Chicago Seven

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yksi sodanvastaisista mielenosoituksista Chicagossa vuoden 1968 puoluekokouksen alla.

The Chicago Seven (”Chicagon seitsikko”) oli Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla ryhmä syytteeseen asetettuja, toisistaan itsenäisesti toimineita aktivisteja, jota liittovaltio syytti oikeudessa salaliitosta, mellakoihin yllyttämisestä ja muista Vietnamin sotaa vastustaneista toimenpiteistä Yhdysvaltojen demokraattisen puolueen vuoden 1968 puoluekokouksen yhteydessä. [1]

Alun perin kahdeksan hengen ryhmän (”the Chicago Eight”) muodostivat Abbie Hoffman, Jerry Rubin, David Dellinger, Tom Hayden, Rennie Davis, John Froines, Lee Weiner ja Bobby Seale. Afroamerikkalaisen Sealen oikeudenkäynti kuitenkin eriytettiin omaksi jutukseen, jolloin ryhmän nimeksi vakiintui Chicago Seven. Kaikki oikeusasteet läpi käynyt monimutkainen prosessi ei lopulta tuottanut sakko- tai vankeustuomioita kenellekään seitsemästä, mutta Seale sai omassa jutussaan neljän vuoden vankeustuomion oikeuslaitoksen halventamisesta.[1]

Ryhmää vastaan liittovaltion nostamat syytteet saivat alkunsa demokraattipuolueen puoluekokouksen 1968 yhteydessä järjestetyistä mellakoista. Kahdeksaa miestä syytettiin ”Rap Brown -lakina” tunnetun säädöksen nojalla, joka kielsi ylittämästä osavaltion rajoja tarkoituksena yllyttää mellakoihin tai salaliittoihin, järjestää niitä tai tehdä muuta sellaista.[1]

Syytetyistä David Dellinger oli pasifisti ja Vietnamin sotaa vastustaneen valtakunnallisen järjestön puheenjohtaja. Tom Hayden ja Rennie Davis olivat Students for a Democratic Society (SDS) -opiskelijajärjestön johtajia. Abbie Hoffman ja Jerry Rubin olivat Youth International Party -nimisen puoleen (YIP, ”Yippies”) perustajia. John Froines ja Lee Weiner olivat Chicagon mellakoiden organisoijia. Kahdeksas syytetty Bobby Seale oli ollut mukana perustamassa Mustat pantterit -järjestöä.[1]

Ryhmää vastaan käydyt oikeudenkäynnit synnyttivät vain uusia mielenosoituksia eri puolilla Yhdysvaltoja. Ne saivat runsaasti huomiota televisiossa ja vaikuttivat siksi voimakkaasti Vietnamin sodan vastaisen ja vallanpitäjiin kriittisesti suhtautuvan mielialan voimistumiseen.[1]

Walkerin raporttina tunnettu selvitys osoitti myöhemmin, että suuri osa Chicagon mielenosoitusten väkivallasta oli poliisin aikaansaamaa.[1]

  1. a b c d e f The Chicago Seven (Arkistoitu – Internet Archive), St. James Encyclopedia of Popular Culture, Gale 2000. Vaatii HighBeam-tilauksen.