Charles Adolphe Wurtz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charles Adolphe Wurtz
Charles-Adolphe Wurtz.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt26. marraskuuta 1817
Kuollut12. toukokuuta 1884 (66 vuotta)
Pariisi, Ranska
Koulutus ja ura
Opettaja Justus von Liebig ja Jean-Baptiste Dumas
Oppilaat Alexander Mikhaylovich Zaytsev (käännä suomeksi)
Tutkimusalue orgaaninen kemia

Charles Adolphe Wurtz (26. marraskuuta 1817 Strasbourg, Ranska12. toukokuuta 1884 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kemisti ja lääkäri. Hän muistetaan amiinien löytämisestä vuonna 1849.[1][2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wurtz omistautui Strasbourgissa samanaikaisesti lääketieteen ja kemian opinnoille ja liittyi vuonna 1842 Justus von Liebigin laboratorioon Gießenissä. Hänestä tuli lääketieteen tohtori vuonna 1843 Pariisissa, jossa hän työskenteli Antoine Jérôme Balardin johdolla Sorbonnen yliopistossa ja sen jälkeen Jean-Baptiste Dumasin yksityisessä laboratoriossa.[2]

Vuonna 1850 Wurtz perusti Gießenin laboratorion mallin mukaisen laboratorion, mutta joutui luopumaan tästä yrityksestä taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Saatuaan vuonna 1853 kemian professuurin ja sittemmin Ecole de médecine -yliopiston dekaanin viran, tämän koulun laboratoriosta tuli tieteellinen laitos, jossa Wurtzin johdolla koulutettiin useita sekä ranskalaisia että ulkomaisia kemistejä. Wurtzin alaisuudessa toimineesta koulusta perustettiin vuonna 1858 Société chimique de Paris. Vuonna 1872 hän teki aloitteen Association francaise pour l'avancement des sciences -yhdistyksen perustamisesta. 1881 hänestä tuli Sorbonnen yliopiston orgaanisen kemian professori ja 1884 senaattori. Wurtz paransi suuresti varsinkin lääketieteen opiskelijoille annettavaa käytännöllis-kemiallista ja fysiologista opetusta. [2][1]

Tieteelliset tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wurtzin tutkimukset tekivät hänet uranuurtajaksi useilla orgaanisen kemian aloilla. Hajoittamalla syaanihappoestereitä kaliumilla hän keksi vuonna 1849 amiinit. Glykolia, glykolihappoa ja maitohappoa koskevat tutkimukset johtivat hänet tekemään tarkan eron emäksisyys- ja atomisuus- (arvoisuus-) käsitteiden välillä. Wurtz keksi hänen mukaansa nimitetyn hiilivetysynteesin, poistamalla kahdesta alkylijodidista jodin natriumin avulla, fenolin valmistuksen bentsolisulfoni-haposta kalisulatteella, tutki vielä dissosiaatio-ilmiöitä sekä kemiallisia fermeuttejä ynnä muuta.[1]

Wurtzn kirjallisissa tuotteissa, joista mainittakoon Leçons de philosophie chimique (1864) ja La theorie atomique (1879), on esitystapa erittäin kirkas ja miellyttävä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wurtz, Charles Adolphe Tietosanakirja. 1909-1922. Viitattu 14.10.2021.
  2. a b c Wurtz, Charles Adolphe Nordisk familjebok. 1921. Viitattu 14.10.2021.