Chelsea FC

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Chelsea F.C.)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chelsea
Koko nimi Chelsea Football Club
Lempinimet The Blues, Pensioners[1]
Perustettu 1905
Kaupunki Englanti Lontoo, Englanti
Kenttä Stamford Bridge
– kapasiteetti 41 837
Sarja Englannin Valioliiga
Värit          
Omistaja Yhdysvallat Todd Boehly
Puheenjohtaja Yhdysvallat Bruce Buck
Päävalmentaja Argentiina Mauricio Pochettino
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Chelsea Football Club (lempinimi The Blues, aikaisemmin The Pensioners) on vuonna 1905 perustettu Valioliigassa pelaava lontoolainen jalkapalloseura. Chelsea on historiansa aikana voittanut liigamestaruuden kuudesti, FA Cupin kahdeksasti, liigacupin viidesti, Cup-voittajien cupin kahdesti sekä Eurooppa-liigan kahdesti ja Mestarien liigan kaksi kertaa.[2] Se on aina pelannut kotiottelunsa vuonna 1877 valmistuneella Stamford Bridgellä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chelsean perustivat veljekset Gus ja Joseph Mears.[3] He olivat aiemmin ostaneet Fulhamin alueella Lontoossa sijaitsevan Stamford Bridgen stadionin ja tarjonneet sitä vuokralle paikalliselle Fulham FC:lle. Vuokraehdoista ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen ja veljekset päättivät perustaa oman seuran pelaamaan stadionille. Chelsea FC perustettiin 10. maaliskuuta 1905 paikallisessa pubissa.[3] Koska Fulham oli jo toisen seuran nimenä, päätettiin seuran nimi ottaa viereisen alueen, Kensington and Chelsean, mukaan. Pian perustamisen jälkeen Chelsea liittyi The Football Leagueen.[3] Se nousi Englannin 1. divisioonaan kauden 1906–1907 päätteeksi. Kauden 1909–1910 päätteeksi se putosi 2. divisioonaan, mutta nousi takaisin kaksi vuotta myöhemmin. Seuran alkuvuodet eivät olleet erityisen menestyksekkäitä. Ainoa merkittävä saavutus oli pääsy 1915 FA Cupin finaaliin, jonka Sheffield United voitti maalein 3–0.[4][5] Sarjassa Chelsea sahasi 1. divisioonan ja 2. divisioonan välillä.

Vuonna 1952 Chelsean manageriksi tuli Englannin maajoukkueen entinen hyökkääjä Ted Drake.[6] Hän aloitti seuran modernisoinnin, perusti nuorisojoukkueita, kehitti harjoitusmenetelmiä ja rakensi joukkueen kokoonpanon uudelleen.[6] Draken johdolla Chelsea ylsi ensimmäiseen mestaruuteensa kaudella 1954–1955.[6] Seuraavalle kaudelle UEFA perusti Euroopan cupin, mutta Englannin jalkapalloliiton ja liigan vastustuksen johdosta Chelsea ei osallistunut cupiin.[6] Mestaruuden jälkeen menestys ei enää jatkunut ja Chelsea juuttui sarjan keskikastin joukkueeksi. Lopulta syksyllä 1961 Drake sai potkut.[7]

Chelsean joukkue vuodelta 1905.

Draken tilalle tuli joulukuussa 1962 Tommy Docherty. Siinä vaiheessa Chelsea oli sarjan viimeinen eikä hän onnistunut estämään Chelsean putoamista 2. divisioonaan.[8] Docherty nuorensi joukkuetta merkittävästi ja onnistui nostamaan seuran heti takaisin pääsarjatasolle.[7] Hänen johdollaan Chelsea nousi taas taistelemaan mestaruuksista ja cup-pokaaleista. Kaudella 1964–1965 Chelsea oli lähellä liigan, FA Cupin ja liigacupin voittoa, mutta lopulta onnistui voittamaan ainoastaan liigacupin.[7] Dochertyn lähdettyä Chelseasta, Dave Sexton johdatti seuran FA Cupin voittoon 1970,[7] ja seuraavana vuonna Cup-voittajien cupin voittoon Real Madridia vastaan.[9]

1970-luvun loppu ja 1980-luku olivat Chelsealle vaikeata aikaa.[9] Stamford Bridgen kunnianhimoinen uudistaminen heikensi seuran taloudellista tilannetta ja siitä aiheutuneet tähtipelaajien myynnit johtivat Chelsea putoamiseen.[9] Samaan aikaan huliganismi vaivasi seuraa. Vuonna 1982, Chelsean ollessa pohjalla, Ken Bates osti velkaisen seuran nimellisellä yhden punnan summalla.[10] Tällöin Stamford Bridgen omistusoikeus oli jo siirtynyt gryndereille ja seuraa uhkasi kotistadionin menetys.[11] Chelsea oli samana vuonna lähellä pudota 3. divisioonaan, mutta seuraavalla kaudella uudistettu joukkue voitti 2. divisioonan ja nousi jälleen pääsarjatasolle.[11] Se putosi jälleen 1988, mutta nousi heti takaisin seuraavana vuonna.[11]

Pitkien oikeustaisteluiden jälkeen Bates onnistui saamaan stadionin omistusoikeudet takaisin seuralle 1992.[12] Kentällä Chelsea ei vakuuttanut vasta perustetussa Valioliigassa, mutta FA Cupissa se pääsi finaaliin ensimmäistä kertaa 24:ään vuoteen vuonna 1994.[12] Vuonna 1996 Chelsean pelaajamanageriksi tuli Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksikin valittu Ruud Gullit.[12] Hän hankki seuraan useita maajoukkuepelaajia ja teki siitä yhden Englannin kärkiseuroista. Gullitin valmennuksessa Chelsea voitti FA Cupin 1997.[12] Gullitin tilalle nimitettiin Gianluca Vialli, jonka johdolla Chelsea voitti liigacupin ja Cup-voittajien cupin 1998 sekä FA Cupin vuonna 2000.[12] Seuraavan kauden alussa Vialli sai potkut huonon kauden alun jälkeen ja tilalle tuli Claudio Ranieri.[13]

Chelsea Mestarien liigassa 2008.

Kesällä 2003 Bates myi Chelsean venäläiselle miljardöörille Roman Abramovitšille 140 miljoonalla punnalla, mikä oli siihen aikaan kallein englantilaisesta seurasta maksettu summa.[10] Pelaajahankintoihin käytettiin heti 100 miljoonaa puntaa, mutta uusista pelaajista huolimatta Ranieri ei onnistunut voittamaan uuden omistajan haluamia pokaaleja.[13] Ranieri sai kauden jälkeen lähteä vaikka Chelsea sijoittui liigassa toiseksi ja pääsi Mestarien liigassa välieriin. Ranierin tilalle tuli kesällä 2004 portugalilainen José Mourinho.[14] Mourinho johdatti heti Chelsean sen historian parhaaseen kauteen. Ensin se voitti liigacupin ja kauden kruunasi 50 vuoden tauon jälkeen voitettu liigamestaruus.[14][15] Mestarien liigassa Chelsea ylsi puolivälieriin. Kaudella 2005–2006 seura voitti jälleen mestaruuden [15] ja seuraavalla kaudella oli vuorossa FA Cup sekä liigacup.[14]

Menestyksestä huolimatta Abramovitš ja Mourinho riitautuivat ja syyskuussa 2007 Mourinho lähti seurasta.[16] Hänen tilalleen tuli Avram Grant,[17] joka johdatti Chelsean Mestarien liigan finaaliin. Manchester United kuitenkin voitti finaalin rankkarikisassa ja liigassa Chelsea jäi toiseksi. Grant erotettiin muutamaa päivää myöhemmin ja uudeksi manageriksi valittiin brasilialainen Luiz Felipe Scolari.[18] Scolarin valmennuksessa Chelsea hyytyi vahvan alkukauden jälkeen ja helmikuussa 2009 Scolari erotettiin.[19] Uudeksi valmentajaksi valittiin helmikuussa hollantilainen, Venäjän A-maajoukkuetta valmentava Guus Hiddink[20] joka palautti joukkueen takaisin vireeseen. Chelsean onnistui nousemaan mestaruustaistoon Valioliigassa, mutta viimeinen niitti liiga-mestaruudelle oli voittojen keskellä kärsitty 1–0-tappio Tottenham Hotspurille ja maaliton tasapeli Evertonia vastaan. Lopulta Chelsea jäi liigassa kolmanneksi kolmen pisteen päähän toiseksi tulleesta Liverpoolista ja kuuden pisteen päähän mestaruuden jo kolmannen kerran putkeen voittaneesta Manchester Unitedista. Kaudella 2008–09 Valioliigasta jäi kuitenkin jotain positiivistakin, kuten seuran hyökkääjän Nicolas Anelkan maalikuninkuus yhden maalin erolla toiseksi tulleeseen Cristiano Ronaldoon. Hiddinkin viimeinen peli seurassa oli kunniakas, kun hänen johtamansa Chelsea kukisti Evertonin FA Cupin finaalissa 30. toukokuuta 2009 lukemin 2–1.[21]

Finaalin jälkeen Guus Hiddink palasi Venäjän valmennustehtäviin,[21] ja uudeksi manageriksi palkattiin AC Milanin Carlo Ancelotti. Hänen johdollaan Chelsea palasi Valioliigan mestariksi neljän vuoden tauon jälkeen.[22] Kyseisellä kaudella Chelsea teki uuden Valioliigan maaliennätyksen yhden kauden aikana, kun joukkue paukutti 103 maalia yhden kauden sisään. Kausi 2010–2011 alkoi Chelsean kannalta lupaavasti, mutta lopulta Chelsea jäi toiseksi Valioliigassa häviten liigan voittaneelle Manchester Unitedille lopulta 9 pisteen erolla.[23] Mestarien liigassa Chelsea hävisi niin ikään Manchester Unitedille puolivälierissä loppulukemin 3–1.[23]

Vuoden 2012 Mestarien liigan finaalijoukkueet.

Kauden jälkeen Carlo Ancelotti erotettiin ja tilalle ostettiin FC Portosta 15 miljoonan euron siirtohinnalla portugalilainen André Villas-Boas.[24] Kausi 2011–2012 alkoi Valioliigassa takkuisesti, sillä joukkueen peli ei kulkenut ja lopulta maaliskuussa 2012 Villas-Boas sai potkut valmentajan paikalta joukkueen hävittyä West Bromwich Albionille 1–0.[25] Tilalle valmentajaksi nousi apuvalmentajana toiminut Roberto Di Matteo.[26] Di Matteo sai Chelsean uuteen lentoon vaikka Valioliigassa joukkue olikin lopulta vasta kuudes. Toukokuussa pelatussa FA Cupin finaalissa Chelsea voitti Liverpoolin lukemin 2–1.[26] Mestarien liigassa Chelsea nousi sensaatiomaisesti 3–1 tappioasemasta voittoon Napolia vastaan [27] ja tämän jälkeen joukkue olikin pysäyttämätön. Puolivälierissä Chelsea voitti Benfican yhteismaalein 3–1.[28] Välierässä vastaan tuli hallitseva mestari Barcelona, jonka Chelsea voitti kovalla puolustustyöskentelyllä lopulta 3–2.[29] Finaalissa vastaan asettui kotiareenallaan finaalia pelaamaan päässyt Bayern München, ottelu venyi rangaistuspotkukilpailuun asti ja lopulta Didier Drogba laukoi ratkaisevan maalin.[30] Näin Chelseasta tuli ensimmäinen lontoolainen Mestarien liigan voittaja.[30]

Di Matteo sai potkut marraskuussa 2012, Chelsean saadessa vain 2 voittoa edellisestä kahdeksasta Valioliigaottelusta, sekä hävittyä 0–3 Mestarien liigan lohkovaiheessa Italialaiselle Juventukselle.[26] Hänen tilalleen pestattiin Espanjalainen Rafael Benitez.[31] Hänen johdollaan Chelsea sijoittui kauden 2012–13 Valioliigassa kolmanneksi,[31] sekä voitti ensimmäisenä seurana Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan peräkkäisinä kausina kaataen loppuottelussa Benfican 2–1.[32] Kauden jälkeen Benitez siirtyi Napoliin ja 3. kesäkuuta 2013 seuran peräsimeen palasi Jose Mourinho.[33]

Mourinhon johdolla joukkue oli koko Valioliigakauden 2013-14 kärkikamppailussa mukana, mutta jäi lopulta Liverpoolin ja Manchester Cityn taakse kolmanneksi.[33] Mestarien liigassa joukkue eteni välieriin vierasmaalisäännön turvin 3–3-tuloksella Paris Saint-Germainista, mutta lopulta Atlético Madrid pudotti joukkueen 1–3-lukemin.[33]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 12. maaliskuuta 2024.[34]
Nro Paikka Pelaaja
1 M Espanja Robert Sánchez
2 P Ranska Axel Disasi
3 P Espanja Marc Cucurella
5 P Ranska Benoît Badiashile
6 P Brasilia Thiago Silva
7 H Englanti Raheem Sterling
8 K Argentiina Enzo Fernández
10 H Ukraina Myh’ailo Mudryk
11 H Englanti Noni Madueke
13 M Englanti Marcus Bettinelli
14 P Englanti Trevoh Chalobah
15 H Senegal Nicolas Jackson
16 K Ranska Lesley Ugochukwu
17 K Englanti Carney Chukwuemeka
18 H Ranska Christopher Nkunku
20 K Englanti Cole Palmer
Nro Paikka Pelaaja
21 P Englanti Ben Chilwell
23 K Englanti Conor Gallagher
24 P Englanti Reece James (kapteeni)
25 K Ecuador Moisés Caicedo
26 P Englanti Levi Colwill
27 P Ranska Malo Gusto
28 M Serbia Đorđe Petrović
31 K Italia Cesare Casadei
33 P Ranska Wesley Fofana
36 H Brasilia Deivid Washington
42 P Englanti Alfie Gilchrist
43 H Portugali Diego Moreira
45 K Belgia Roméo Lavia
49 K Suomi Jimi Tauriainen
54 K Englanti Leo Castledine
- P Ranska Malang Sarr

Lainalla olevat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 12. maaliskuuta 2024.[35]
Nro Paikka Pelaaja
M Wales Eddie Beach (Gateshead, 31. toukokuuta 2024 asti)
M Englanti Jamie Cumming (Oxford United, 31. toukokuuta 2024 asti)
M Yhdysvallat Gabriel Slonina (KAS Eupen, 30. kesäkuuta 2024 asti)
M Espanja Kepa Arrizabalaga (Real Madrid, 30. kesäkuuta 2024 asti)
M Suomi Lucas Bergström (IF Brommapojkarna, 31. joulukuuta 2024 asti)
P Englanti Bashir Humphreys (Swansea City, 31. toukokuuta 2024 asti)
P Englanti Lewis Hall (Newcastle United, 31. toukokuuta 2024 asti)
P Alankomaat Ian Maatsen (Borussia Dortmund, 30. kesäkuuta 2024 asti)
K Englanti Harvey Vale (Bristol Rovers, 31. toukokuuta 2024 asti)
K Jamaika Omari Hutchinson (Ipswich Town, 31. toukokuuta 2024 asti)
K Englanti Tino Anjorin (Portsmouth, 31. toukokuuta 2024 asti)
Nro Paikka Pelaaja
K Englanti Alex Matos (Huddersfield Town, 31. toukokuuta 2024 asti)
K Brasilia Andrey Santos (RC Strasbourg, 30. kesäkuuta 2024 asti)
K Englanti Charlie Webster (SC Heerenveen, 30. kesäkuuta 2024 asti)
H Englanti Dion Rankine (Exeter City, 31. toukokuuta 2024 asti)
H Norsunluurannikko David Fofana (Burnley, 31. toukokuuta 2024 asti)
H Englanti Mason Burstow (Sunderland, 31. toukokuuta 2024 asti)
H Brasilia Ângelo Gabriel (RC Strasbourg, 30. kesäkuuta 2024 asti)
H Marokko Hakim Ziyech (Galatasaray, 30. kesäkuuta 2024 asti)
H Albania Armando Broja (Fulham, 30. kesäkuuta 2024 asti)
H Belgia Romelu Lukaku (AS Roma, 30. kesäkuuta 2024 asti)

Siirtohistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 12. maaliskuuta 2024.[36]

2020-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2023–2024 467,8M € 269,4M € -198,4M € Ecuador Moisés Caicedo 116,0M € Saksa Kai Havertz 75,0M €
2022–2023 611,49M € 67,86M € -543,63M € Argentiina Enzo Fernández 121,0M € Saksa Timo Werner 20,0M €
2021–2022 118,0M € 148,94M € +30,94M € Belgia Romelu Lukaku 113,0M € Englanti Tammy Abraham 41,0M €
2020–2021 247,2M € 57,15M € -190,05M € Saksa Kai Havertz 80,0M € Espanja Álvaro Morata 35,0M €
Yht. 1444,49M € 543,35M € -901,14M €

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2019–2020 45,0M € 157,27M € +112,27M € Kroatia Mateo Kovačić 45,0M € Belgia Eden Hazard 115,0M €
2018–2019 208,8M € 83,25M € -125,55M € Espanja Kepa Arrizabalaga 80,0M € Belgia Thibaut Courtois 35,0M €
2017–2018 260,5M € 194,6M € -65,9M € Espanja Álvaro Morata 66,0M € Espanja Diego Costa 60,0M €
2016–2017 132,8M € 108,9M € -23,9M € Belgia Michy Batshuayi 39,0M € Brasilia Oscar 60,0M €
2015–2016 96,5M € 87,49M € -9,01M € Espanja Pedro 27,0M € Brasilia Ramires 28,0M €
2014–2015 137,7M € 142,81M € +5,11M € Espanja Diego Costa 38,0M € Brasilia David Luiz 49,5M €
2013–2014 130,35M € 77,93M € -52,42M € Brasilia Willian 35,5M € Espanja Juan Mata 44,73M €
2012–2013 109,7M € 25,45M € -84,25M € Belgia Eden Hazard 35,0M € Englanti Daniel Sturridge 15,0M €
2011–2012 96,45M € 31,56M € -64,89M € Espanja Juan Mata 26,7M € Venäjä Juri Žirkov 15,0M €
2010–2011 121,5M € 16,5M € -105,0M € Espanja Fernando Torres 58,5M € Portugali Ricardo Carvalho 8,0M €
Yht. 1339,3M € 925,76M € -413,54M €

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2009–2010 30,0M € 3,8M € -26,2M € Venäjä Juri Žirkov 21,0M € Peru Claudio Pizarro 2,0M €
2008–2009 30,5M € 44,55M € +14,05M € Portugali José Bosingwa 20,5M € Englanti Wayne Bridge 13,0M €
2007–2008 59,0M € 43,65M € -15,35M € Ranska Florent Malouda 19,0M € Alankomaat Arjen Robben 35,0M €
2006–2007 88,98M € 52,6M € -36,38M € Ukraina Andri Ševtšenko 43,88M € Irlanti Damien Duff 15,5M €
2005–2006 91,5M € 34,6M € -56,9M € Ghana Michael Essien 38,0M € Portugali Tiago Mendes 10,1M €
2004–2005 162,4M € 3,3M € -159,1M € Norsunluurannikko Didier Drogba 38,5M € Tanska Jesper Grønkjær 3,3M €
2003–2004 173,7M € 0,95M € -172,75M € Argentiina Hernán Crespo 26,0M € Englanti Leon Knight 0,2M €
2002–2003 0M € 2,1M € +2,1M € Espanja Quique de Lucas Ilmainen Italia Samuele Dalla Bona 1,6M €
2001–2002 49,7M € 14,32M € -35,38M € Englanti Frank Lampard 16,0M € Englanti Jon Harley 5,25M €
2000–2001 52,39M € 37,72M € -14,67M € Alankomaat Jimmy Floyd Hasselbaink 22,5M € Norja Tore André Flo 18,0M €
Yht. 738,17M € 237,59M € -500,58M €

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
1999–2000 26,36M € 7,88M € -18,48M € Englanti Chris Sutton 15,0M € Englanti Michael Duberry 6,75M €
1998–1999 19,3M € 8,05M € -11,25M € Italia Pierluigi Casiraghi 7,75M € Jamaika Frank Sinclair 3,0M €
1997–1998 17,8M € 0,35M € -17,45M € Englanti Graeme Le Saux 10,5M € Norja Frode Grodås 0,35M €
1996–1997 15,57M € 4,59M € -10,98M € Italia Gianfranco Zola 6,2M € Englanti Paul Furlong 2,25M €
1995–1996 1,9M € 1,84M € -0,06M € Wales Mark Hughes 1,9M € Skotlanti David Hopkin 1,28M €
1994–1995 6,13M € 1,75M € -4,38M € Englanti Paul Furlong 3,5M € Englanti Neil Shipperley 1,75M €
1993–1994 3,84M € 4,84M € +1,0M € Englanti Gavin Peacock 1,7M € Irlanti Andy Townsend 2,4M €
1992–1993 2,93M € 5,98M € +3,05M € Englanti Nigel Spackman 0,6M € Skotlanti Tom Boyd 1,13M €
1991–1992 4,24M € 5,24M € +1,0M € Englanti Paul Elliott 1,7M € Skotlanti Gordon Durie 3,3M €
1990–1991 3,9M € 0,51M € -3,9M € Englanti Dennis Wise 2,4M € Englanti Clive Wilson 0,51M €
Yht. 101,97M € 41,03M € -60,94M €

Pelaajien siirtoennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 12. maaliskuuta 2024.[37][38]

Kalleimmat ostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtosumma
121.0M €
116.0M €
113.0M €
80.4M €
80.0M €
80.0M €
70.0M €
66.0M €
65.3M €
64.0M €
Pelaaja
Argentiina Enzo Fernández
Ecuador Moisés Caicedo
Belgia Romelu Lukaku
Ranska Wesley Fofana
Saksa Kai Havertz
Espanja Kepa Arrizabalaga
Ukraina Myh’ailo Mudryk
Espanja Álvaro Morata
Espanja Marc Cucurella
Yhdysvallat Christian Pulisic
Vanha seura
Portugali SL Benfica
Englanti Brighton & Hove Albion
Italia FC Internazionale
Englanti Leicester City
Saksa Bayer Leverkusen
Espanja Athletic Bilbao
Ukraina Šah’tar Donetsk
Espanja Real Madrid
Englanti Brighton & Hove Albion
Saksa Borussia Dortmund
Vuosi
2023
2023
2021
2022
2020
2018
2023
2017
2022
2019

Kalleimmat myynnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtosumma
115.0M €
75.0M €
64.2M €
60.0M €
60.0M€
49.5M €
44.73M €
44.7M€
41.0M €
35.36M €
Pelaaja
Belgia Eden Hazard
Saksa Kai Havertz
Englanti Mason Mount
Espanja Diego Costa
Brasilia Oscar
Brasilia David Luiz
Espanja Juan Mata
Serbia Nemanja Matić
Englanti Tammy Abraham
Belgia Romelu Lukaku
Uusi seura
Espanja Real Madrid
Englanti Arsenal
Englanti Manchester United
Espanja Atlético Madrid
Kiina Shanghai SIPG
Ranska PSG
Englanti Manchester United
Englanti Manchester United
Italia AS Roma
Englanti Everton
Vuosi
2019
2023
2023
2018
2017
2014
2014
2017
2021
2014

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chelsean Vuoden pelaaja -palkinnot (1967–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Voittaja
1967 Peter Bonetti
1968 Charlie Cooke
1969 David Webb
1970 John Hollins
1971 John Hollins
1972 David Webb
1973 Peter Osgood
1974 Gary Locke
1975 Charlie Cooke
1976 Ray Wilkins
1977 Ray Wilkins
1978 Micky Droy
1979 Tommy Langley
1980 Clive Walker
1981 Petar Borota
1982 Mike Fillery
1983 Joey Jones
1984 Pat Nevin
1985 David Speedie
1986 Eddie Niedzwiecki
1987 Pat Nevin
1988 Tony Dorigo
1989 Graham Roberts
1990 Ken Monkou

Vuosi Voittaja
1991 Andy Townsend
1992 Paul Elliott
1993 Frank Sinclair
1994 Steve Clarke
1995 Erland Johnsen
1996 Ruud Gullit
1997 Mark Hughes
1998 Dennis Wise
1999 Gianfranco Zola
2000 Dennis Wise
2001 John Terry
2002 Carlo Cudicini
2003 Gianfranco Zola
2004 Frank Lampard
2005 Frank Lampard
2006 John Terry
2007 Michael Essien
2008 Joe Cole
2009 Frank Lampard
2010 Didier Drogba
2011 Petr Čech
2012 Juan Mata
2013 Juan Mata
2014 Eden Hazard

Vuosi Voittaja
2015 Eden Hazard
2016 Willian
2017 Eden Hazard
2018 N'Golo Kanté
2019 Eden Hazard
2020 Mateo Kovačić
2021 Mason Mount
2022 Mason Mount
2023 Thiago Silva

Lähde: [39]

Chelsean managerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Vuodet
Skotlanti John Tait Robertson 1905–1907
Englanti William Lewis+ 1906–1907
Skotlanti David Calderhead 1907–1933
Englanti Leslie Knighton 1933–1939
Skotlanti Billy Birrell 1939–1952
Englanti Ted Drake 1952–1961
Skotlanti Tommy Docherty 1962–1967
Englanti Dave Sexton 1967–1974
Englanti Ron Suart+ 1974–1975
Skotlanti Eddie McCreadie 1975–1977
Englanti Ken Shellito 1977–1978
Pohjois-Irlanti Danny Blanchflower 1978–1979
Englanti Geoff Hurst 1979–1981
Englanti Bobby Gould+ 1981
Englanti John Neal 1981–1985
Englanti John Hollins 1985–1988
Englanti Bobby Campbell 1988–1991
Skotlanti Ian Porterfield 1991–1993
Englanti David Webb+ 1993

Nimi Vuodet
Englanti Glenn Hoddle* 1993–1996
Alankomaat Ruud Gullit* 1996–1998
Italia Gianluca Vialli* 1998–2000
Englanti Graham Rix+ 2000
Italia Claudio Ranieri 2000–2004
Portugali José Mourinho 2004–2007
Israel Avram Grant 2007–2008
Brasilia Luiz Felipe Scolari 2008–2009
Englanti Ray Wilkins+ 2009
Alankomaat Guus Hiddink+ 2009
Italia Carlo Ancelotti 2009–2011
Portugali André Villas-Boas 2011–2012
Italia Roberto Di Matteo 2012
Espanja Rafael Benítez 2012–2013
Portugali José Mourinho 2013–2015
Englanti Steve Holland+ 2015
Alankomaat Guus Hiddink+ 2015–2016
Italia Antonio Conte 2016–2018
Italia Maurizio Sarri 2018–2019

Nimi Vuodet
Englanti Frank Lampard 2019–2021
Saksa Thomas Tuchel 2021–2022
Englanti Graham Potter 2022–2023
Espanja Bruno Saltor+ 2023
Englanti Frank Lampard+ 2023
Argentiina Mauricio Pochettino 2023–

* Pelaaja-manageri
+ Väliaikainen manageri


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  2. Chelsea FC Trophy cabinet chelseafc.com. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  3. a b c Club History 1900 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  4. Club History 1910 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  5. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172–173. Otava, 1970.
  6. a b c d Club History 1950 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  7. a b c d Club History 1960 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  8. Tommy Docherty - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  9. a b c Club History 1970 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  10. a b Russian businessman buys Chelsea 2.7.2003. BBC News. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  11. a b c Club History 1980 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  12. a b c d e Club History 1990 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  13. a b Claudio Ranieri - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  14. a b c Jose Mourinho - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  15. a b Club History 2000 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  16. Mourinho jättää Chelsean 20.9.2007. MTV3.
  17. Chelsea name Grant as new manager 20.9.2007. BBC Sport. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  18. Scolari named as Chelsea manager 11.6.2008. BBC Sport. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  19. Chelsean johto kyllästyi kompurointiin - Scolari sai potkut Helsingin Sanomat. 9.2.2009. Viitattu 11.2.2009. [vanhentunut linkki]
  20. Guus Hiddink ja Chelsea sopimukseen kevätkaudeksi Helsingin Sanomat. 11.2.2009. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 12.2.2009.
  21. a b Guus Hiddink - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  22. Hurja murskavoitto siivitti Chelsean mestaruuteen mtv.fi (suomeksi) (9.5.2010)
  23. a b Carlo Ancelotti - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  24. Villas-Boas erosi Portosta, matkalla Chelseaan yle.fi (suomeksi) (21.6.2011) Viitattu 3.8.2014.
  25. Andre Villas-Boas - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  26. a b c Roberto Di Matteo - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  27. BBC Sport - Chelsea 4-1 Napoli aet (agg 5-4) bbc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  28. BBC Sport - Chelsea 2-1 Benfica (agg 3-1) bbc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  29. Chelsea 1 Barcelona 0 / Barcelona 2 Chelsea 2 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  30. a b Bayern Munich 1 Chelsea 1 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  31. a b Rafael Benitez - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  32. Benfica 1 Chelsea 2 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  33. a b c Jose Mourinho - First Team Manager chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  34. Men's Profiles Chelsea FC. Viitattu 12.3.2024. (englanniksi)
  35. Men's Profiles Chelsea FC. Viitattu 12.3.2024. (englanniksi)
  36. Chelsea FC - All transfers Transfermarkt. Viitattu 12.3.2024. (englanniksi)
  37. Chelsea FC - Record arrivals Transfermarkt. Viitattu 12.3.2024. (englanniksi)
  38. Chelsea FC - Most expensive departures Transfermarkt. Viitattu 12.3.2024. (englanniksi)
  39. POTS Thiago Silva on mutual love with Chelsea fans, his True Blue family and a better future 30.5.2023. Chelsea Football Club. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chelsea FC.