Pianosonaatti nro 2 (Chopin)
Pianosonaatti nro 2 b-mollissa on vuonna 1839 valmistunut Frederic Chopinin pianolle säveltämä sävellys. Sen tunnetuin osa on kolmas osa, surumarssi (ransk. Marche funèbre), jonka Chopin oli säveltänyt jo 1837.
Surumarssiin sisältyy Lento-väliosa Des-duurissa. Surumarssi itse on b-mollissa. Itse surumarssiksi on usein mielletty vain marssimaiset alku- ja loppuosat. Se soitettiin myös Chopinin hautajaisissa, Père-Lachaisen hautausmaalla, 1849 Pariisissa.[1]
Henry Wood on tehnyt kaksi orkesterisovitusta surumarssista. Yksi on soitettu Proms-festivaaleilla neljissä tilaisuuksissa vuosien 1895–1904 välillä.[2] Ensimmäisenä yönä vuoden 1907 Promseilla, 17. elokuuta 1907, Wood saatti uuden version, jonka oli kirjoittanut, kaksi päivää ennen kuolemaansa kuuluisalle viulistille, Joseph Joachimille.[3] Vuonna 1933 Edward Elgar transponoi sen d-molliin ja sovitti sen kokonaiselle orkesterille; Sen ensimmäinen esitys oli hänen ensimmäisessä muistokonsertissansa seuraavana vuonna. Kapellimestari Leopold Stokowski sovitti sen myös laajalle orkesterille; Tämän version äänitti ensimmäistä kertaa Matthias Bamert.
Tunteikas surumarssi on tullut tunnetuksi populaarikulttuurissa. Sitä käytettiin John F. Kennedyn, Winston Churchillin ja Margaret Thatcherin hautajaisissa[4] ja Neuvostoliiton johtajien hautajaisissa, muun muassa Leonid Brežnevin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Fryderyk Chopin – A Chronological Biography (Arkistoitu – Internet Archive), accessed 21 May 2007
- ↑ BBC Proms Archives. Retrieved 21 October 2014
- ↑ Music Web International. Retrieved 21 October 2014
- ↑ John F. Kennedy Presidential Library. Retrieved 01 April 2016
