöystävään Mandy Rice-Daviesiin, jonka kanssa Keeler myös ystävystyi.[3]
Profumo-skandaali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keeler tapasi klubilla myös lääkäri Stephen Wardin, jolla oli yhteyksiä moniin Englannin merkittäviin sukuihin.[5] Keeler muutti Wardin luokse asumaan, mutta Keelerin mukaan heidän suhteensa oli platoninen.[3] Wardista tuli Keelerin suojelija, ja hän tutustutti tytön useisiin vaikutusvaltaisiin henkilöihin. Yksi heistä oli venäläinen sotilasasiamies Jevgeni Ivanov, jonka kanssa Keelerilla oli suhde.[5]
Keeler ja Ward olivat 8.–9. heinäkuuta 1961 Wardin potilaan William Astorin Clivedenin maatilalla. Paikalla olivat myös Astorit vieraineen, joihin kuului muun muassa sotaministeri John Profumo ja tämän puoliso, näyttelijä Valerie Hobson. Keeler oli ”menettänyt” uima-asunsa, ja alaston nainen kiinnitti Profumon huomion. He aloittivat lyhyen suhteen, vaikka Keeler tapaili samaan aikaan edelleen Ivanovia.[3]
Profumo-skandaali paljastui julkisuuteen sattumalta. Yksi Keelerin rakastajista eli antigualainen Johnny Edgecombe ammuskeli Wardin asunnolla, missä Keeler sanoi olleensa piilossa jamaikalaista jazzlaulaja Lucky Gordonia.[6] Gordonilla ja Keelerilla oli ollut väkivaltainen suhde, jonka aikana Gordon oli pitänyt Keeleria kahden päivän ajan panttivankina. Gordon oli väijynyt Keeleria vielä sen jälkeen, kun tämä aloitti suhteen Edgecombeen. Gordonin ja Edgecomben välisen kahakan jälkeen Keeler katkaisi suhteensa myös Edgecombiin.[4] Tapaus johti tutkimuksiin, ja samalla paljastui monia yksityiskohtia Keelerin ja Profumon suhteesta.[7]
Työväenpuolue teki asiasta turvallisuuskysymyksen, kun alkoi kiertää huhuja, joiden mukaan Keeler olisi saanut Profumolta valtion salaisuuksia ja jakanut niitä eteenpäin Ivanoville. Parlamentaarikko George Wigg syytti Profumoa suhteesta Keeleriin, ja Profumo joutui kuultavaksi parlamentin eteen. Profumo kielsi seksisuhteen ja väitti, että hän ja Keerler ovat vain ystäviä.[8] Profumo joutui kuitenkin kolme viikkoa myöhemmin tunnustamaan, että oli valehdellut, ja hän erosi sekä hallituksesta että parlamentista.[6] Skandaalin seurauksena myös Harold Macmillanin johtama hallitus erosi.[5]
Keeler itse joutui kuudeksi kuukaudeksi vankilaan, sillä hän antoi Gordonista oikeuden edessä ensin väärän valan,[7] jonka vuoksi mies sai kolmen vuoden vankeustuomion Keelerin pahoinpitelystä. Tuomio kumottiin joulukuussa 1963, ja sen jälkeen Keeleria syytettiin valeesta oikeuden edessä. Hän tunnusti valehtelun, ja hänet tuomittiin vankeuteen.[8]
Keeler poseerasi valokuvaaja Lewis Morleylle, kun Profumo-skandaali oli vielä huipussaan. Tunnetuimmasta kuvasta tuli Encyclopædia Britannican mukaan yksi 1960-luvun ikonisimmista valokuvista. Siinä Keeler oli alastomana hajareisin puisella tuolilla.[5]
Omaelämäkerrat ja kulttuuriviitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keeler vetäytyi julkisuudesta pian sen jälkeen, kun hän vapautui vankilasta. Hän kirjoitti kuitenkin viisi kirjaa elämästään. Vuonna 1989 yhden kirjan pohjalta tehtiin elokuva Skandaali, jossa Keeleria näytteli Joanne Whalley.[8] Elokuvan oli tarkoitus olla tarkka kuva skandaalin vaiheista. Keelerin läsnäoloa ensi-illassa pidettiin hyväksyntänä, mutta Keeler itse kertoi, että hän tarvitsi 5 000 punnan osallistumispalkkion. Hänen mukaansa elokuva vääristi kuvaa hänestä ja oli myös solvaava.[3]
Keeler julkaisi vuonna 2001 ”lopullisen selonteon”, jota vielä muokattiin vuonna 2012 Profumon kuoleman jälkeen. Keeler esitti kirjassaan lukuisia todistamattomia väitteitä. Hän kertoi, että hän odotti Profumon lasta, mutta hänet ajettiin tekemään abortti. Keeler väitti myös, että Stephen Ward olisi ollut Neuvostoliiton agentti. Keelerin salaliittoteoriaan ei juurikaan uskottu. Toiset uskoivat, että Keeler tavoitteli vain otsikoita. Toiset ajattelivat, että Keeler ei ole itsekään pystynyt jäsentelemään muistissaan vuosien 1961–1963 tapahtumia.[3]
Skandaali ei ollut ensimmäinen Profumo-skandaalista tehty elokuva, sillä The Christine Keeler Story ilmestyi jo vuonna 1963.[8] Vasta vuonna 2019 valmistunut kuusiosainen BBC Onen televisiosarja Christine Keelerin tapaus oli ensimmäinen merkittävä skandaalia käsitellyt televisiotuotanto. Siinä Keeleriä näyttelee Sophie Cookson.[9]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keeler otti myöhemmin sukunimekseen Sloane. Hän oli kahdesti naimisissa ja sai kummassakin avioliitossaan yhden pojan. Molemmat liitot päättyivät eroon. Christine Keeler kuoli keuhkoahtaumatautiin vuonna 2017.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Caroline Davies: Christine Keeler, former model at heart of Profumo affair, dies at 75 The Guardian. 5.12.2017. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Mark Brown: Unseen Christine Keeler pictures to go on show Guardian. 21.7.2010. Viitattu 22.7.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Peter Stanford: Christine Keeler obituary: the woman at the heart of the Profumo affair The Guardian. 6.12.2017. Guardian News & Media Limited. Viitattu 4.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Paul Kirkley: The Trial of Christine Keeler review: 1960s sex scandal still has the power to shock RadioTimes. 26.1.2020. Immediate Media Company Ltd. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Michael Ray: Christine Keeler Encyclopædia Britannica. 18.2.2020. Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Olivia Petter: Who was Christine Keeler? The true story behind BBC drama about Profumo affair Independent. 30.12.2019. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Neil Genzlinger: Christine Keeler, Central Figure in British ‘Scandal of the Century,’ Is Dead at 75 NYTimes.com. 5.12.2017. The New York Times Company. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Christine Keeler obituary: Life of the Profumo scandal model BBC News. 5.12.2017. BBC. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Paul Kirkley: The Trial of Christine Keeler review: 1960s sex scandal still has the power to shock RadioTimes. 26.1.2020. Immediate Media Company Ltd. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Christine Keeler Wikimedia Commonsissa
|