Chilen maantiede

Tämä artikkeli kertoo Chilen maantieteestä. Chile sijaitsee Etelä-Amerikan eteläosassa Argentiinan länsipuolella ja Perun ja Bolivian eteläpuolella.

Fyysinen maantiede

Chile on pohjois-eteläsuunnassa 4 270 kilometriä pitkä, mutta leveydeltään itä-länsisuunnassa keskimäärin vain 177 kilometriä, siis hyvin pitkä ja kapea maa. Se on pohjois-eteläsuunnassa maailman pisin valtio. Chilelle kuuluu myös kaukana manneralueesta olevia saaria, kuten Pääsiäissaari 3 600 km mantereelta ja Juan Fernándezin saaret 587 km Valparaisosta länteen.

Chile voidaan jakaa kolmeen pohjois-eteläsuunnassa kulkevaan osaan: Andeihin, keskuslaaksoon ja rannikkovuoriin. Chilen ja Argentiinan rajalla on Andien korkeimmat vuoret. Siellä on monia lumisia huippuja, syviä laaksoja ja jyrkkiä rinteitä. Chilen pohjoisosan korkeimpia vuoria ovat Ojos del Salado 6 892 metriä, Llullaillaco 6 739 metriä ja Licancabur 5 916 metriä. Maan keskiosan vuoret ovat hieman matalampia, mutta jälleen 32. leveysasteen jälkeen huiput kohoavat korkeammalla. Tupungato on 6 570 metriä korkea ja Miapo 5 264 metriä korkea. Etelässä Andit madaltuvat, ja aivan etelässä Chilen Patagoniassa ja Tulimaassa on suhteellisen korkeita huippuja, mutta myös paljon jääkauden jäljiltä olevia U-laaksoja ja vuoristojärviä.

Andien ja rannikkovuorten välisellä keskitasangolla on paljon Andeilta tulevia alluviaali-, glasifluviaali- ja moreenisedimenttejä. Rannikkovuoriston huiput kohoavat harvoin yli kahteen kilometriin. Vuoristo on myös Andeja vanhempi, joten huiput ovat tasaisempia.

Suurin osa Chilen joista virtaa Andeilta länteen ja laskee Tyyneenmereen. Joet ovat lyhyitä, ja voimakkan virtauksen vuoksi ne ovat purjehduskelvottomia mutta vesivoiman rakentamiseen varsin kelvollisia. Chilen pohjoisosien joet saavat vetensä Altiplanolle tulevista kesäsateista, ja ne usein kuivuvat matkalla mereen. Vain Chilen pisin joki Loa pääsee Tyynellemerelle saakka.

Chilen keski- ja pohjoisosassa Nazcan laatta työntyy Etelä-Amerikan alle, ja siksi alueella esiintyy maanjäristyksiä. Lähellä rannikkoa on syvä Perun–Chilen hauta. Chilessä on tunnetun historian aikana tapahtunut lukuisia maanjäristyksiä, joista 1900-luvun puolivälin jälkeen suurimpia ovat olleet Suuri Chilen maanjäristys vuonna 1960, Santiagon maanjäristys 1985 ja Chilen maanjäristys 2010. Chilessä on lisäksi aktiivisia tulivuoria. Runsaasta 3 000 tulivuoresta noin 500 arvioidaan aktiivisiksi.

Ilmasto

Ilmastokaavioita Chilen eri osista (sademäärä sinisin pylväin, keskilämpötila punaisella)
Valdivia rannikolla.	Santiago vuoristossa.
Arica pohjoisessa.	Punta Arenas Magalhãesinsalmella.
Etelämanner.	Pääsiäissaari.

Chilen pitkänomaisen muodon takia maassa vallitsee erilaisia ilmastovyöhykkeitä. Viileä Humboldtin merivirta vaikuttaa Chilessä ilmastoa viilentävästi. Pohjoisessa vallitsee subtrooppinen ilmasto, ja siitä hieman etelään on maailman kuivin autiomaa Atacama. Sitä pidetään maapallon kuivimpana alueena, koska eräillä paikoilla ei tiedetä sataneen koskaan tunnetun historian aikana. Maan keskiosissa on vehreä laakso, ja etelä on kylmä ja kostea, alun perin metsien peittämä. Maan keskiosan laakson ilmasto muistuttaa välimerenilmastoa, joten se on ihanteellinen hedelmien ja viininviljelyyn. Ilmasto viilenee etelämmäs mentäessä. Patagoniassa Etelä-Chilessä ilmasto muistuttaa paljon pohjoiseurooppalaista lauhkeine kesineen ja lumisine talvineen.

Kasvillisuus

Chilen eteläosassa tavataan paljon punasuppiloita (Lapageria rosea). Se on köynnöskasvi, jonka kellomaiset kukat ovat punaiset tai valkoiset. Myös mapuchejen pyhä puu kanelo on alueella yleinen. Pohjoisen kuivilla alueilla kasvaa Prosopis-sukuun kuuluvia tamarugoja ja johanneksenleipäpuita. Jopa Atacaman aavikolla ”aavikko kukkii”, kun vuodenvaihteen sateita seuraa lyhytaikainen kukkaloisto. Siinä rehottavia kasveja ovat Rhodophiala-suvun sipulikasvit ja guanakon tassu eli kisantti. Andien reunavuoristossa kasvavat Laurelia philippiana, podokarpuskasveihin kuuluva havupuu prinssinkuusi (Saxegothaea conspicua) ja Luma apiculata. Reunavuoriston eteläosassa kasvaa myös araukarioita ja lehtikuusia. Viljellyissä metsissä kasvatetaan paljon montereynmäntyä ja eukalyptusta. Patagonian suurin puu on sypressikasveihin kuuluva uhanalainen patagoniansypressi, joka voi kasvaa 60 metriä korkeaksi ja elää 3 000 vuotta vanhaksi.

Eläimistö

Laamoja Atacamassa.

Pohjoisosassa on Atacaman aavikon lisäksi 3 500 metrin yläpuolella alue, johon ulottuu Bolivian trooppinen ilmasto. Siellä elää kolmannes Chilen kaikista lintulajeista, niiden joukossa andienflamingo. Maan keskiosan laaksossa elää enemmän eläinlajeja, kuten kettuja, puumia ja jyrsijöitä. Santiagon lähistöllä tavataan useita lintulajeja, kuten andienkurmitsa, viiksivetvetti, mustalakkityranni, koskiorneero ja rotkokapuaja. Maan eteläosien metsissä elää kaksi sorkkaeläinlajia: pudu ja chilenhirvi. Patagoniassa esiintyviä lajeja ovat guanakot, puumat, ketut ja nandut. Eteläisillä merillä esiintyy valaita.

Maailmanperintökohteet ja kansallispuistot

Chilestä on Unescon maailmanperintöluettelossa viisi kulttuurikohdetta: Chiloén kirkot, Humberstonen ja Santa Lauran salpietaritehtaat, Rapa Nuin kansallispuisto Pääsiäissaarella, Sewellin kaivoskaupunki ja Valparaíson historiallinen kortteli.

Chilessä on 22 kansallispuistoa. Laajin niistä on Bernardo O'Higginsin kansallispuisto Patagoniassa.