Christian Fürchtegott Gellert

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Christian Fürchtegott Gellert

Christian Fürchtegott Gellert (4. heinäkuuta 1715 Hainichen, Saksi13. joulukuuta 1769 Leipzig) oli saksalainen runoilija ja filosofi.

Gellert kävi koulua Meissenissä ja opiskeli Leipzigin yliopistossa. Hänen tarkoituksensa oli tulla papiksi, mutta valitsi kuitenkin akateemisen alan. 1745 hän alkoi luennoida ja hänestä tuli 1751 moraalifilosofian, runouden ja kaunopuheisuuden (retoriikan) professori.[1]

Hän oli aikanaan tunnettu ja pidetty satujen ja porvariston elämästä kertovien huvinäytelmien kirjoittaja. Hän on vaikuttanut Saksan suurimman runoilijan Goethen kehitykseen runoilijana. Hänen tuotantoonsa liittyy myös monipuolinen sydämen sivistys ja raamatullinen hartaus. Vuonna 1757 hän julkaisi hengellisiä lauluja ja runoja sisältäneen kirjan Geistliche Oden und Lieder ja hänen tekstejään ovat monet säveltäjät säveltäneet, mm. J. S. Bachin poika Carl Philipp Emanuel, Joseph Haydn ja Ludvig van Beethoven. Monien kuorojen laulama Beethovenin sävellys ”Die Himmel rühmen des Ewigen Ehre”, suomeksi ”Jumalan kunnia luonnossa” on Gellertin teksti, osa pidempää kuusisäkeistöistä runoa ”Die Ehre Gottes aus der Natur”. [1]

Saksan evankelisten kirkkojen virsikirjassa Evangelisches Gesangbuch on useita Gellertin virsiä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on yksi hänen virtensä, virsi 99 Jeesus elää, Herrani! (Suom. Julius Krohn 1880), Ruotsin kirkon virsikirjassa on myös yksi hänen virtensä 555 Jumalan neuvo kestävän, (Suom. Georg Gripenstad 1966, uud. suom. Niilo Rauhala 1997).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 228. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964.