Chillianwalan taistelu
| Chillianwalan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista sikhisotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
13 000 |
30 000–40 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
602 kaatunutta |
korkeintaan noin 8 000 kaatunutta ja haavoittunutta | ||||||
Chillianwalan taistelu oli yhteenotto sikhien ja brittien välillä toisen sikhisodan aikana 13. tammikuuta 1849. Taistelu päättyi brittien häviöön ja suuriin tappioihin. Itse sota päättyi kuitenkin myöhemmin heidän voittoonsa.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen sikhisodan sytyttyä brittijoukkoja Intiassa kenraaliluutnantti Hugh Gough johti 13 000:n sotilaan ja 60:n tykin joukkoa Šere Singhin johtamaa 30 000–40 000:n miehen ja 62:n tykin sikhiarmeijaa vastaan. Goughin oli tarkoitus saada vielä täydennyksiä ennen lähtöään, mutta hän päätti lopulta olla odottamatta niitä. Sikhit olivat hieman aikaisemmin vallaneet Attockin ja Gough pelkäsi Attockin piirittäjien liittyvän Singhin sikhiarmeijaan.[1]
13. tammikuuta 1849 Goughin brittijoukot olivat edenneet pienelle Chillianwala-nimiselle kylälle Lahoren luoteispuolella. Läheisellä kukkulalla britit ajoivat tiehensä pienen sikhien etujoukon ja kukkulan laelta he havaitsivat puolikuun muotoiseen muodostelmaan järjestäytyneen sikhiarmeijan läheisen viidakon reunalla. Gough päätti toteuttaa hyökkäyksen sikhejä vastaan seuraavana päivänä ja komensi joukkonsa perustamaan leirin yötä varten.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sikhiarmeija otti aloitteen briteiltä ennen, kuin nämä toteuttivat omat suunnitelmansa. Vielä samana päivänä sikhien tykistä alkoi tulittaa brittien asemia. Gough joutui määräämään omat joukkonsa nopeasti muodostelmaan. Molempien osapuolten tykistön vaihdettua tulta suurin piirtein tunnin ajan. Päivän kuluessa häämötti jo auringonlasku ja Gough päätti toimia ennen hämärän saapumista. Jalkaväki mäöärättiin kiinnittämään [[pistimet<pistimensä]] ja etenemään viidakon läpi kohti sikhien asemia. Ilman riittävää tiedustelua ja koordinointia etenevä jalkaväki menetti 497 sotilasta kaatuneina ja haavoittuneina. Lopulta yö laskeutui ilman, että brittien olisi onnistunut vallata hurjasti vastaan taistelevien sikhien asemia. Britit päättivät lopulta irtaantua ja joukkojen vielä eksyttyä pimeässä heidän onnistui kuitenkin lopulta vetäytyä kohti etelää.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chillianwalan taistelu tuli tunnetuksi brittien kärsimistä suhteellisen suurista tappioista ja itse taistelua alettiin pitää malliesimerkkinä sotilaallisesta kyvyttömyydestä. 602 sotilasta oli kaatunut, 1 651 haavoittunut ja 104 kadonnut. Menetysten määrä vastasi noin 15 % koko taisteluun osallistuneesta brittijoukosta. Sikhien tappiot lienevät olleet korkeimmillaan yhteensä 8 000 miestä. Gough joutui brittien kärsimien tappioiden takia kritiikin kohteeksi Britanniassa. Hänet päätettiin vapauttaa tehtävistään ja hänen seuraajakseen nimitettiin kenraali Charles J. Napier. Ennen Napierin saapumista Intiaan Goughin onnistui kuitenkin saavuttaa vielä joukkoineen voitto sikheistä Gujeratin taistelussa, joka päätti myös itse sodan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 96-97. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0. (englanniksi)