Chitose (1936)
| Chitose / 千歳 | |
|---|---|
 Chitose kevyenä lentotukialuksena vuonna 1944. |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Kuren laivastontelakka |
| Kölinlasku | 26. marraskuuta 1934 |
| Laskettu vesille | 29. marraskuuta 1936 |
| Palveluskäyttöön | 25. heinäkuuta 1938 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 25. lokakuuta 1944 Leytenlahden taistelussa |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
11 400 t (standardi) 15 500 t (kuormattu) |
| Pituus | 192,5 m |
| Leveys | 20,8 m |
| Syväys | 7,5 m |
| Koneteho | 50 000 shp (42 MW) |
| Nopeus | 28,9 solmua (53,5 km/h) |
| Miehistöä | 800 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
emälaiva: 24 × kellukekonetta 4 × 12,7 cm tykkiä 12 × 2,5 cm ilmatorjuntatykkiä lentotukialus: 30 × lentokonetta 8 × 127 mm/40 type 89 30–48 × 2,5 cm ilmatorjuntatykkiä |
Chitose (jap. 千歳) oli keisarillisen Japanin laivaston Chitose-luokan kevyt lentotukialus toisessa maailmansodassa. Alus valmistui 1934 Kuren laivastontelakalla vesilentokoneiden emälaivana, jonka kalustona olivat Kawanishi E7K- ja Nakajima E8N -kellukekoneet. Alus osallistui muun muassa Midwayn taisteluun kohtaamatta Yhdysvaltain laivastoa. Alus joutui 4. tammikuuta 1942 Davaon edustalla ilmahyökkäykseen, jossa se sai lieviä vaurioita Boeing B-17 Flying Fortress-pommikoneiden pudottamista pommeista. Tammikuusta huhtikuuhun 1942 aluksen lentokoneet suojasivat japanilaisjoukkojen maihinnousua Hollannin Itä-Aasiaan ja Uuteen-Guineaan. Se vaurioitui Itäisten Salomonsaarten taisteluissa elokuussa 1942 ja upposi Leytenlahden taistelussa 25. lokakuuta 1944.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin vesilentokoneiden emälaivana Kuren laivastontelakalta, missä köli laskettiin 26. marraskuuta 1934. Alus laskettiin vesille 29. marraskuuta 1936 ja valmistui 25. heinäkuuta 1938.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus osallistui muun muassa Midwayn taisteluun, Hollannin Itä-Intian ja Uuden-Guinean valloitukseen, Salomonsaarten taisteluihin ja Filippiinien valtaukseen. Alus vaurioitui pahoin Itäisten Salomonsaarten taistelussa elokuussa 1942[1].
Alus siirrettiin 26. tammikuuta 1943 Sasebon laivastontelakalle muutettavaksi kevyeksi lentotukialukseksi. Alus palasi lentotukialuksena palvelukseen vielä saman vuoden lopulla 1. marraskuuta päällikkönään Miura Yoshio. Se lähti 17. joulukuuta Kureen, jossa alus valmistui 1. tammikuuta 1944. Samalla se liitettiin Japanin 3. laivaston liikkuvaan osastoon.[2]
Chitose lähti 11. tammikuuta 1944 sisämereltä Singaporeen, jonne se saapui 20. tammikuuta. Alus lähti 25. tammikuuta paluumatkalle Saseboon. Alus liitettiin 1. helmikuuta 1944 3. laivaston 3. lentotukialusviirikköön, ja se saapui 4. helmikuuta Saseboon. Alus lähti 15. helmikuuta Kagoshiman kautta Saipanille, jonne se saapui 26. helmikuuta. Se lähti 29. helmikuuta paluumatkalle Yokosukaan, jonne alus saapui 4. maaliskuuta. Alus teki vielä lyhyen vierailun Kisarazuun ennen siirtoaan telakalle Yokosukassa 19. maaliskuuta.[2]
Alus palasi palvelukseen 24. maaliskuuta siirtyen sisämerelle, jonne se saapui 27. maaliskuuta ja viipyi huhtikuun. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 7. huhtikuuta Kishi Yoshiyuki.[2]
Alukselle siirtyi 5.–6. toukokuuta lentorykmentti 653 ennen kuin se lähti 11. toukokuuta Saekista Tawitawille yhdessä sisaraluksensa Chiyodan kanssa liittyäkseen Musashin ympärille koottuun taisteluosastoon, jonka muut alukset olivat Zuihō, Junyō, Hiyō, Ryūhō, Mischishio, Shigure ja Akishimo. Käväistyään lähtöä seuranneena päivänä Okinawalla, alus jatkoi matkaansa saapuen 16. toukokuuta Tawitawille, jossa se liittyi A-GO-operaatiossa Saipania suojaamaan koottuun osastoon.[2]
Chitose joutui 22. toukokuuta Yhdysvaltain laivaston sukellusvene USS Pufferin maaliksi ollessaan Tawitawin edustalla harjoittamassa lentomiehistöjään. Sukellusveneen laukaisemat torpedot räjähtivät kuitenkin vaurioita aiheuttamatta aluksen peräaallossa. Alus lähti 13. kesäkuuta lisääntyneen sukellusveneuhan ja Saipaniin edellisenä päivänä tehtyjen hyökkäysten vuoksi Guimarasiin, jonne se saapui vuorokautta myöhemmin.[2]
Alus lähti 15. kesäkuuta Chiyodan sekä liikkuvan osaston loppuosan kanssa operaatio A-GOon. Aluksen lentokoneet osallistuivat Mariaanien taisteluun 19. kesäkuuta kuuluen pääosastoon. Seuraavana päivänä alus joutui Yhdysvaltain laivaston Task Force 58:n koneiden hyökkäyksen kohteeksi kärsimättä kuitenkaan vaurioita. Alus ankkuroitui 22. kesäkuuta Okinawalla matkalla Kureen, jonne se saapui 1. heinäkuuta.[2]
Alus siirrettiin 20. heinäkuuta Kuressa telakalle, mistä se palasi 26. heinäkuuta. Alus liitettiin 3. elokuuta 2. harhautusosastoon viipyen sisämerellä sekä Kyūshūn rannikolla. Alus lähti 20. lokakuuta Oitasta Ozawan harhautusosaston mukana. Osastoon kuuluivat Zuikaku, Zuihō ja Chiyoda suojauksineen.[2]
Leytenlahden taisteluussa 25. lokakuuta USS Essexin torpedopommittajat upottivat aluksen Cape Engañon lähistöllä. Aluksella sai surmansa 903 merimiestä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dull, Paul S.: A Battle History of the Imperial Japanese Navy (1941–1945). Annapolis, USA: Naval Institute Press, 2007. ISBN 978-1-59114-219-5. (englanniksi)