Charles G. D. Roberts

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
rintakuva Charles G. D. Robertsista
Charles G. D. Roberts

Charles George Douglas Roberts (10. tammikuuta 1860 - 26. marraskuuta 1943) oli kanadalainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään kanadalaisen runouden isänä, ja hän oli ensimmäisiä kansainvälisen maineen saavuttaneita kanadalaisia kirjailijoita.[1] Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan ja luonnonhistoriaa käsittelevistä romaaneistaan.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charles George Douglas Roberts syntyi 10. tammikuuta 1860 Douglasissa, New Brunswickissa vanhimpana Emma Wetmore Blissin ja George Goodridge Robertsin kuudesta lapsesta. Isä oli anglikaanisen kirkon pappi.[2][3] Roberts varttui 14-vuotiaaksi Westcockin kylässä lähellä Sackvillea. Hän kävi kotikoulua isänsä opetuksessa. Perheen muutettua Frederictonin kaupunkiin  hän kävi siellä lukion ja valmistui New Brunswickin yliopistosta.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roberts työskenteli ensin opettajana ja toimittajana kunnes vuonna 1885 hänet valittiin Nova Scotian King's Collegen englannin, taloustieteen ja ranskan professoriksi. Hän toimi virassa vuoteen 1895.[2] Ensimmäinen runokokoelmansa hän julkaisi 20-vuotiaana v. 1879.[4][2] Seuraavana vuonna hän solmi avioliiton Mary Isabel Fenetyn kanssa. Pariskunta sai neljä lasta.[2]

Roberts muutti vuonna 1897 ilman perhettään New Yorkiin, missä hän joutui taloudellisista syistä siirtymään kirjoittamaan proosaa, joka tuotti taloudellisesti paremmin kuin runous. [4]

Ennen paluutaan Kanadaan vuonna 1925 Roberts ehti aloittaa freelancerina, työskennellä toimittajana New Yorkissa ja palvella 1. maailmansodassa Britannian ja Kanadan armeijassa; hän piti luentoja ja kiersi Euroopassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa sekä julkaisi kirjoja. Euroopan vuosinaan hän asui Lontoossa.[2] Kanadaan, Torontoon palattuaan hän jatkoi väsymättä ponnistelujaan kanadalaisen kirjallisuuden hyväksi ja aloittelevien kirjailijoiden tukemiseksi ja alkoi taas itse kirjoittaa runoja, jotka ilmestyivät kahdessa kokoelmassa.[4][3]

Roberts sai lukuisia tunnustuksia  runsaasta ja monipuolisesta tuotannostaan ja vaikutuksestaan Kanadan kirjallisuuteen.[4][2] Hänet lyötiin ritariksi vuonna 1935.[4][2]

Ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen Roberts meni naimisiin Joan Montgomeryn kanssa vuonna 1943. Charles G.D. Roberts kuoli Torontossa 26. marraskuuta 1943.[2]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roberts oli monipuolinen kirjoittaja. Hän julkaisi runojen lisäksi romaaneja ja Kanadan historiaa ja luontoa käsitteleviä tietokirjoja, matkakirjoja ja fiktiota. Hän aloitti runojen kirjottamisen jo teini-iässä ja saavutti merkittävän aseman runoilijana.[4]

Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan, joissa hän hyödynsi varhaisia kokemuksiaan luonnonvaraisista eläimistä New Brunswickin  rannikon merellisissä suometsissä. Robertsia pidetään toisena modernin eläintarinan luojista Ernest Thompson Setonin kanssa.[4] Roberts oli kiinnostunut eläinpsykologiasta ja hyläten sekä uskon sokeisiin vaistoihin että eläimen inhimillistämisen pyrki kuvaamaan eläimiä realistisesti niiden luonnollisessa ympäristössä[2] ja soveltamaan psykologian ja biologian tutkimustuloksia. [5] Robertsin tarinat on kerrottu todellisten eläinten näkökulmasta ja hän halusi palauttaa ihmisen luonnon yhteyteen. [6][5] Tarinoista monet ovat jännityskertomuksia, joissa neuvokkaimmat selviytyvät vihamielisen ympäristön asettamista haasteista, usein sattuman avustuksella.[7][8] Roberts julkaisi kaikkiaan noin 200 eläintarinaa yli kahdessakymmenessä kokoelmassa.[9] [2][10] mutta kaikkia ei ole suomennettu.

Robertsin teoksista on ilmestynyt suomeksi kolme romaania: I.K. Inhan suomentama Aarniometsän sydän (WSOY, 1916), joka kertoo keskelle erämaata muuttaneen perheen suhteesta villieläimiin[11], ensimmäisistä ihmisistä ja esihistoriallisen ajan eläimistä  kertova Ihmiselon aamuna - romaani maailman aamuhämärästä (Kirja, 1921) Alli Niemisen suomentamana[12] ja myöhemmin lyhennettynä nimellä Tulen löytäjät[12] sekä Lyyli Vihervaaran suomentama Punakettu -  kertomus sen seikkailurikkaasta elämästä Ringwaakin saloilla ja kuinka se lopulta voitti heimonsa viholliset ( Karisto 1920), joka nimensä mukaisesti on ketun "elämäkerta".

Robertsin eläinkertomuksia on julkaistu suomeksi kolmena kokoelmana.  Eläinvaltiaita ( WSOY 1917) sisältää kymmenen tarinaa, jotka on kääntänyt suomeksi I. K. Inha. [13], Korven kulkuri - lukuja luonnon kirjasta  -kokoelmassa ( Karisto 1918) on viisi Hertta Enkvistin suomentamaa eri eläimiä käsittelevää kertomusta ja Ilmari Hildénin kokoama Luonnon kätköistä : eläinkertomuksia ( WSOY 1926)[14].

Lisäksi erillisinä tai antologioissa ovat ilmestyneet kertomukset Miten kissasta tuli Robinson Crusoe[15], Voikko : hevostarina[16] ja Metsässä[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Charles G.D. Roberts www.goodreads.com. Viitattu 27.11.2021.
  2. ↑ a b c d e f g h i j Thomas Hodd: Charles G.D. Roberts | NBLE- The New Brunswick Literary Encyclopedia nble.lib.unb.ca. 2011. Viitattu 27.11.2021.
  3. ↑ a b Charles G.D. Roberts UNB Libraries. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h Nina Milner: Sir Charles G.D. Roberts (1860-1943) www.collectionscanada.gc.ca. Arkistoitu 12.5.2021. Viitattu 27.11.2021.
  5. ↑ a b William H. Magee: The animal story: a challenge in technique. Dalhousie Review, 1964, 44. vsk, nro 2, s. 156-164. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Margaret Watson: The Realistic Animal Story in Canadian Children's Literature. Children's Literature Association Quarterly, 1977, nro 2, s. 8–9. doi:10.1353/chq.0.1655. ISSN 1553-1201. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Robert H. MacDonald: The revolt against instinct The Animal Stories of Seton and Roberts. Canadian Literature s. 17-29, 1980, nro 84, s. 19. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ ”Martina Seifert: Canadian animal stories Charles G. D. Roberts "Do seek their meat from God" (1892)”, Teoksessa The Canadian Short Story: Interpretations / Reingard M. Nischik toim., s. 49-50. Camden House, 2007. ISBN 978-1-57113-127-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.11.2021). en
  9. ↑ Charles G.D. Roberts | NBLE nble.lib.unb.ca. Viitattu 27.11.2021.
  10. ↑ K. S. A. Brazier-Tompkins: Superspecies: bears and wolves in Charles G. D. Roberts' short animal stories, s. 3. Saskatoon: University of Saskatchewan Research Archive, 2010. Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ Aarniometsän sydän www.kirjasampo.fi. Viitattu 27.11.2021.
  12. ↑ a b Ihmiselon aamuna www.kirjasampo.fi. Viitattu 27.11.2021.
  13. ↑ Eläinvaltiaita www.kirjasampo.fi. Viitattu 27.11.2021.
  14. ↑ LUONNON KÄTKÖISTÄ. {{{Julkaisija}}}, 1926. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.11.2021).
  15. ↑ Miten kissasta tuli Robinson Crusoe www.kirjasampo.fi. Viitattu 27.11.2021.
  16. ↑ Marie von Ebner-Eschenbach, J. V. Widmann, Ernest Thompson Seton, Charles G. D. Roberts, Björnstierne Björnson, Jac Ahrenberg: Krambambuli ja muita eläinsankareita: valikoima eri kirjailijain kertoelmia www.doria.fi. 1911. Viitattu 27.11.2021.
  17. ↑ Ch Roberts: Metsässä: kertomus. Leningrad: Kustannusosuuskunta Kirja, 1930. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.11.2021).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Charles_G._D._Roberts&oldid=22314470”