Christian Magnus Falsen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Christian Magnus Falsen

Christian Magnus Falsen (14. syyskuuta 1782 Kristiania, Norja13. tammikuuta 1830 Kristiania) oli Norjan korkeimman oikeuden puheenjohtaja, Eidsvollin kansalliskokousedustaja ja lakimies, jota sanottiin "Norjan perustuslain isäksi".[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falsenin sukutausta on tanskalais-norjalainen. Ensimmäinen tunnettu esi-isä oli nimeltään Falle Pederssøn (16251702), joka omisti Østrupin tilan Själlannissa. Falsen-nimi pohjautuu hänen etunimeensä. Hänen poikansa Enevold Falsen (16861761) aateloitiin 1758 nimellä de Falsen. Tämän poika Christian Magnus de Falsen (17191799) nimitettiin Kristianian ylihovioikeuden puheenjohtajaksi ja muutti Norjaan 1765.[2]

Christian Magnus Falsen syntyi Christian Magnus de Falsenin pojan Enevold de Falsenin ja Anna Henrikke Patronelle Mathiesenin perheeseen Saxegårdenissa Kristianian Gamlebyenissa. Hänen isänsä oli tunnettu runoilija ja aikanaan myös Kristianian ylioikeuden puheenjohtaja. [2] Christian Magnuksella oli sukutaustansa lisäksi läheiset suhteet Tanska-Norjan virkamieskuntaan myös opiskeluaikansa ja Kööpenhaminassa aloitetun uransa pohjalta.[1]

Uran alkupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falsen valmistui lakitieteen kandidaatiksi (norj. cand. jur.) 1802. Samana vuonna hänet nimitettiin Akershusin hovioikeuden prokuraattoriksi. Vuodesta 1807 hän toimi Kristianian yliamiraliteettioikeuden (norj. Overadmiralitetsretten) päätarkastajana. 1808 Falsen nimitettiin tuomariksi Folloon.[2]

Eidsvollin kansalliskokousedustaja 1814[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Falsen aluksi oli ollut avoin myös Ruotsin suuntaan Norjan asioiden järjestämiseksi, hänestä tuli kuitenkin itsenäisyyspuolueen johtohahmo. Hänen alkuperäisena motiivinaan epäiltiinkiin olleen tiedustella kreivi Herman Wedel-Jarlsbergia ja hänen kannattajiaan. Kansalliskokouksessa Falsenia syytettiinkin toimimisesta Tanskan kruununprinssi Kristian Frederikin laskuun.[1]

Falsen sai lisänimensä "perustuslain isä" muotoiltuaan yhdessä Johan Gunder Adlerin kanssa kenties perusteellisimman pohjaesityksen laille ennen kokousta. Adler-Falsenin ehdotus oli kuitenkin lopullisesti hyväksyttyä versiota rajoitetumpi äänioikeuksien myöntämisen suhteen ja ehdotti vähemmän demokraattista Stortingia.[1]

Falsen toimi perustuslakikomitean johtajana ja sai vaikutettua asioihin myös koko kokouksen ensimmäisen viikon varapuheenjohtajana ja 5. viikon puheenjohtajana. Häntä kuvattiin taitavaksi asioiden läpiviejäksi ja hänen tehokas tyylinsä mainitaan pohjana koko perustuslakiprosessin onnistumiselle varsin lyhyessä ajassa. Hän myös jakoi mielipiteitä ja hänen vastustajansa pitivät häntä ylimielisenä fanaatikkona.[1]

Ura 1814 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1814 Falsen nimitettiin Nordre Bergenhusin läänin johtoon ja hän oli jonkin aikaa poissa politiikasta. Myöhemmin hänestä tuli Ruotsi-Norjan hallinnon lojaali kannattaja, minkä monet tulkitsivat takinkäännöksi. Falsen oli kuitenkin aina ollut vahvan kuninkaanvallan kannattaja. Häntä pidettiin loppuaikana jopa kuningas Kaarle XIV Juhanan vakoojana, mitä käsitystä vahvisti hänen nimityksensä koko norjalaisen virkamiehistön tarkastajaksi 1822.[1] Vuonna 1825 hänet nimitettiin Bergenin lääninhallintoon ja vuodesta 1827 kuolemaansa asti 1830 hänet nimitettiin Norjan korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi. Hänet nimitettiin kahteen otteeseen myös Storting-edustajaksi, mutta hänen mandaattinsa lakkautettiin, koska hän ei asunut vaalipiirissään.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falsen oli naimisissa kahdesti. Poikkeuksellista oli, että molemmat vaimot, Anna Birgitta Munch ja hänen jälkeensä Elisabeth Severine Böckman säilyttivät omat sukunimensä. Tämä oli hyvin poikkeuksellista tuohon aikaan. Hänet on haudattu Gamlebyenin hautausmaalle Oslossa jälkimmäisen vaimonsa viereen.[2]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falsenin tärkein rooli Norjan historiassa oli eittämättä hänen toimintansa maan perustuslain laatimisessa. Falsenista on kirjoitettu yli 50 kirjaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Christian Magnus Falsen www.eidsvoll1814.no. Viitattu 26. tammikuuta 2008. (norjaksi)
  2. a b c d e Tore H Vigerust: 17-mai-tale 1997 ved graven til Christian Magnus Falsen (1782-1830) på Gamlebyen kirkegård Oslos historie. 2002. Oslo. Arkistoitu 8.2.2007. Viitattu 26. tammikuuta. (norjaksi)