Geoffrey Chaucer

Geoffrey Chaucer (noin 1343 – 25. lokakuuta 1400 Lontoo)[1] oli englantilainen kirjailija, runoilija, filosofi ja diplomaatti. Chaucer loi englantilaisen runouden perustan ja vakiinnutti Lontoon seudun puhekielen kirjallisuuden kieleksi.[2]
Chaucerin teoksissa ilmenee rikas elämäntuntemus ja avaramielisyys. Erityisen realistista ihmiskuvaus on hänen pääteoksessaan Canterburyn tarinoita, jota Chaucer kirjoitti elämänsä loppuvuodet. Teos jäi kesken hankkeen suurisuuntaisuuden vuoksi. Teoksen runomuotoisia tarinoita yhdistää kehyskertomus, jossa joukko pyhiinvaeltajia tapaa majatalossa matkalla Canterburyyn. Tarinoiden aiheet ovat valtaosin peräisin erilaisista kirjallisista lähteistä. Niiden tyyli on moninainen: mukana on sekä korkeaa tyyliä että kansanhuumoria.[2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chaucerin tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä. Hänen isänsä John Chaucer oli lontoolainen viinikauppias,[1] joka oli tehnyt palveluksia kuningashoville. Kun Geoffrey Chaucer joutui sotaretkellä Ranskassa vihollisten vangiksi, kuningas Edvard III maksoi Chaucerista pyydetyt lunnaat omista varoistaan.[3]
1360-luvulla Chaucer oli hovin palveluksessa. Vuonna 1372 kuningas lähetti Chaucerin Genovaan neuvottelemaan kauppasuhteiden luomisesta Englannin ja Genovan välille. Chaucer matkusteli Pohjois-Italiassa ja toi Englantiin Francesco Petrarcan, Dante Alighierin ja Giovanni Boccaccion teoksia. Elämänsä aikana Chaucerin onnistui koota aikansa oloissa merkittävä kirjasto. Erityisesti italialaiset runoilijat tekivät häneen vaikutuksen.[4]
Vuonna 1374 Chaucer nimitettiin Lontoon tullitarkastajaksi, mutta hän sai hoidettavakseen myös diplomaatin tehtäviä. Vuonna 1385 hänestä tuli Kentin rauhantuomari ja Englannin parlamentin jäsen. Viimeisinä elinvuosinaan Chaucer joutui poliittisen juonittelun uhriksi ja joutui syrjään tehtävistään. Rahahuolet värittivät hänen viimeisiä vuosiaan.[4]
Tullimestarin työnsä ohella Chaucer käänsi englanniksi aikansa merkittäviä teoksia. Chaucer kirjoitti allegorisia runoelmia italialaisten ja ranskalaisten esikuvien mukaisesti.[5] Hänen hovityylisten teostensa huippu on Troilus ja Criseyde (1385–86).[2] Elämänsä viimeiset vuodet hän käytti Canterburyn tarinoiden kirjoittamiseen. Hän oli ensimmäinen runoilija, joka osoitti, että myös englantia voi käyttää taiteelliseen ilmaisuun. Omiin teoksiinsa hän suhtautui kriittisesti.[4]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Canterburyn tarinoita. (The Canterbury Tales, 1300-luku.) Suomentanut Toivo Lyy. 2. painos. Helsinki: WSOY, 1975 (1. painos 1962). ISBN 951-0-06795-4
- Chaucer, Geoffrey: Canterburyn kertomuksia. ((The Canterbury Tales, 1300-luku.) Alkutekstin proosamuotoon sovittanut Eleanor Farjeon) Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Helsinki: Otava, 1966.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 10, Renessanssi. Helsinki: WSOY, 1981 ISBN 951-0-09738-1.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Lumiansky, R. M.: Geoffrey Chaucer Britannica.com. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c ”Chaucer, Geoffrey”, Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 2, Bal–Ene. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07241-9
- ↑ Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, s. 119, 1981.
- ↑ a b c Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, s. 120–121, 1981.
- ↑ Liukkonen, Petri: Geoffrey Chaucer (1342/43-1400) 2008. Authors’ Calendar. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hume, Cathy: Chaucer and the Cultures of Love and Marriage. Cambridge: D. S. Brewer, 2012. ISBN 978-1-84384-321-4 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Geoffrey Chaucer Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Geoffrey Chaucer on Wikiaineistossa (englanniksi)